Informaatiosodankäynti

Informaatiosodankäynti (engl. information warfare, IW) ja informaatiovaikuttaminen ja strateginen kommunikaatio ovat nykyaikaiseen sodankäyntiin liittyviä käsitteitä, joissa joko hyökkäyksellisesti tai puolustuksellisesti pyritään vaikuttamaan informaation sisältöön ja kulkuun sekä sitä kautta eri vaiheessa olevan konfliktin tulokseen. Käytettävät keinot voivat olla luonteeltaan strategisia, operatiivisia tai taktisia.

Informaatiovaikuttaminen kuvaa käsitteenä pikemminkin yksittäisen osapuolen toimia, kun taas informaatiosodankäynti osapuolten välistä kamppailua edellä mainituin keinoin. Läheisesti tähän liittyvä käsite strateginen kommunikaatio tarkoittaa informaatiosodankäyntiä vastaavia toimia, muttei oleta välttämättä mitään tiettyä konfliktia.

Jonkinasteista informaatiosodankäyntiä käydään lähes kaikissa maailman konflikteissa. Yhteistä informaatiosodankäynnin lukemattomille keinoille ja tavoitteille on lähinnä niiden suunnitelmallisuus, joka erottaa ne sattumanvaraisesta ja tahattomasta informaation kulkuun tai sisältöön vaikuttamisesta.

Suomen turvallisuuspoliittisessa selonteossa 2004 määritellään informaatiosodankäynti seuraavasti: "Valtion yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon ja toimintakykyyn sekä kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamista ja tältä suojautumista käyttämällä hyväksi informaatioympäristöä. Informaatiosodankäyntiä voidaan käydä yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin tasoilla."

Moderni sodankäynti, konfliktit ja toiminnan mallit

Modernit sodankäynnin operaatiot sisältävät useita eri toiminnan alueita. Mukaan luetaan myös erilaiset epäsymmetriset keinot. Modernit sotilasoperaatiot alkavat ajallisesti jo rauhan aikaisilla painostus- ja disinformaatio-operaatioilla. Keinoilla pyritään tietoisesti vaikuttamaan toisen valtion päätöksentekoon, jotta saavutettaisiin sellaisia strategisia päämääriä, joihin painostuksen kohteena oleva valtio ei muutoin suostuisi.

Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat määrittäneet moderneja doktriineja tai kriisistrategioita lyhenteillä DIME(FIL) ja MIDLIFE, sanoista Diplomatic, Information, Military, Economic, Financial, Intelligence, and Law Enforcement – eli Diplomatia, Informaatio, Asevoimat, Talous, Rahoitus, Tiedustelu ja Lainvalvonta.

Kolmas yleinen malli hahmottamaan vastapuolen ominaisuuksia on PMSII tai PMSII-PT. Lyhenteet tulevat sanoista Political, Military, Economic, Social, Infrastructure, Information, Physical Environment, and Time – eli Poliittinen, Sotilaallinen, Taloudellinen, Sosiaalinen, Infrastruktuuri, Informaatio, Fyysinen ympäristö, ja Aika.

Mallit kuvaavat siis modernin sodankäynnin monimuotoisuutta, jossa informaatio(sodankäynti) on yksi toiminnan pääalue.

Informaatiosodankäynti käsitteenä

Informaatiosodankäyntiä on mikä tahansa toimi, jolla estetään, hyödynnetään, muutetaan, tai tuhotaan vastustajan informaatiota ja sen järjestelmiä; vastavuoroisesti puolustautua näiltä toimilta; sekä hyödyntää omaa sotilaallista informaatiokykyä.

Eri mailla ja toimijoilla on erilaisia doktriineja, joilla konfliktin tai kriisin operatiivista ympäristöä pyritään ymmärtämään ja tätä kautta näihin vaikuttamaan. Informaatiosodankäynnille tai informaatio-operaatioille löytyy maailmanlaajuisesti useita määritelmiä. Vähänkään perusteellisempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että määritelmien erot ovat useimmiten lähinnä terminologisia.

