Julien Leclercq
Julien Leclercq (16. toukokuuta 1865 Armentières – 31. lokakuuta 1901 Pariisi)[1] oli ranskalainen runoilija, näytelmäkirjailija ja taidekriitikko.
Elämänvaiheet
muokkaaLeclercqin vanhemmat omistivat puuvillatehtaan, joka tuhoutui vuosien 1870–1871 Ranskan–Saksan sodassa. Jäätyään orvoksi 13-vuotiaana hän opiskeli kirjallisuutta ja taidehistoriaa setänsä tuella, mutta muutti 22-vuotiaana Pariisiin ja kirjoitti siellä runoja, näytelmiä ja taidearvosteluja.[2] Leclercq liittyi symbolismiksi kutsuttuun nuorten kirjailijoiden suuntaukseen, jonka kansainvälinen keskus oli juuri Pariisissa.[3] Hän osallistui kirjallisuuslehti Mercure de Francen uudelleenperustamiseen,[2] ja oli myös La Gazette -lehden taidekriitikko.[4]
Leclercq oli usean merkittävän taiteilijan, kuten Vincent van Goghin, Paul Gauguinin ja Auguste Rodinin tukija, ja järjesti näiden teoksille näyttelyitä ja ostajia eri maissa. Leclercq tapasi van Goghin hieman ennen tämän kuolemaa vuonna 1890, kirjoitti tämän muistokirjoituksen Mercure de Franceen ja pyrki edistämään vielä melko vähän tunnetun taiteilijan kansainvälistä mainetta. Leclercq omisti itse viisi van Goghin maalausta, lyhyen aikaa myös tämän kuuluisimpiin töihin kuuluvan Tähtikirkkaan yön, jonka hän tosin antoi taidemaalari Émile Schuffeneckerille vaihtokauppana toisesta van Goghin maalauksesta Sireenipensaat.[2] Vuonna 1901 Leclercq järjesti Pariisissa van Goghin tuotannon ensimmäisen retrospektiivisen näyttelyn.[4][2]
Leclercqin puolisona oli vuodesta 1898 suomalainen pianisti Fanny Flodin, jonka isä oli virkamies Frithiof Flodin. Leclercqin ystäväpiiriin kuului monia pohjoismaisia taiteilijoita ja kirjailijoita ja hän vieraili vuodesta 1897 Pohjoismaiden pääkaupungeissa esitelmöimässä Ranskan kirjallisuudesta ja järjestämässä taidenäyttelyitä. Hän kirjoitti Ranskan lehtiin myönteisesti Suomen taiteesta ja sortokausien vastarinnasta ja auttoi Leo Mecheliniä perustamaan Pariisissa ilmestyneen L’Européen-viikkolehden, jonka oli tarkoitus toimia suomalaisten tiedotuskanavana Euroopassa.[2][3] Leclercqin oli tarkoitus tulla lehden päätoimittajaksi, mutta hän kuoli hieman ennen kuin sen ilmestyminen ehti alkaa.[3]
Leclercqin kuoltua 36-vuotiaana munuaisvaivoihin Flodin myi kuolinpesän velkojen maksamiseksi kaikki miehensä hallussa olleet van Goghin teokset. Niistä Katu, Auvers-sur-Oise päätyi vuonna 1903 Ateneumin taidemuseoon Helsinkiin.[2]
Leclercqillä ja Flodinilla oli yksi tytär, Saskia Leclercq,[2] jonka puoliso oli suomalainen pankinjohtaja Aarne Robert Castrén.[5]
Teoksia
muokkaa- Strophes d’amant (1891)
- Dialogue platonicien sur l’antisémitisme (1892)
- Les Sept sages et la jeunesse contemporaine (1892)
- La physionomie, visages et caractères (1896)
Lähteet
muokkaa- ↑ Julien Leclercq (1865-1901) (ranskaksi) Bibliothèque nationale de France. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ a b c d e f g Vesa Sirén: Mitä jos (tilaajille) Helsingin Sanomat 20.1.2024. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ a b c Tapio Helen: ”L'Européen – tietokanava Eurooppaan”, s. 118–120, 122, 124 teoksessa Leo Mechelin 1839–1914: Helsingin herra, valtiollinen vaikuttaja ja Suomi-kuvan luoja (toim. Göran von Bonsdorff ym.). Helsingin kaupunginmuseo, Helsinki 1989.
- ↑ a b Katu, Auvers-sur-Oise, 1890 Kansallisgalleria. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 90 Runeberg.org.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Julien Leclercq Wikimedia Commonsissa