Ilja Ehrenburg
Ilja Grigorevitš Ehrenburg (ven. Илья Григорьевич Эренбург; 26. tammikuuta (J: 14. tammikuuta) 1891 Kiova – 31. elokuuta 1967 Moskova) oli neuvostoliittolainen kirjailija, toimittaja[1] ja propagandisti. Ehrenburg aloitti symbolistisena lyyrikkona, siirtyi sitten satiiriseen proosaan ja lopulta sosialistiseen realismiin. Hänen romaaninsa Suojasää (1954) antoi nimen Stalinin jälkeiselle Hruštšovin aikaiselle olojen vapautumiselle[2].
| Ilja Ehrenburg | |
|---|---|
 Ehrenburg vuonna 1959 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. tammikuuta (J: 14. tammikuuta) 1891 Kiova, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 31. elokuuta 1967 (76 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | Neuvostoliitto |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Tyylilajit | proosa, runous |
| Pääteokset | Suojasää (1954) |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Juutalaissyntyinen Ehrenburg osallistui jo koulupoikana poliittiseen toimintaan Venäjän keisaria vastaan. Hän pakeni maasta 1909 ja asui Pariisissa ja Berliinissä. 1930-luvulla hänet nimitettiin Izvestija-lehden ulkomaankirjeenvaihtajaksi, ja hän raportoi muun muassa Espanjan sisällissodasta.[2]
Sodanajan propaganda
muokkaaEhrenburg kirjoitti toisen maailmansodan aikana propagandaa muun muassa Pravda-lehteen, joskin hän ajoittain arvosteli rohkeasti Stalinia ja hänen hallintoaan. Sodan aikana Ehrenburg oli Juutalaisten antifasistisen komitean näyttävä jäsen ja kokosi sodan jälkeen Mustan kirjan (ven. Чёрная Книга, Tšornaja Kniga) miehittäjien rikoksista juutalaisia vastaan miehitetyillä alueilla ja Puolan kuolemanleireillä.
Ehrenburg oli yksi neuvostoliittolaisista kirjailijoista, jotka olivat mukana saksalaisiin kohdistetussa vihakampanjassa.[3] Hänen vuonna 1942 julkaistu artikkelinsa ”Tapa” oli laajalle levinnyt esimerkki tästä kampanjasta:
»"Älä laske päiviä, älä laske peninkulmia. Laske vain tappamiesi saksalaisten luku. Tapa saksalaiset – se on äitisi rukous. Tapa saksalaiset – se on Venäjän kamaran huuto. Älä epäröi. Älä Luovuta. Tapa."»
([4])
Artikkelissa sanottiin, että saksalaiset eivät ole ihmisiä.[5]
Tunnustuksia
muokkaaSuomennetut teokset
muokkaa- Parisin kukistuminen: Romaani. (Падение Парижа, 1942.) Suomentanut Matti Lehmonen. Helsinki: Smia, 1945.
- Suojasää. (Ottepel’, 1954.) Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Hämeenlinna: Karisto, 1963.
- Julio Jurenito (Необычайные похождения Хулио Хуренито и его учеников, 1921) |Suomentaja = Ulla-Liisa Heino, Turku, Kustannusliike Tajo 1964, 413 s.
- Ihmisiä, vuosia, elämää;. Suomentanut Novyi Mir -aikakauskirjassa v. 1965 julkaistusta alkutekstistä Juhani Konkka. Helsinki: Kansankulttuuri, 1965.
- Tšehovia lukiessa. (Peretšityvaja Tšehova, 1960.) Suomentanut Martti Anhava.. Helsinki: Otava, 1977 (3. painos 1982). ISBN 951-1-04294-7 Sarja = Delfiinikirjat
- Toinen päivä: Romaani. (Den’ vtoroj) Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Espoo: Weilin + Göös, 1978.
- Venäjä sodassa: kesäkuu 1941 - toukokuu 1942 (Война) Suomennos Matti Grönlund, Matti Rossi, Juhani Taari, Love kirjat, 1981. ISBN 951-835-045-0
Lähteet
muokkaa- ↑ Petri Liukkonen, Ilja Ehrenburg, Books and Writers, Authors' Calendar. Viitattu 13.7.2022
- ↑ a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 42. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Figes, Orlando: The whisperers: Private life in Stalin’s Russia. New York: Metropolitan Books, 2007. ISBN 0805074619 (englanniksi)
- ↑ Tomi Ervamaa, Suuren sodan takuumiehet (tilaajille) Helsingin Sanomat 8.5.2005. Viitattu 27.6.2023
- ↑ Ehrenburg, I. G. Encyclopedia of soviet writers. Sovlit.com. Viitattu 30.3.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilja Ehrenburg Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Ilja Ehrenburg Wikisitaateissa