Käsitteenä informaatiosodankäynti on syntynyt strategisena suunnitelmana 1980-luvulla ja operatiivisena vasta 1990-luvun alussa. Informaatiosodankäynti on käsitteenä siis melko nuori, mutta sodankäynnin ytimessä, yhden tahdon pyrkimys alistaa toinen on perinteinen, ainoastaan metodiikka päämäärän toteuttamiseksi on muuttunut.

Esimerkkejä vaikuttamisesta

Kaikenlaisen viestinnän tarkoitus on jonkinlainen vaikuttaminen. Viestinnän vaikuttamista psykologisena operaationa on muun muassa aloitteen kaappaaminen, keskustelun siirtäminen haluttuihin asioihin ja aiheisiin. Politisoitunut keskustelu ei ole kuitenkaan propagandaa.

Erilaisin keinoin sotaa käyvät osapuolet pystyvät vaikuttamaan siihen, millaista informaatiota ihmiset saavat tiedotusvälineiden kautta. Varsinkin demokraattisissa valtioissa kansalaismielipide on hyvin tärkeä sotilaallisen politiikan kannalta. Myös rauhan vallitessa on tärkeää, että ihmisillä on yhteiskuntaa tukeva näkemys sotilaalliseen toimintaan liittyvistä asioita.

Informaatiosodankäynnin kansalle usein parhaiten näkyvät osat ovat lähinnä taktinen eli konkreettinen informaatiosodankäynti.

Strateginen viestintä

Strateginen viestintä on pitkän aikavälin toimi. Suomessa viestintää ohjaa valtioneuvosto ja viestintää suorittaa poikkihallinnolliset eri sektorit itse. Maanpuolustuskorkeakoulun mukaan myös elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan merkitys korostuu julkisen hallinnon ja turvallisuudesta vastaavien viranomaisten vierellä.

Strategisen viestintään vaikuttaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja päämäärän; informaatiosotaa ei siten voi käydä vahingossa.

Informaatio-operaatiot

Informaatio-operaatiossa on tarkoitus on vaikuttaa siihen miten ihmiset ajattelevat ja toimivat, ja tällöin keinoina voivat olla myös suorat taktiset toimet vastustajan kykyyn välittää omaa viestiään. Informaatio-operaatiot ovat tyypillisesti kampanjan omaisia toimia tai silmukoita, jossa suunnitellaan, toimitaan ja arvioidaan vaikutus. Toisin kuin strateginen viestintä, informaatio-operaatio ei yleensä kuulu rauhan ajan toimiin.

Keinovalikoima on myös selvästi laajempi kuin pelkkä viestintä. Sitä voi olla vihollisen tiedon väärentäminen, vihollisen tiedonsiirtokanavien sabotointi, vihollisen tiedonsiirtokanavien valjastaminen omia käyttötarkoituksia varten tai vastavuoroisesti omien tiedonsiirtokanavien koskemattomuuden ja fyysisen eheyden puolustaminen.

Psykologiset operaatiot

Propagandaa ja disinformaatiota on yleensä edeltänyt pitkän ajan suunnittelu. Informaatiosodankäynnissä psykologiset operaatiot pyrkivät vaikuttamaan kohteen henkiseen kriisinkestävyyteen.

Sotatieteiden tohtori Saara Jantusen mukaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkyvä häiriköinti ei yleensä ole itsetarkoitus, vaan keino paljon suuremmassa kehyksessä. Ilmiötä on myös vaikea tunnistaa, mutta tarkoituksena on tällöin aloitekyvyn kaappaaminen, eli keskustelun viemistä informaatiovaikuttajan haluamaan aiheeseen.

Tunnistettavia keinoja ovat muun muassa sensuuri, uhkailu, painostaminen, disinformaatio ja lokakampanjat.

Ruotsissa on perustettu Ruotsin kriisivalmiusviraston (MSB) yhteyteen ryhmä, jonka tarkoitus on puolustaa maata Venäjän informaatiovaikuttamista vastaan. Ryhmä tarjoaa tukea ja ohjeistusta eri viranomaisille mahdollisten vaikutusyritysten tunnistamisessa sekä torjumisessa.

