Wikipedia

Ibn al-Nafis

Ala al-Din Abu al-Hassan Ali ibn Abi-Hazm al-Qarshi al-Dimashqi (arab. علاء الدين أبو الحسن عليّ بن أبي حزم القرشي الدمشقي‎) eli Ibn al-Nafis (arab. ابن النفيس‎) (1213–1288) oli arabialainen yleisnero. Hän syntyi Syyriassa ja työskenteli Kairossa sairaalalääkärinä.[1] Al-Nafis edisti merkittävästi aikansa lääketieteen ja anatomian tuntemusta. Hän oli myös tunnettu filosofi ja muslimiteologi.[2] Ibn al-Nafisin kommentaari tai lyhennelmä Ibn Sinan (Avicenna) kokoelmasta Lääketieteen Kaanon oli erittäin suosittu teksti, joka levisi laajalle keskiajalla.[3] Al-Nafisia on pidetty keuhkoverenkierron keksijänä, mitä on pidetty keskiajan islamilaisen tieteen suurimpiin saavutuksiin kuuluvana löytönä. Väite on kuitenkin myös kiistetty.

Ibn al-Nafis (Piirros 2000-luvulta).

Keuhkoverenkierron keksijä?

muokkaa
 
Nykyinen kaavakuva ihmisen verenkierrosta. Se ei vastaa al-Nafisin teoriaa, sillä tämä uskoi, että keuhkoihin menee sitä ravitsemaan vain vähäinen verimäärä. Sieltä palaa sydämeen "henkeä", josta muodostuu muutamaan veritippaan sekoittuneena elimistöä liikuttavia elonhenkiä.

Ibn al-Nafisin väitetään vuonna 1242 keksineen verenkierron, mikä olisi tapahtunut 300 vuotta ennen William Harveyta. [4] "1001 Inventions" -näyttelyyn liittyvä kirja väittää al-Nafisin keksineen myös pienen verenkierron eli keuhkoverenkierron.[5] Sama tieto toistuu Jaakko Hämeen-Anttilan ja Inka Nokso-Koiviston kirjassa Kalifien kirjastossa. [6] Al-Nafisin teksti ei levinnyt Eurooppaan ja vajosi pian unohduksiin myös islamilaisessa maailmassa.[3] Se löydettiin uudelleen 1900-luvulla, minkä jälkeen al-Nafisia alettiin pitää ilmiön keksijänä.[7] Savage-Smith kertoo, että keuhkoverenkierron olivat uudelleen löytäneet myös Miguel Serveto (k. 1553) ja Realdo Colombo (k. 1559) 300 vuotta al-Nafisin jälkeen.[7]

Lääketieteen historian lehtori Rainer Brömer Istanbulin yliopistosta katsoo, että al-Nafisia koskevat tiedot ovat virheellisiä. Galenoksen (130–201) ajoista alkaen oli uskottu, että veri syntyy maksassa ihmisen syömästä ravinnosta. Se siirtyy verisuonia myöten koko ruumiiseen, jossa se ravitsee elimistöä. Onttolaskimo vie vain pienen osan tätä syödyn ravinnon tummaksi värjäämää verta sydämen oikeaan kammioon, missä virtaus jakautuu kahtia. Osa verestä kulkee keuhkoihin antamaan niille ravintoa. Toinen vähäinen osa siirtyy sydämen väliseinän näkymättömien huokosten kautta vasempaan kammioon. Siellä veri kohtaa keuhkoista tulleen hengen ja sekoittuu sen kanssa heleänpunaiseksi "elämän hengeksi", joka aortan kautta siirtyy antamaan liikevoimaa koko ruumiille. Keuhkojen suunnasta ei siis tule verta, vaan henkeä, joka vasemmassa sydänkammiossa yhdistyy sinne tihkuneeseen vereen. Mitään muuta verenkiertoa ei ole, sillä maksa tuottaa koko ajan uutta verta, joka nopeasti katoaa elimistön nautittavaksi. [8]

