John Watson (kilpa-autoilija)
John Marshall Watson (s. 4. toukokuuta 1946 Belfast, Pohjois-Irlanti, Iso-Britannia) on brittiläinen entinen kilpa-autoilija ja Formula 1-kuljettaja.[1][2][3]
| John Watson | |
|---|---|
 John Watson, 2006 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. toukokuuta 1946 Belfast, Pohjois-Irlanti |
| Kansalaisuus |
 Britannia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1973 – 1983, 1985 |
| Talli(t) | Penske, Brabham, McLaren |
| Kilpailuja | 154 (152 lähtöä) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 5 |
| Palkintosijoja | 20 |
| Paalupaikkoja | 2 |
| Nopeimpia kierroksia | 5 |
| MM-pisteitä | 169 |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1973 |
| Ensimmäinen voitto | Itävallan Grand Prix 1976 |
| Viimeinen voitto | Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1983 |
| Viimeinen kilpailu | Euroopan Grand Prix 1985 |
Ura
muokkaa
John Watson on kokenut ja menestynyt F1-kuljettaja, joka ajoi kaikkiaan 152 MM-osakilpailua, keräsi niistä 5 voittoa ja 15 muuta palkintosijaa sekä 169 MM-pistettä.[1][2][4][5][6][7][8][9][10][11][12][13] Hänen nimiinsä kirjattiin myös kaksi paalupaikkaa ja viisi kilpailun nopeinta kierrosta.[1][2]
Watson ajoi Formula ykkösissä vuosina 1973–1985 kymmenen kokonaista kautta, kahden kisan mittaisen tulokaskauden sekä jäähdyttelykauden, joka jäi vain yhden osakilpailun pituiseksi.[1] Hän oli pitkäaikainen McLaren-pilotti ja kuului talliin vuosina 1979–1985. Hänet palkattiin McLarenille sen jälkeen, kun ruotsalainen Ronnie Peterson oli saanut surmansa Monzan lähtökolarissa kauden 1978 lopulla.
Watson taisteli kaudella 1982 tosissaan maailmanmestaruudesta. Watson hallitsi alkukautta ja johti selvästi kahdeksan osakilpailun jälkeen. Sen jälkeen keskeytykset seurasivat toisiaan, ja johtoon hivuttautui ranskalainen Ferrari-kuljettaja Didier Pironi. Tämä kuitenkin loukkaantui vaikeasti kauden viidenneksi viimeisessä Saksan GP:ssä ja joutui jättämään sarjan kesken. Pironilla oli siinä vaiheessa 39, Watsonilla 30 ja Suomen Keke Rosbergillä 23 pistettä.
Rosberg sijoittui Saksassa kolmanneksi, Itävallassa toiseksi ja Sveitsissä ykköseksi. Watson keskeytti nämä GP:t, mutta otti neljännen sijan Italiassa. Ennen viimeistä osakilpailua tilanne oli: Rosberg 42, Pironi 39 ja Watson 33. Watson olisi vienyt maailmanmestaruuden voittamalla viimeisen GP:n edellyttäen, että Rosberg olisi jäänyt pisteittä. Watson ja Rosberg olisivat tuolloin päätyneet tasapisteisiin, mutta Watsonin useammat osakilpailuvoitot olisivat ratkaiseet pelin hänen hyväkseen. Watson ajoi Las Vegasissa loistavasti, mutta joutui taipumaan Tyrrellin Michele Alboretolle. Tosin voittokaan ei olisi riittänyt, sillä Rosberg sijoittui viidenneksi ja kartutti pistetiliään kahdella. Watson ylti lopulta tasapisteisiin Pironin kanssa. Kummallakin oli yhtä monta voittoa (2) ja yhtä monta kakkossijaa (2), mutta Pironilla oli kolmossijojakin kaksi Watsonin yhtä vastaan. Joissakin tilastoissa Watson on kirjattu MM-sarjan kakkoseksi yhdessä Pironin kanssa.
F1-uransa jälkeen Watson ajoi jonkin aikaa urheiluautosarjoissa, kunnes päätyi usein käytetyksi ja laajalti arvostetuksi tv-kommentaattoriksi muun muassa Eurosportilla.[1][3][14] Hän on myös johtanut omaa kilpa-ajajakouluaan Silverstonessa.[1][3]
Kaudet, tallit, pisteet, sijoitukset
muokkaa- 1973 (Brabham): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
- 1974 (Brabham): 6 pistettä, sijoitus 15:s
- 1975 (Surtees, Lotus, Penske): 0 pistettä, sijoitus -
- 1976 (Penske): 20 pistettä, sijoitus 7:s
- 1977 (Brabham): 9 pistettä, sijoitus 13:s
- 1978 (Brabham): 25 pistettä, sijoitus 6:s
- 1979 (McLaren): 15 pistettä, sijoitus 9:s
- 1980 (McLaren): 6 pistettä, sijoitus 11:s
- 1981 (McLaren): 27 pistettä, sijoitus 6:s
- 1982 (McLaren): 39 pistettä, sijoitus 3:s
- 1983 (McLaren): 22 pistettä, sijoitus 6:s
- 1985 (McLaren): 0 pistettä, sijoitus -
Formula 1-tulokset
muokkaa(Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta.)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r John Watson - Great Britain ESPN. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o John Watson Drivers. ChicaneF1.com. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c John Watson Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ 1976 Austrian Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ 1981 British Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ 1982 Belgian Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ 1982 USA East Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Toyota Grand Prix of Long Beach 1983 - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Watson secures maiden win as Hunt fails to take advantage ESPN. Arkistoitu 19.9.2016. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Watson wins as Renaults expire ESPN. Arkistoitu 10.7.2018. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Watson win overshadowed by Villeneuve's death ESPN. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Watson surges through to take championship lead ESPN. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Watson takes remarkable win from 22nd on the grid ESPN. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Taylor, Simon: Lunch with... John Watson Articles. tammikuu 2009. Motorsport Magazine. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Grandprix.com / Watson (englanniksi)