Suomessa taktisesta häiriköinnistä on käytetty käsitettä trollaus, joka perinteisesti on tarkoittanut yksittäisten henkilöiden harjoittamaa keskustelujen häiriköintiä tai provosointia.

Suomessa on tutkittu venäläisen informaatiosodankäynnin erityispiirteitä ja länsimaisista malleista hieman poiketen, keskiössä on nk. refleksiivisen kontrollin käsite. Tutkimuksen mukaan refleksiivinen kontrolli on ihmisten päätöksiin vaikuttamista koskeva teoria, mikä perustuu toimintamallin luomiseen, jossa vastustajalle annetaan disinformaatiota, minkä pohjalta tämä reagoi tajuamatta tulleensa manipuloiduksi.

Maanpuolustuskorkeakoulun mukaan puolustautuminen psykologisia operaatiota vastaan perustuu jokaisen kansalaisen tietoisuuteen siitä, että mahdollisessa kriisitilanteessa vastustaja pyrkii vaikuttamaan erilaisin keinoin kansalaisten turvallisuustahtoisuuteen. Yhteiskunnallisesti tätä tietoisuutta tuetaan poikkihallinnollisesti strategisen viestinnän keinoin.

Euroopan unioni on käynyt taisteluun Venäjän disinformaatiota vastaan julkaisemalla säännöllisesti katsausta venäläisestä disinformaatiosta.

Katso myös

• Elektroninen sodankäynti
• Faktantarkistus
• Hakkerisodankäynti
• Johtamissodankäynti
• Kompromat
• Psykologinen sodankäynti (PSYOP)
• Ronald Reagan#Neuvostoliitto ja kylmä sota
• Postmoderni sodankäynti
• Taloudellinen informaatiosodankäynti
• Valeuutinen
• Verkostokeskeinen sodankäynti

Lähteet

• A Jones & G L Kovacick & P L Luzwick:”Global information warfare; How Business, Governments, and Others Achieve Objectives and Attain Competitive Advantages” Auerbach Publications, USA 2002
• A & H Toffler:”War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century” Warner Books 1993
• A D Campen & D H Dearth & R T Goodden (edo.):”Cyberwar; Security, Strategy, and Conflict in the Information Age” AFCEA International Press, USA 1996
• W Schwartau:”Information Warfare; Chaos In The Electronic Superhighway” Thunder's Mouth Press 1995
• D S Alberts, J J Gartska, R E Hayes & D A Signori:”Understanding Information Warfare Age Warfare” CCRP Publication Series USA 2001
• John Arquilla & David Ronfeldt:”In Athena's Camp: Preparing for Conflict in the Information Age” RAND, USA 1997
• John Arquilla & David Ronfeldt:”The Emergence of Noopolitik: Towards an American Information Strategy”, Rand Monograph Report, Rand, Santa Monica, California, 1999
• Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa ”Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE), (linkki vanhentunut)”, joka on ilmestynyt 5.10.2004 käsitellään toisen osan viidennessä luvussa informaatiosodankäyntiä otsikon ”Informaatiosodankäynnin järjestelmät” alla.
• Marko Kulmala Suomalainen (englanninkielinen) informaatiosodankäynnin sivusto: 64.000 kävijää vuoden 1997 jälkeen.
• Ruotsin Sotatieteellisen seura; Informaatiosodankäynnistä ruotsiksi (linkki vanhentunut)
• Englantilainen informaatiosodankäynnin sivusto
• Maanpuolustusaiheinen linkkisivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (laaja ja hyvä; myös paljon suomalaista aineistoa)

Aiheesta muualla

• Rauhanturvaamisen informaatiosodat käydään mielikuvista Sotatieteiden tohtori Jari Rantapelkonen
• Juusela, Pauli: Sotatieteen tohtori Saara Jantunen: Raja infosodan ja vihapuheen välillä on häilyvä. Kirkko ja kaupunki 21.6.2017.

Sota