Ivano-Frankivsk
Ivano-Frankivsk (ukr. Івано-Франківськ, vuoteen 1962 Stanyslaviv, Станиславів, puol. Stanisławów) on kaupunki ja Ivano-Frankivskin alueen pääkaupunki Ukrainan länsiosissa,[2] historiallisesti Galitsiaksi kutsutulla alueella. Kaupungissa oli vuoden 2022 alussa 238 196 asukasta.[1]
| Ivano-Frankivsk (Івано-Франківськ) |
|
|---|---|
 |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Ivano-Frankivsk |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Ukraina |
| Alue | Ivano-Frankivskin alue |
| Piiri | Ivano-Frankivskin piiri |
| Kaupunkioikeudet | 1662 |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Ruslan Martsinkiv |
| Korkeus | 249 m |
| Väkiluku (2022) ([1]) | 238 196 |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
| Postinumero | 76000-76490 |
| Suuntanumero(t) | +380 (0) 342 |
Historiaa
muokkaaPaikkakunta tunnettiin vuosina 1437–1662 ja 1919–1939 nimellä Zabolote.lähde? Ivano-Frankivsk perustettiin 1662, ja se sai Magdeburgin kaupunginoikeudet vuonna 1662, jolloin nimeksi tuli Stanisławów alueen maita hallinneen puolalaisen Potocki-magnaattisuvun edustajan etunimen mukaan.[3][4] Se oli kuulunut Puolaan 1300-luvulta lähtien. Kulttuurinsa vuoksi kaupunkia alettiin kutsua seudun tärkeimmän kulttuurikeskuksen mukaan myös pikku-Lviviksi.lähde?
Kaupunki joutui Puolan ensimmäisessä jaossa 1772 Itävallalle (vuodesta 1867 Itävalta-Unkari),[4] jolloin Puolasta lohkottu alue järjestettiin Galitsian ja Lodomerian kuningaskunnaksi, jonka pääkaupunki oli Lviv (Lemberg).lähde? Stanislavivilaiset osallistuivat myös Euroopan hullun vuoden kapinaan 1848 Itävaltaa vastaan[4]. Kaupunkiin järjestettiin riippumaton neuvosto ja oma järjestyskaarti, ja kaupungissa alkoi ilmestyä lehti.lähde?
Kaupunkiin asettui pian perustamisen jälkeen paljon juutalaisia. 1732 asukasluku oli 3 321, josta 44 prosenttia oli juutalaisia. Vielä 1939 kaupungin asukkaista oli 41 prosenttia juutalaisia. Natsihallinnon aikana 1941–1944 juutalaiset tuhottiin niin että vuoden 1959 väestönlaskennassa heitä oli häviävän pieni vähemmistö.[4]
Kaupunki oli tärkeä armenialaisen kulttuurin keskus, ja siellä oli myös armenialainen kirkko. Armenialaisyhteisö sai 1677 erikoisoikeuksia, ja heillä oli oma kuntakokous. 1600-1700-luvulla kaupunki oli armenialaisten ansiosta vilkas kaupankäynnin ja käsityöläisyyden keskus. Kun vuonna 1732 asukasluku oli 3 321, heistä armeinialaisia oli kymmenen prosenttia. Myöhemmin heitä muutti kaupungista pois, ja itsehallinto päättyi 1769.[4]
Vuonna 1918 kaupunki lähiseutuineen kuului lyhyen aikaa vasta perustettuun Länsi-Ukrainan kansantasavaltaan,[4] jonka pääkaupunkina Stanivlaviv toimi 2. tammikuuta – 26. toukokuuta 1919lähde?. Riian rauhansopimuksessa 1921 kaupunki jäi kuitenkin uudelleen itsenäistyneelle Puolalle.[4]
Neuvostoliitto valtasi kaupungin osana aloittamaansa Itä-Puolan interventiota 17. syyskuuta 1939 samaan aikaan kun natsi-Saksa valtasi Puolan länsiosat. Kesäkuusta 1941 lokakuun alkuun 1944 kaupunki alueineen kuului Saksan Ukrainan-kuvernementtiin. Saksalaiset toteuttivat miehitysaikanaan juutalaisten kansanmurhan. Sen yhteydessä myös Stanisławówin noin 30 000 hengen juutalaisväestö surmattiin. Kaupungissa oli myös getto. Toisen maailmansodan jälkeisissä rajajärjestelyissä Puolan itäiset alueet liitettiin Neuvostoliittoon. Entinen Itä-Galitsia ja sen mukana myös Stanisławów liitettiin Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.lähde?
Kaupunki sai vuonna 1962 nykyisen nimensä runoilijan ja kirjailija Ivan Frankon mukaanlähde?. Frankolle on omistettu 1939 perustettu Ivano-Frankivskin alueen akateeminen musiikki- ja draamateatteri.[5]
Ivano-Frankivsk on viime vuosikymmenet ollut erittäin ukrainalaismielinen ja länsisuuntautunut. Suurella ääntenenemmistöllä kannatettiin 1991 Ukrainan itsenäisyyttä Neuvostoliitosta.lähde?
Ivano-Frankivskissa on merkittävä rautatieasema ja kaupungin lounaislaidalla kansainvälinen lentokenttä. Kaupungin eteläpuolella nousevat vähitellen Ukrainan Karpaatit, ja siellä Ivano-Frankivskin alueen puolella sijaitsee esimerkiksi Karpaattien kansallispuisto (esimerkiksi Hoverlavuori, 2 061 m).[6][2]
-
Ivano-Frankivskin aiempi katolinen katedraali, nykyisin Galitsian sakraalitaiteen museo. -
Sakraalitaiteen museon sisänäkymä ikonostaaseineen. -
Ivano-Frankivskin rautatieasema. -
Kansainvälinen lentoasema. -
Lääketieteellisen yliopiston rakennus. -
Näkymä kadulta. -
Keskustan kävelykatua.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Deržavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 3.3.2014. (ukrainaksi)
- ↑ a b Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:500 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. (venäjäksi)
- ↑ Ivano-Frankovsk (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2006 ja toinen teos 2001) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g Ivano-Frankivsk Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2010. Viitattu 9.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ivano-Frankivsk Oblast Academic Music and Drama Theater Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2010. Viitattu 9.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-9523-0313-3 (venäjäksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivano-Frankivsk Wikimedia Commonsissa
- Valokuvagalleria (ukrainaksi) (mvk.if.ua)
Päähallintopaikka: Ivano-Frankivsk
Piirit ja kaupunkipiirit:
Bohorodtšany | Boleh'iv | Dolyna | Halytš | Horodenka | Ivano-Frankivsk | Jaremtše | Kaluš | Kaluš | Kolomyja | Kolomyja | Kosiv | Nadvirna | Rohatyn | Rožnjativ | Snjatin | Tlumatš | Tysmenitsja | Verh'ovyna
Merkittäviä kaupunkeja:
Burštyn | Dolyna | Halytš | Horodenka| Kosiv | Nadvirna | Rohatyn | Snjatyn | Tlumatš | Tysmenitsja