Italian karabinieerit

Italian karabinieerit (ital. Arma dei carabinieri, lyh. Carabinieri) muodostavat Italian puolisotilaallisen santarmilaitoksen, joka muodostaa oman puolustushaaransa asevoimien sisällä. Muut puolustushaarat ovat maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat. Ennen vuotta 2000 karabinieerit muodostivat Italian maavoimien ensimmäisen armeijakunnan.

Karabinieerien vaakuna

Varhainen historia

Karabinieerit luotiin Savoijin kuninkaan Vittorio Emanuele I:n käskyllä poliisivoimiksi Sardinian kuningaskunnalle 13. heinäkuuta 1814. Ennen tätä poliisin tehtävät oli hoitanut vapaaehtoisista koostuva, vuonna 1726 perustettu Dragoni di Sardegna (”Sardinian rakuunat”). Ranskalaisten vallattua Torinon 1700-luvun lopulla ja luovutettua sen myöhemmin Piedmontin kuningaskunnalle, kuninkaalliset karabinieerit luotiin osaksi tuolloin vuonna 1814.

Karabinieerit jaettiin divisioonittain siten, että aina yksi divisioona tuli kutakin provinssia kohden. Divisioonat taas jakaantuivat komppanioihin, jotka taas jakaantuivat joukkueisiin, joita komensi ja hallinnoi koko maan kattavat väestöön suoraan yhteydessä olevat paikalliset poliisiasemat.

Vuonna 1868 muodostettiin ratsukarabinieereista Corazzieri-divisioona hallitsijan saattueeksi ja vuodesta 1946 lähtien tasavallan presidentin. Italian yhdistymisen myötä divisioonien määrä lisääntyi, ja 24. tammikuuta 1861 Carabinieri nimitettiin Italian armeijan ”ensimmäiseksi joukoksi”.

Toinen maailmansota

Pääministeri Benito Mussolinin (1922–1943) fasistihallinnon aikana karabinieerit kunnostautuivat poliisivoimien osana opposition tukahduttamistoimissa. Samoihin aikoihin Afrikan italialaisen poliisin osana (pääasiassa 1930-lopulla) he ottivat osaa julmuuksiin Italian Itä-Afrikassa Abessinian sodan aikana. Toisen maailmansodan aikana he toimivat sotilaspoliisina ja partisaanien vastaisessa työssä miehitetyssä Jugoslaviassa.

Kun fasistineuvosto erotti Mussolinin pääministerin paikalta 25. huhtikuuta 1943, karabinieerit pidättivät hänet hänen lähdettyään Villa Adan kuninkaallisesta residenssistä ja veivät hänet Campo Imperatoreen kotiarestiin. Italian ja liittoutuneiden välisen tulitauon jälkeen 3. syyskuuta 1943 ja maan jakauduttua kahtia Italian sosiaaliseen tasavaltaan ja Italian kuningaskuntaan myös karabinieerit jakautuivat. Etelä-Italian Bariin muodostettiin karabinieerien päämaja. Karabinieerit liitettiin Italian vapautusjoukkoihin, jotka taistelivat liittoutuneiden rinnalla. Pohjois-Italiassa fasistihallitus muodosti karabinieereista, mustapaidoista ja sotilashenkilöstöstä ”mustia prikaateja”, jotka toimivat partisaanien vastaisissa operaatioissa. Huolimatta prikaati-nimityksestä joukot olivat lähinnä sotilaskomppanian kokoisia, ja yhteenlaskettuna näiden 49 prikaatin jäsenmäärät eivät ylittäneet 12 000 miehen vahvuutta.

Saksalaiset eivät luottaneet karabinieereihin ja lakkauttivat kaikki yksiköt akselivaltojen kontrolloimalla alueella 7. lokakuuta 1943. Saksalaiset joukot alkoivat pidättää karabinieereja ja siirtää heitä pakkotyöhön Saksaan. Tämän myötä suuria määriä karabinieereja liittyi Italian vastarintaliikkeeseen. Sodan päätyttyä laskettiin vähintään 2 735 karabinieerein kaatuneen ja 6 500 haavoittuneen niistä noin 14 000:sta, jotka liittyivät vastarintaliikkeen puolelle Keski- ja Pohjois-Italiassa. Jugoslavian karabinieerit muodostivat partisaaneihin kuuluvan Garibaldi-divisioonan, joka taisteli jugoslavialaisten partisaanien rinnalla Wehrmachtia ja Ustašaa vastaan. Tämä pataljoona menetti yli 80 prosenttia miehistään taisteluissa ja palkittiin Medaglia d’Argento al Valore Militare -ansiomitalilla muistona kaatuneille.

Nykyaika

Karabinieeri Bolognassa vuonna 2006.

1960-luvulta lähtien karabinieerit muistetaan erityisesti toimistaan punaisten prikaatien vasemmistoterrorismia ja mafiaa vastaan. Legendaariseksi hahmoksi Italian lähihistoriassa nousi kenraalimajuri Carlo Alberto dalla Chiesa, joka johti Palermon karabinieereja toimien Sisilian mafiaa vastaan vuosina 1966–1973. Vuosina 1974–1979 hän taisteli ankarasti perustamansa terrorisminvastaisen erikoisyksikön johdossa Punaisia prikaateja vastaan. Toimissa pidätettiin ja surmattiin Punaisten prikaatien johtajia. Vuonna 1981 hänestä tuli karabinieerien apulaiskomentaja (Vice Comandante Generale dell’Arma). Vuonna 1982 hänet määrättiin Palermon prefektiksi taistelemaan Totò Riinan johtamaa Cosa Nostraa vastaan. Mafia murhasi hänet vaimoineen sadan päivän virassaolon jälkeen.

Karabinieerien status korotettiin armeijakunnasta asevoimien puolustushaaran asemaan 31. maaliskuuta 2000.

Karabinieerit ovat nykyään ylpeitä toisen maailmansodan aikaisen alikersantin Salvo D’Acquiston muistosta. Saksalaiset teloittivat D’Acquiston Palidorossa lähellä Roomaa. Kun siviilejä uhkasi teloittaminen saksalaissotilaan surmaamisen kostona, tuo alikersantti otti syyt niskoilleen, joutui itse teloitetuksi ja samalla pelasti siviilien hengen.

Viime vuosina karabinieerit ovat toimineet rauhanturvatehtävissä Kosovossa, Afganistanissa ja Irakissa. Vuonna 2003 kaksitoista karabinieeria kuoli pommi-iskussa tukikohdassaan Nasiriyahissa Etelä-Irakissa.

Populaarikulttuurissa

Italialaisessa televisiosarjassa Isä Matteon tutkimuksia (ital. Don Matteo) pappi isä Matteo (Terence Hill) auttaa karabinieereja ratkaisemaan rikoksia Spoleton kunnassa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italian karabinieerit Wikimedia Commonsissa