Al-Nafisin näkemys oli jokseenkin sama kuin Galenoksen. Hän perusti esityksensä uskonnollis-filosofiseen päättelyyn eikä ruumiinavauksiin.[9][10] Al-Nafis katsoi, että veri ei siirry huokosten läpi oikeasta kammiosta vasempaan, vaan pieni osa, muutama tippa, tummaa laskimoverta kiertää puhdistumassa keuhkojen kautta. Sieltä veren hienoin osa, keuhkoista saatuun henkeen sekoittuneena, palaa vasempaan kammioon, mistä sekoitus siirtyy (Galenoksen teorian mukaisesti) liikuttamaan elonhenkenä ruumista.[8]

Miguel Serveton ja Realdo Colombon teoriat olivat samanlaisia kuin al-Nafisin. Serveto teki dissektioita, mutta vasta Colombo havaitsi, että keuhkoista ei tullut sydämeen "henkeä" vaan tavallista verta. [11] Heistä kukaan ei kuitenkaan ollut verenkierron keksijä, sillä heidän mielestään veri ei tee kierrosta ruumiissa, vaan katoaa elimistöön samalla, kun maksa tuottaa koko ajan uutta. Vasta Padovassa koulutettu William Harvey (1578–1657) keksi verenkierron.[12]

Al-Nafisin verenkiertoa käsittelevää teosta ei käännetty latinaksi, joten sen ajatuksilla ei ollut vaikutusta eurooppalaiseen kehitykseen, eikä siihen viitattu Euroopassa ennen 1900-lukua. Kirja unohtui myös arabiankielisessä maailmassa, missä siihen viitattiin vain muutamia kertoja. [13]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Brenjes, Sonja: Review: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
  • Brömer, Rainer: Only what goes around comes around: a case study on revisionist priority disputes - circulation of the blood. Teoksessa: Sonja Brentjes ym. (toim.) 1001 Distortions. How (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures, s. 201–212. Ergon, 2016. (englanniksi)
  • Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.): 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures. Ergon, 2016. (englanniksi)
  • Savage-Smith, Emilie: Medicine in Medieval islam. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science (toim. David C. Lindberg & Michael H. Shank), s. 139–167. Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0-521-59448-6

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Brömer, 2016, s. 203
  2. ↑ Erik Kjersgaard & Troels Dahlerup: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 9. Myöhäiskeskiaika ja renessanssi, s. 146. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1984. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  3. ↑ a b Brömer, 2016, s. 203
  4. ↑ Paul Vallely: How Islamic inventors changed the world Independent. 11.3.2006. (englanniksi)
  5. ↑ Brömer, 2016, s. 201
  6. ↑ Matti Komulainen: Arabit jalostivat Kreikan tiedon uuteen käyttöön Turun Sanomat. 26.3.2012. Arkistoitu 23.10.2020.
  7. ↑ a b Emilie Savage-Smith: Medicine in Medieval islam. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science, s. 156. Cambridge University Press, 2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b Brömer, 2016, s. 201–212
  9. ↑ Sonja Brenjes: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ Brömer, Rainer, 2016, s. 204–205
  11. ↑ Realdo Colombo: De Re Anatomica. Libri XV, s. 177. ("Inter hos ventriculos septum adest, per quod fere omnes existimant sanguini a dextro ventriculo ad sinistrum aditum patefieri. id ut fiat facilius, in transitu ob vitalium spirituum generationem tenuem reddi. sed longa errant via, nam sanguis per arteriosam venam ad pulmonem fertur, ibique; attenuatur; deinde cum aere una per arteriam venalem ad sinistrum cordis ventriculum defertur; … " (Näiden kammioiden välissä on septum (väliseinä), jonka läpi jokainen olettaa väylän aukeavan verelle oikeasta kammiosta vasempaan niin, että elonhengen uuden hienojakoisen sukupolven tulee helpommaksi uusitua Mutta ne (elonhenget) vaeltavat pitkän reitin, koska veri kulkee keuhkovaltimossa keuhkoihin ja muuttuu siellä ohueksi. Sieltä se kulkee ilman kanssa keuhkolaskimoa myöten vasempaan kammioon)) Nicolai Bevilacqua, 1559. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Gregory, Andrew: William Harvey Encyclopaedia Britannica. Viitattu 26.3.2022.
  13. ↑ Brömer, 2016, s. 205
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ibn_al-Nafis&oldid=22318259”
  NODES
iOS 4
OOP 3
os 34