Jadwiga

Jadwiga
	Jadwiga Marcello Bacciarellin maalaamana.
Puolan kuningas
Valtakausi	16. lokakuuta 1384/1385 – 17. heinäkuuta 1399
Kruunajaiset	16. lokakuuta 1384
Edeltäjä	Ludvig I Suuri
Seuraaja	Jagello
Syntynyt	18. helmikuuta 1374; Buda, Unkarin kuningaskunta
Kuollut	17. heinäkuuta 1399 (25 vuotta); Krakova, Puolan kuningaskunta
Puoliso	Jagello
Lapset	Elisabet
Suku	Anjou
Isä	Ludvig I Suuri
Äiti	Bosnian Elisabet
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus

Jadwiga (puol. Jadwiga, engl. ja saks. Hedwig, liett. Jadvyga, unk. Hedvig ja lat. Hedvigis); (n. 18. helmikuuta 1374 Buda – 17. heinäkuuta 1399 Krakova) oli Puolan hallitsija vuodesta 1384 aina kuolemaansa saakka vuoteen 1399. Hänen virallinen hallitsija-arvonsa oli kuningas, eikä kuningatar, millä haluttiin korostaa hänen olevan maan hallitsija eikä pelkästään hallitsijan puoliso.

Suku ja koulutus

Jadwiga oli Anjou-suvun jäsen ja Unkarin kuninkaan Ludvig I Suuren ja tämän toisen puolison Elisabet Bosnialaisen (serbokroaat.: Elizabeta Kotromanić/Елизабета Котроманић; bosnia: Elizabeta Bošnjačka; unk.: Kotromanics Erzsébet; puol.: Elżbieta Bośniaczka; n. 1339 – tammikuu 1387) kolmas ja nuorin tytär.^[1] Hänen vanhin sisarensa Katariina (1370–1378) kuoli lapsena ja vanhempi sisarensa oli Maria, josta tuli Unkarin kuningatar.

Jadwiga oli molempien vanhempiensa kautta Piastin dynastian jälkeläinen. Hänen äidinäitinsä Elisabet Kujavialainen (puol. Elżbieta, serbokroaat. Elizabeta/Елизабета; 1315/1320 – 22. elokuuta 1345 jälkeen) oli Władysław I Lyhyen veljentytär, joka yhdisti Puolan yhdeksi valtakunnaksi vuonna 1320.^lähde? Hänen äidinisänsä oli Bosnian hallitsija, ban Stefan II (serbokroaat. Стефан II / Stjepan II), joka hallitsi vuosina 1314/1322 –1353.

Jadwiga kasvatettiin Budan ja Visegrádin kuninkaallisissa hoveissa. Jadwiga oli hyvinkoulutettu ja puhui ainakin kuutta eri kieltä, latinaa, bosniaa, unkaria, serbiaa, puolaa ja saksaa.^lähde?

Avioliittosuunnitelmia

Vuonna 1378 Jadwiga kihlattiin Habsburgin hallitsijasuvun perillisen, Itävallan herttua Vilhelm Kohteliaan (n. 1370 – 15. heinäkuuta 1406) kanssa, ja hän vietti noin vuoden Wienin keisarillisessa hovissa Itävallassa. Jadwigan isä Ludvig oli sopinut Krakovassa vuonna 1364 entisen isäpuolensa Kaarle IV:n kanssa, että heidän tulevat lapsensa avioituisivat: Kaarlen poika ja tuleva keisari Sigismund Luxemburgilainen kihlattiin Ludvigin tyttären Marian kanssa. Ludvigin alkuperäinen suunnitelma oli jättää Puolan kuningaskunta Marian hallittavaksi. Jadwigaa oli suunniteltu Itävallan hallitsijan puolisoksi.

Hallitsijana

Jadwigan henkilökohtainen hallitsijavaakuna.

Vuoteen 1370 asti Puolaa oli hallinnut Piastin dynastia. Suvun viimeisellä kuninkaalla Kasimir III Suuri ei ollut laillista miespuolista perijää ja hän piti lapsenlapsiaan sopimattomina sekä liian nuorina hallitsemaan. Hän valitsi seuraajakseen sisarensa Elisabetin pojan Ludvig I:n, Unkarin kuninkaan. Ludvig julistettiin kuninkaaksi, mutta Elisabetilla oli eniten käytännöllistä valtaa kuolemaansa vuoteen 1380 asti.^lähde?

Ludvigin kuoltua vuonna 1382 hänen vanhin elossa ollut tyttärensä Maria peri Unkarin kruunun bosnialaisen äitinsä holhouksessa. Kuitenkin Puolassa Vähä-Puolan hallitseva sääty ei halunnut jatkaa valtioliittoa Unkarin kanssa eikä suostunut hyväksymään Marian sulhasta Sigismund Luxemburgilaista hallitsijaksi. Sigismund karkotettiin Puolasta. Säädyt valitsivat hallitsijaksi Marian nuoremman sisaren Jadwigan neuvoteltuaan kaksi vuotta tuolloin Unkaria hallinneen Jadwigan äidin, Elisabet Bosnialaisen kanssa. Jadwiga saapui Krakovaan, ja hänet kruunattiin Puolan kuninkaaksi kymmenvuotiaana 16. lokakuuta 1384 (tai 1385 riippuen lähteestä). Hänen arvonimensä oli Hedvig Rex Poloniæ (kuningas), ei Hedvig Regina Poloniæ (kuningatar), sillä Puolan laissa ei ollut mahdollisuutta kuningattaren arvonimeen, mutta laissa ei määritelty hallitsijan sukupuolta.^lähde?

