Hyeenat

nisäkkäiden heimo
Tämä artikkeli kertoo hyeenoiden heimosta. Koiraeläimiin kuuluvasta hyeenakoirasta (Lycaon pictus) on oma artikkelinsa.

Hyeenat (Hyaenidae) on petoeläinten heimo. Heimoon kuuluu neljä lajia, joista kaikkia tavataan Afrikassa; juovahyeenaa myös Lähi-idässä ja Intiassa. Hyeenat ovat läheisempää sukua kissaeläimille, sivettieläimille ja mangusteille kuin koiraeläimille.[1]

Hyeenat
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Hyeenat
Hyaenidae
Gray, 1821
Katso myös

  Hyeenat Wikispeciesissä
  Hyeenat Commonsissa

Kuvaus

muokkaa

Hyeenoille tyypillistä on vankka ruumiinrakenne, voimakaspiirteinen pää ja suuret korvat.[2] Heimon erityispiirteitä ovat muita nisäkkäitä vahvemmat leuat, joilla ne voivat murskata kovaakin luuta, ja hyvin tehokas ruoansulatus.[3] Sulamattoman ravinnon hyeenat oksentavat, ja ne ulostavat lähinnä kalkkia.[4] Vain sarvet ja sorkat ne jättävät rauhaan. Hyeenat juoksevat siirtäen saman puolen etu- ja takaraajaa samanaikaisesti. Hyeenojen haju- ja kuuloaisti ovat erittäin tarkat mutta näköaisti on heikko.[3]

Hyeenat metsästävät isoja saaliseläimiä laumoissa, mutta pienempiä yksikseen. Monet hyeenalajit syövät raatojakin.

Täplähyeena, hyeenoista suurin, saalistaa isojakin eläimiä ja käy myös haaskalla. Hyeena-sanalla tarkoitetaan usein nimenomaan täplähyeenaa.

Juova- ja ruskohyeena ovat pikkueläinten, hedelmien ja raatojen syöjiä.

Muista hyeenoista poiketen maasusi ei käy haaskoilla, eikä se tapa suuria eläimiä, johtuen sen verraten heikoista leuoista ja pienestä koosta. Maasusi on arka termiittien syöjä. Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti vuonna 2008 maasuden uudeksi suomenkieliseksi nimeksi termiittihyeenaa.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. David Macdonald: The Velvet Claw: A Natural History of the Carnivores, s. 119–144. New York: Parkwest, 1992. ISBN 0-563-20844-9 (englanniksi)
  2. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 147. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8
  3. a b Otavan suuri ensyklopedia, artikkeli hyeenat
  4. Anders Priemé: Hyeena sortaa sisaruksiaan. Tieteen kuvalehti, 2007, nro 16, s. 32.
  5. Proteles cristatus. Nisäkkäiden suomenkieliset nimet. Nisäkäsnimistötoimikunta. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.fi.

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  NODES