Iram

Iram tai ”pilareitten Iram” (arab. إرَم ذَات ٱلْعِمَاد‎ eli Iram dhāt al-ʿimād) on Arabian niemimaalle keskiajan islamilaisessa tarinaperinteessä sijoitettu legendaarinen, kultainen kaupunki. Tarina sai alkunsa Koraanin säkeistä, joissa mainitaan Herran langettaneen tuomion Iramin ylle. Katkelma on lyhyt ja epämääräinen: mahdollisesti Iram viittaa ”Aramin heimoon” ja ”pilarit” telttojen kiinnityspylväisiin. Keskiajalla katkelman pohjalta syntyi tarina mahtavasta kaupungista, jonka ylpeä, jumalaton mies rakensi kilvoitellakseen paratiisin kauneuden kanssa.

Maalaus: Edwin Deakin (1838–1923).

Islamilaisen kirjallisuuden ohella Iram esiintyy monissa länsimaisissa seikkailu- ja kauhutarinoissa, jotka sijoittuvat itämaille. Niissä kaupungin nimi esiintyy yleensä muodossa Irem.

Iram Koraanissa

Taru Iramista sai alkunsa Koraanista, jossa sana mainitaan ohimennen. Aamunkoiton suurassa (89:6–8) sanotaan:

”Etkö tiedä, mitä Herrasi teki Aadille, pylväikköjen Iramille, jonka kaltaista ei ole maailmaan toista luotu”.

Toisen suomennoksen mukaan säkeet kuuluvat:

”Etkö ole miettinyt sitä, mitä Herrasi teki Aadille, ja Aramin heimolle, jonka rakennuksia tukivat ylväät pilarit, sellaiset, joiden vertaisia ei rakennettu muissa kaupungeissa.”

Tarina Ibn Khaldunin mukaan

Koraanin pohjalta syntyi keskiajalla suosiota saavuttanut tarina, jota tunisialainen Ibn Khaldun (1332–1406) ruotii historiateoksensa Muqaddimah johdannossa. Ibn Khaldun oli islamilaisen lain asiantuntija, joka kirjoitti myös laajan historiateoksen.

Ibn Khaldun toteaa, että Koraanin kommentaattorit katsovat sanan ”Iram” tarkoittavan kaupunkia, jossa on pilareita eli pylväitä. He kertovat, että Ad ibn ’Us ibn Iramilla oli kaksi poikaa, Shadid ja Shaddad, jotka hallitsivat hänen jälkeensä. Kun Shadid oli kuollut Shaddad hallitsi yksin. Kuultuaan tarinan Paratiisista Shaddad sanoi: ”Minä rakennan jotain vastaavaa.” Ja hän rakensi Iramin kaupungin Adenin aavikolle. Aikaa siihen kului kolmesataa vuotta, mutta se ei ollut liikaa Shaddadille, joka itse eli 900 vuoden ikäiseksi.

Iramista kerrotaan, että se oli laaja kaupunki, jossa oli kultaisia ja hopeisia linnoja, smaragdi- ja zirkonipylväitä sekä kaikenlaisia puita ja virtaavia jokia. Kun kaupunki oli valmis, Shaddad hoveineen lähti sinne, mutta kun seurue oli yhden päivän ja yhden yön matkan päässä kaupungista, Jumala lähetti taivaasta voimakkaan äänen, ja kaikki kuolivat. Näin asian selittävät al-Tabari, al-Tha’alibi, al-Zamakhshari ja muut Koraanin kommentaattorit.

Kommentaattorit välittävät myös tarinan, joka on peräisin Muhammedin seuralaiselta 'Abdallah ibn Qilabahilta. Kun tämä oli lähtenyt etsimään kameleitaan, hän osui kultaiseen kaupunkiin ja vei sieltä mukanaan aarteita niin paljon kuin pystyi kantamaan. Tarina kantautui kalifi Muawijan korviin, jolloin tämä kutsutti miehen luokseen. Tämän jälkeen mies nimeltä Ka’b al-Ahbar kertoi kalifille, että kyseessä oli ”pylväikköjen Iram”. Hän ennusti myös, että Muawijan elinaikana Iramiin menisi punertava, punaposkinen ja lyhyt muslimi, jolla oli luomi kulmakarvojen kohdalla ja toinen niskassa. Kun hän kääntyi ympäri ja näki Ibn Qilabahin, hän huudahti: ”Tämä on juuri se mies!”

