Jamnakulttuuri

Jamnakulttuuri (myös kuoppahautakulttuuri tai okrahautakulttuuri) oli Ukrainan ja Kaspianmeren seudun aroilla vallinnut paimentolaiskulttuuri, joka ulottui Tonavalta Uralvuorille noin vuosina 3600–2200 eaa. Jamnat ovat saaneet nimensä venäjän sanasta jama, 'kuoppa', ja kulttuuri tunnetaan kymmenistätuhansista kuoppahaudoista. Hautakuoppien päälle rakennettiin kurgaaneja eli tumuluksia, valtavia kumpuja. Hautaustavat yhdistävät jamnakulttuurin indoeurooppalaiseen perinteeseen. Jamnojen perimä levisi vähitellen myös nykyisen Suomen alueelle.

Kartassa keltaisella kuvattu jamnakulttuuri peitti suunnilleen nykyisen aroalueen 3200–2300 eaa.

Jamnakulttuurin esineistöä Krakovan arkeologisessa museossa.

Kulttuurin vaiheet

• Jamnat saapuivat Eurooppaan 5 000 vuotta sitten arojen paimentolaisina.
• Kulttuurin varhaisvaihe, Pepino 4000–3300 kalenterivuotta eaa., vanhimmat kumpuhaudat.
• Klassinen vaihe 3300–2600 eaa.
  • 3300–2900 eaa.
  • 2900–2600 eaa.
• Myöhäisvaihe, Poltavkan kulttuuri 2600–2300 eaa.

Jamnojen vaikutus eurooppalaisten perimään

Jamnojen perimässä sekoittuivat puoliksi iranilaissukuiset geenit ja puoliksi itäeurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden geenit. Levittäydyttyään Eurooppaan jamnat syrjäyttivät noin 70 prosenttia Keski-Euroopan väestöstä ja noin 30 prosenttia Iberian niemimaan väestöstä. On epäilty, että jamnojen mukana vaihtui jopa 80 prosenttia eurooppalaisten geeneistä. Jamnakulttuurin mukana Eurooppaan tuli täysin uusien isälinjojen R1a:n ja R1b:n geenejä, kun taas muun muassa G2 hävisi laajalta alueelta. Koska varsinkin valloituksen alkuvaiheessa Eurooppaan tulleiden jamnojen oletetaan olleen lähes yksinomaan miespuolisia sotureita, jotka lisääntyivät valloitusretkillään alkuperäisväestöön kuuluneiden naisten kanssa, eivät äitilinjat muuttuneet yhtä radikaalisti kuin isälinjat. Nykyisin jopa kaksi kolmasosaa eurooppalaisista miehistä polveutuu suoria isälinjoja pitkin jamnojen klaaneista, mutta suomalaisista miehistä vain joka kymmenes. Eniten jamnojen perimää löytyy norjalaisista, skotlantilaisista ja liettualaisista.

Jamnojen menestyksen suurimmaksi syyksi on epäilty heidän aroiltaan mukanaan tuomaa paiseruttoa, jolle he itse olivat osittain immuuneja, toisin kuin eurooppalaiset. Jamnojen oletetaan myös olleen varsin julma ja murhanhimoinen kansa, joka surmasi alkuperäiskansaan kuuluvia, ja lisäksi he olivat mahdollisesti hankkineet alkuperäiskansoja enemmän lapsia. Euroopassa oli tuolloin myös paljon tilaa, josta jamnat eivät joutuneet kilpailemaan viljelijöiden kanssa. Jamnat toivat perimässään Eurooppaan laktoosinsietokyvyn, jonka ansiosta maitotuotteista tuli osa eurooppalaisten ravintoa. Tällöin esimerkiksi talvien ja pula-aikojen yli selviäminen helpottui karjanhoitoa harjoittavissa kulttuureissa. Ehkä juuri runsaasti valkuaisaineita sisältäneen ruokavalionsa ansiosta jamnat olivat Euroopan alkuperäiskansoja suurikokoisempia ja lihaksikkaampia. Jamnoilla oli myös pituutta ja vaaleaa ihoa lisääviä geenejä.

Jamnat toivat Eurooppaan geeniensä lisäksi myös nuorakeramiikkakulttuurin. Ennen jamnojen tuloa saviastiat oli koristeltu painamalla niihin kuvioita kampamaisilla leimoilla, mutta tämän jälkeen kuviot tehtiin nuoranpätkillä. Uutta oli myös pronssinvalmistustaito, minkä ansiosta työkalut ja veneet kehittyivät tehokkaammiksi. Oletettavasti myös indoeurooppalaiset kielet levisivät Eurooppaan jamnojen mukana.

Lähteet

• Ara, Mitra: Eschatology in the Indo-Iranian Traditions. New York: Peter Lang Publishing, 2008. ISBN 978-1-4331-0250-9 Google-kirjat (viitattu 15.3.2013). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Luiden kulumat kertovat, että keskeinen muinaiskansa ratsasti paljon – jamnat myös jättivät jälkensä Eurooppaan. Helsingin Sanomat 4.5.2023.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jamnakulttuuri Wikimedia Commonsissa