Horst Sindermann
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Käännetty artikkeli kaipaa lähteitä |
Horst Sindermann ([ˈhɔʁst ˈzɪndɐman]; 5. syyskuuta 1915 Dresden Saksan keisarikunta – 20. huhtikuuta 1990 Itä-Berliini, Itä-Saksa) oli kommunistinen itäsaksalainen poliitikko ja yksi Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen johtajista.
| Horst Sindermann | |
|---|---|
 Horst Sindermann vuonna 1973 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1915, Dresden |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 1990, Itä-Berliini |
| Kansalaisuus | Itä-Saksa |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Nuoruus ja aiempi elämä
muokkaaSindermann oli saksilaisen sosiaalidemokraattisen poliitikon Karl Sindermannin poika. Hänen vanhempi veljensä Kurt Sindermann tuli myös politiikkaan kommunistisen puolueen jäsenenä ja istui Saksin osavaltion parlamentissa vuosina 1929–1933.[1]
Horst Sindermann liittyi Kommunistiseen nuorisoliittoon (KJVD) vuonna 1929, ja vuonna 1932 hänestä tuli Dresdenin paikallinen toimihenkilö. Natsihallinto kielsi ryhmän, ja kesäkuussa 1933 Sindermann pidätettiin ja tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen laittomasta poliittisesta toiminnasta. Syyskuussa 1934 hänestä tuli KJVD:n Dresdenin haaran poliittinen johtaja. Maaliskuussa 1935 hänet pidätettiin jälleen maanpetoksesta, häntä kidutettiin ja hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi eristysselliin Waldheimin vankilaan. Vuonna 1941 hänet siirrettiin ”suojelukseen” useille keskitysleireille, Sachsenhausenista Mauthauseniin Ylä-Itävallassa ja lopulta Ebenseehen, kunnes Yhdysvaltain armeija vapautti hänet vuonna 1945.[2][1]
Ura Itä-Saksassa
muokkaaSodan jälkeen Sindermann palasi Saksiin ja liittyi KPD:hen. Vuoden 1946 jälkeen hän kuului sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen (SED), joka perustettiin huhtikuussa 1946 kommunistien ja sosiaalidemokraattien pakkoliitosta Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä.
Sindermann työskenteli Sächsische Volkszeitungin sanomalehtitoimittajana Dresdenissä ja Volksstimmessä Chemnitzissä vuosina 1945–1947. Hänestä tuli ensimmäinen puoluesihteeri Chemnitzin ja Leipzigin piirikunnissa. Hän riitautui puolueen yhteispuheenjohtajan Otto Grotewohlin kanssa, jonka avioitumista entisen natsihallinnon toimihenkilön kanssa hän kritisoi. Kesäkuussa 1949 puolueen valvontakomissio tuomitsi hänet, ja hänet alennettiin työskentelemään Freiheit-lehdessä, jonka päätoimittajana hän toimi vuosina 1950–1953.
Sindermann toimi keskuskomitean agitaatio- ja propagandajohtajana vuosina 1954–1963. Vuonna 1958 hänestä tuli keskuskomitean ehdokas ja 1963 jäsen. Samana vuonna hänet nimitettiin myös Hallen piirin ensimmäiseksi puoluesihteeriksi ja hänet valittiin ensimmäisen kerran Volkskammeriin. Vuonna 1967 hänet hyväksyttiin politbyroon jäseneksi.[2]
Johtoasema Itä-Saksassa
muokkaaVuonna 1971 Sindermannista tuli ministerineuvoston varapuheenjohtaja eli Itä-Saksan varapääministeri. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli neuvoston puheenjohtaja tai pääministeri, kun hänen edeltäjänsä Willi Stoph seurasi edesmennyttä Walter Ulbrichtia valtioneuvoston puheenjohtajana.[3]
Sindermannin nousu johdossa keskeytettiin lokakuussa 1976, kun puoluejohtaja Erich Honecker piti hänen taloudellisia näkemyksiään liian liberaaleina. Stoph palasi pääministeriksi ja Sindermann alennettiin Volkskammerin presidentiksi ja valtioneuvoston varapuheenjohtajaksi. Hän oli ainoa kommunisti, joka johti Volkskammeria; SED oli aiemmin varannut parlamentin puhemiehen viran Kansallisen rintaman huippujäsenelle säilyttääkseen vaikutelman, että Itä-Saksaa hallitsee laajapohjainen koalitio. Vaikka Sindermannilla oli nimellisesti Itä-Saksan kolmanneksi korkein valtion virka (pääministeri Stophin ja valtioneuvoston puheenjohtaja Honeckerin jälkeen), hänellä ei ollut juurikaan poliittista vaikutusvaltaa.[3]
Irtisanoutuminen ja viimeiset vuodet
muokkaaSindermann pysyi tehtävässään rauhanomaiseen vallankumoukseen saakka, jonka aikana hän erosi kaikista viroistaan marraskuussa 1989. Vaikka hän yritti epätoivoisesti muuttaa imagoaan, Demokraattisen sosialismin puolue (PDS) erotti hänet joulukuussa 1989.[4]
Sindermaan pidätettiin tammikuussa 1990, mutta lopulta hänet vapautettiin terveyssyistä ilman syytettä.[3] Hän kuoli saman vuoden huhtikuussa Berliinissä.[5]
Perhe
muokkaaSindermann oli näyttelijä Peter Sindermannin isäpuoli.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Deutsche Biographie: Sindermann, Horst - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 15.12.2021. (saksa)
- ↑ a b Biography: Horst Sindermann - Biographies - Chronik der Wende www.chronikderwende.de. Viitattu 11.12.2021.
- ↑ a b c Horst Sindermann prabook.com. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Horst Sindermann - Eulenspiegel Verlagsgruppe www.eulenspiegel.com. Arkistoitu 15.12.2021. Viitattu 15.12.2021.
- ↑ Horst Sindermann; East German Parliament Chief Who Was Ousted Associated Press / LA Times. 23.4.1990. Viitattu 14.11.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Wentker, Hermann: Sindermann, Horst Herbert Neue Deutsche Biographie. 2010. Viitattu 14.11.2021. (saksaksi)