John Gielgud
Arthur John Gielgud ['ɡiːlɡʊd] (14. huhtikuuta 1904 Kensington, Lontoo, Englanti – 21. toukokuuta 2000 Wotton Underwood, Englanti) oli arvostettu brittiläinen teatteri- ja elokuvanäyttelijä.
| John Gielgud | |
|---|---|
 John Gielgud vuonna 1973. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. huhtikuuta 1904 Kensington, Lontoo, Englanti |
| Kuollut | 21. toukokuuta 2000 (96 vuotta) Wotton Underwood, Englanti |
| Ammatti | näyttelijä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Gielgud saavutti ensimmäisen kerran menestystä klassisissa rooleissa teatterissa. Hän näytteli ja ohjasi useita näytelmiä Royal Shakespeare Companyssa Stratford-upon-Avonissa. Etenkin Gielgudin Hamlet-rooli vuonna 1936 sai laajaa tunnustusta.
Ensimmäiset isot elokuvaroolinsa Gielgud teki jo 1930-luvulla brittiläisissä elokuvissa, mutta hän teki vasta viimeisinä vuosikymmeninä vaikutuksen suureen yleisöön. Hänen varhaisiin rooleisihinsa lukeutuvat brittiläinen valtiomies Benjamin Disraeli elokuvassa The Prime Minister (1940), roomalainen senaattori Gaius Cassius Longinus elokuvassa Julius Caesar (1953) ja George Plantagenet elokuvassa Rikhard III.
Vanhemmiten Gielgud alkoi näytellä myös moderneissa näytelmissä. Hän esiintyi muun muassa Alan Bennettin (Forty Years On), David Storeyn (Home), Charles Woodin (Veterans), Edward Bond (Bingo) ja Harold Pinterin (No Man’s Land) näytelmissä. Elokuvarooleista merkittävimmät lienevät suoritukset elokuvissa Arthur, josta hän sai parhaan miessivuosan Oscarin, Peter Greenawayn Prosperon kirjat, jossa Gielgud esittää Milanon herttua Prosperoa lausuen myös suuren osan muiden henkilöhahmojen repliikeistä, sekä Loisto, jossa Gielgud esittää David Helfgottin opettajaa Cecil Parkesia.
Gielgudin viimeiseksi suureksi elokuvarooliksi jäi vuoden 1998 Elisabet, jossa hän esitti paavia. Viimeinen roolityö oli Samuel Beckettin näytelmään perustunut lyhytelokuva Katastofi. Gielgud kuoli muutamia viikkoja tuotannon jälkeen 96-vuotiaana.
Gielgud on yksi harvoista ihmisistä, jotka ovat voittaneet sekä Emmyn, Oscarin, Grammyn että Tonyn. Lisäksi hänet palkittiin kaksi kertaa Bafta-palkinnolla ja Golden Globella[1]. Gielgud sai myös muita huomionosoituksia. Vuonna 1953 hänet lyötiin ritariksi, ja vuonna 1996 hänet otettiin jäseneksi Ansioritarikuntaan, johon kuuluu kulloinkin vain 24 elossa olevaa henkilöä[2].
Palkintoja
muokkaaOscarit
muokkaa- 1983 Paras miessivuosa: Arthur
Ehdokkaana:
- 1965 Paras miessivuosa: Becket
Baftat
muokkaa- 1975 Paras miessivuosa: Idän pikajunan arvoitus
- 1954 Paras brittiläinen näyttelijä: Julius Caesar
Ehdokkaana:
- 1997 Paras miessivuosa: Loisto
- 1990 Paras televisionäyttelijä: Summer's Lease (minisarja)
- 1986 Paras miessivuosa: Rakkauteni, kohtaloni
- 1982 Paras miessivuosa: Arthur
Emmyt
muokkaa- 1991 Paras miespääosa minisarjassa tai erikoisjaksossa: Summer's Lease (minisarja)
Ehdokkaana:
- 1989 Paras miespääosa minisarjassa tai erikoisjaksossa: Sodan muisto
- 1985 Paras miessivuosa minisarjassa tai erikoisjaksossa: Romance on the Orient Express
- 1984 Paras miessivuosa minisarjassa tai erikoisjaksossa: Merten veijarit
- 1982 Paras miessivuosa minisarjassa tai erikoisjaksossa: Mennyt maailma
Golden Globet
muokkaa- 1989 Paras miessivuosa sarjassa, minisarjassa tai televisioelokuvassa: Sodan muisto
- 1982 Paras miessivuosa elokuvassa: Arthur
Ehdokkaana:
- 1990 Paras miespääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa: Sodan muisto [1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Awards for John Gielgud
- ↑ Turner Classic Movies Database: Biography of John Gielgud (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Gielgud Wikimedia Commonsissa
- John Gielgud Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- John Gielgud Elonetissä.
- John Gielgud Internet Broadway Databasessa (englanniksi)