Käsi (lat. manus) on osalla nisäkkäistä esiintyvä tarttumiseen ja pitelemiseen erikoistunut yläraajan osa. Käsi sisältää kyynärvarresta poispäin sijaitsevan alueen; ranteen, sormet sekä kämmenen alueen. Yleiskielessä kädellä voidaan tarkoittaa koko yläraajaa: olkavartta, kyynärvartta, rannetta, kämmentä sekä sormia.

Vasen ja oikea käsi.
Poikkileikkaus ihmisen vasemmanpuoleisesta kädestä.

Kädelliset ovat yksi merkittävä eliöryhmä, jonka kaikilla jäsenillä on käsi. Kädelliset eivät ole kuitenkaan ainoa ryhmä, vaan monilla puussa elävillä nisäkkäillä kuten vaikkapa oravalla on tarttumiseen erikoistunut raaja.[1][2]

Kädellisillä on jokaisessa kädessä viisi sormea,[3] joille jokaiselle on annettu oma nimi: peukalo, etusormi, keskisormi, nimetön ja pikkusormi. Kädellisten määritelmä on, että niillä on viisi sormea.kenen mukaan? Peukalo koostuu kahdesta luusta, muut sormet kolmesta. Sormien päissä on kynnet.

Ihmisen peukalon sijoittuminen käteen ja sen suuri liikkuvuus mahdollistavat näppärämmät käden toiminnot kuin muilla kädellisillä. Tärkein peukalon tehtävä on mahdollistaa niin kutsuttu opponens-liike, jossa peukalo taipuu koskettamaan muiden sormien päitä. Liikkeen avulla ihmisen kyky tarttua sekä tarkkuutta vaativien tehtävien tekeminen käden avulla paranee.

Ihmisen käden luut

muokkaa
 
  Sormiluut -kärkijäsen
  Sormiluut -keskijäsen
  Sormiluut -tyvijäsen

Ihmisen käsi koostuu 27 luusta: kahdeksasta ranneluusta, viidestä kämmenluusta ja 14 sormien luusta. Ranteen luut sijoittuvat kahteen riviin. Kämmenluita on yksi jokaiselle sormelle, ja jokainen niistä niveltyy yhteen sormista. Peukalo koostuu kahdesta sormiluusta, muut sormet kolmesta.[4]

Ranteen luut eli karpaalit järjestyksessä ranteesta päin, pikkusormen puolelta riveittäin:[4]

  • herneluu (pisiforme)
  • kolmioluu (triquetrum)
  • puolikuuluu (lunatum)
  • veneluu (scaphoideum)
  • hakaluu (hamatum)
  • iso ranneluu (capitatum)
  • pieni monikulmaluu (trapezoideum)
  • iso monikulmaluu (trapezium)

Otteet

muokkaa
 
Käsi, Paolo Monti.

Käden erilaisia otteita on useita, mutta otteiden päätyyppejä ovat voimaote ja täsmäote. Ote riippuu kohteen suuruudesta, muodosta, pinnasta, lämpötilasta, painosta ja tilanteen erityistekijöitä. Täsmäotteessa käytetään huolellisuutta. Siinä peukalonpää asettuu vastakkain vähintään etusormenpään kanssa. Peukaloa vastaan voivat tarvittaessa asettua myös muut sormet. Voimaotetta käytetään vahvuutta kysyvissä tilanteissa. Siinä sormet puristuvat kohteen ympärille ja painavat sen kämmenpohjaa ja eminenssejä vasten. Peukalo voi vielä lukita otteen.[5] Täsmäotteessa käytetään käden alueella olevia intrinsisiä lihaksia, ja voimaotteessa korostuu käsivarren ekstrinsisten lihasten työ.[6]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Panelius, Martin, Santti, Risto & Tuusvuori, Jarkko S.: Käsikirja. Teos, 2013. ISBN 978-951-851-523-7

Viitteet

muokkaa
  1. Primate Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.7.2008. (englanniksi)
  2. Hand Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.7.2008. (englanniksi)
  3. Erilaisten kehityshäiriöiden seurauksena sormien määrä saattaa vaihdella.lähde?
  4. a b Panelius et al. 2013, s. 104–106.
  5. Panelius et al. 2013, s. 132–134.
  6. Panelius et al. 2013, s. 137.

Aiheesta muualla

muokkaa

 

  NODES
os 15