Pian Jadwigan kruunajaisten jälkeen ilmestyi uusia kosijoita: Masovian herttua Siemowit IV ja Liettuan suuriruhtinas Jogaila (puolaksi Jagello). Jogailan kosinta sai kannatusta Vähä-Puolan hallitsevassa säädyssä. Vuonna 1385 Itävallan 14-vuotias herttua Vilhelm Kohtelias saapui Krakovaan avioituakseen Jadwigan kanssa, jonka kanssa hän oli kihlautunut. Puolan aatelisto piti Vilhelmiä liian kokemattomana ja hänen itävaltalaisten liittolaistensa tarjoamaa poliittis-sotilaallista tukea riittämättömänä ja hänet karkotettiin Puolasta. Saman vuoden elokuussa Jogaila ja Vähä-Puolan johto allekirjoittivat Krevan linnassa sopimuksen, jolla perustettiin Krevan unioni. Siinä Jagello lupasi, että hän itse, aatelisto ja koko Liettua kääntyy katoliseen uskoon^[2] ja Liettua ja Puola liittyvät valtioliitoksi. Vastapalveluksena Jogailalle luvattiin puolisoksi Jadwiga. Jogaila kastettiin kristinuskoon 14. helmikuuta 1386,^[2] ja hän sai puolalaisen nimen. 12-vuotias Jadwiga ja 26-vuotias Jagello avioituivat maaliskuussa 1386 Krakovassa. Avioliittoa seurasi Jagellon kruunaus Puolan kuninkaaksi,^[2] vaikkakin todellinen valta-asema säilyi Jadwigalla.^selvennä

Monarkkina Jadwigalla oli mahdollisesti vain vähän todellista valtaa. Siitä huolimatta hän oli aktiivisesti mukana Puolan poliittisessa, diplomaatti- ja kulttuurielämässä. Vuonna 1387 Jadwiga johti kahta sotaretkeä, joiden tavoitteena oli liittää Puolaan Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta, jonka se oli menettänyt Jadwigan kruunajaisten aikoihin.^[3]

Suurin osa poliittisista vastuista oli Jagellon käsissä Jadwigan osallistuessa muun muassa hyväntekeväisyystyöhön.^[3] Hän tuki kirjailijoita ja taiteilijoita, ja lahjoitti suurimman osan varoistaan, muun muassa kuninkaalliset arvomerkkinsä, hyväntekeväisyyteen kuten sairaaloiden perustamiseen.^[1] Vahvistaakseen kristinuskon asemaa Liettuan alueella hän rahoitti 20 liettualaiselle opiskelustipendin Kaarlen yliopistoon Prahaan.^lähde? Jadwigan merkittävimpiä kulttuuritekoja oli Krakovan yliopiston restaurointi ja sen uudelleenimeäminen Jagellon yliopistoksi.^[4]

Kuolema

Jadwigan sarkofagi Wawelin katedraalissa.

Jadwiga synnytti tytär Elisabet Bonifacian 22. kesäkuuta 1399. Kuukauden sisällä synnytyksestä sekä tytär että äiti kuolivat synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Heidät molemmat haudattiin Wawelin katedraaliin. Jadwigan kuolema heikensi Jagellon valtaa Puolan kuninkaana, mutta hän pysyi kuninkaana kuolemaansa asti, 35 vuotta.^lähde?

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Davies, Norman: ”God's Playground: A History of Poland in Two Volumes, Volume 1”. Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-925339-0, sivut 94–96 (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c Samalavičius, Stasys: ”The Union with Poland and Christianization of Lithuania”, An outline of Lithuanian history, s. 32–36. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)
↑ ^a ^b Jasienica, Paweł: "'Władysław Jagiełło' Polska Jagiellonów". Państwowy Instytut Wydawniczy, 1988. ISBN 83-06-01796-X, sivut 80–146 (puolaksi)
↑ Stanisław Waltos: The Past and the Present 2004. Jagiellonian University in Krakow. Viitattu 9.6.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jadwiga Wikimedia Commonsissa

[Davies-1] Davies, Norman: ”God's Playground: A History of Poland in Two Volumes, Volume 1”. Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-925339-0, sivut 94–96 (englanniksi)

[LT-History-2] Samalavičius, Stasys: ”The Union with Poland and Christianization of Lithuania”, An outline of Lithuanian history, s. 32–36. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)

[Pawel-3] Jasienica, Paweł: "'Władysław Jagiełło' Polska Jagiellonów". Państwowy Instytut Wydawniczy, 1988. ISBN 83-06-01796-X, sivut 80–146 (puolaksi)

[4] Stanisław Waltos: The Past and the Present 2004. Jagiellonian University in Krakow. Viitattu 9.6.2012. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]