Ibn Khaldunin tulkinta

Ibn Khaldun toteaa, että sen koommin muita tietoja Iramista ei ole saatavilla. Adenin aavikko, jossa kaupungin pitäisi olla, on keskellä Jemeniä. Se on asuttua seutua ja koluttu läpikotaisin, mutta Iramista ei ole saatu mitään vihiä. Jos Koraanin kommentaattorit olisivat sanoneet, että kaupunki on monen muun tavoin kadonnut, tarinassa voisi olla jotain järkeä. Kommentaattorit kuitenkin korostavat, että kaupunki on edelleen siellä. Joidenkin mielestä kaupungilla tarkoitettiin Bagdadia. Jotkut menevät järjettömyydessä niin pitkälle, että sanovat kaupungin olevan näkymätön ja ainoastaan taikureiden ja velhojen paljastettavissa. Nämä käsitykset olivat Ibn Khaldunin mielestä hölynpölyä.

Ibn Khaldun lähestyy Koraanin ilmaisua kielitieteellisesti ja toteaa että ”pilareiden” on sanan Iram attribuutti. Sanalla ذَات ٱلْعِمَاد on ymmärretty ”pylväitä”, jolloin Iram voisi olla kaupunki. Ibn Khaldunin mukaan sana tarkoittaa kuitenkin teltan kiinnityspylväitä. Iram puolestaan on ilmaisussa heimoa tarkoittava nimi.

Ilmaisu Koraanin käännöksissä

Hämeen-Anttila on suomentanut kohdan ”pylväikköjen Iramiksi”. Sen sijaan Ahsen Böhren julkaisema suomennos, joka perustuu Pickthallin englantilaiseen käännökseen, tulkitsee ibn Khaldunia seuraten Iramin (Aramin) heimonimeksi: ”mitä Herrasi teki Aadille, ja Aramin heimolle”.

Legendaariset kultamaat

Jareer Abu-Haidar (1996) toteaa, että Iram on islamilainen versio mytologioiden romanttisista kultakaupungeista, eldoradoista. Kukaan ei ole kaupunkia nähnyt, mutta monet karavaanit ovat etsinnöissä tuhoutuneet. Abu-Haidar kertoo myös Abu Hamid al-Ghanatin (k. 1169) välittämän tarinan Iramista. Säihkyvät valot tuikkivat öisin sen kultaisista ja rubiinin peittämistä pylväistä. Kun matkailija lähestyy näitä valoja, ne kuitenkin pakenevat hänen edellään. Aridah on kirjoittanut aiheesta elämän ikuista toiveikkuutta heijastavan runon ”Matka Iramiin”.

Länsimaisessa kirjallisuudessa

• Barthélemy d’Herbelot’n tietosanakirja Bibliothèque orientale (1697) kuvailee Iramia ”vääräksi paratiisiksi, jonka miltei kaikki musulmaanirunoilijat mainitsevat”. Hakusana antaa myös vaihtoehtoisen translitteraation ”Irem”.
• Robert Southeyn kertomaruno Thalaba the Destroyer (1801) viittaa Iremiin toistuvasti. Loppuviitteissä aiheen taustoja selitetään pitkästi varhaismoderniin tutkimuskirjallisuuten pohjautuen.
• Bayard Taylorin (1825–1878) runo The Garden of Irem kuvailee kaupungin paratiisimaisia puutarhoja.
• H. P. Lovecraftin novelli ”Nimetön kaupunki” (1921) sijoittuu Iremin lähellä sijaitsevaan, paholaismaisten olentojen asuttamaan rauniokaupunkiin.
• Niinikään Lovecraftin kirjoittaman ”Cthulhun kutsun” (1928) mukaan Iremin asukkaat palvovat jumalana hirviömäistä avaruusolentoa nimeltä Cthulhu.

Lähteet

• Ibn Khaldun: The Muqaddimah. An Introduction to History. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-16628-5
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942.
• Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.