Kakapo
Kakapo eli pöllöpapukaija (Strigops habroptila) on Uudessa-Seelannissa tavattava äärimmäisen uhanalainen uudenseelanninpapukaijalaji. Papukaijalinnuista se on painavin ja ainoa lentokyvytön laji.
| Kakapo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Uudenseelanninpapukaijat Strigopidae |
| Suku: | Strigops |
| Laji: | habroptila |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Strigops habroptila |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKakapo kasvaa yli 60 cm pitkäksi. Sen väritys selkäpuolelta on tummanvihreä ja vatsapuolelta vaaleanruskea. Pyrstö on joko tummanvihreä tai tummanruskea. Kakapo painaa yhdestä neljään kilogrammaa ja voi elää ainakin 90-vuotiaaksi.[2]
Elintavat
muokkaaKoska Uudessa-Seelannissa ei ollut nisäkkäitä ennen maorien tuloa, elivät kakapot hyvin samalla tavalla kuin jänikset. Kakapot ovat yöaktiivisia lintuja. Päivällä ne lepäävät puiden alla tai koloissa, mutta yöllä ne kulkevat myös reviirinsä ulkopuolella. Kakapot eivät osaa lentää, mutta ovat erityisen taitavia kiipeilijöitä. Ne kipuavat vaivattomasti puun ylimmällekin oksalle, josta ne hyppäävät maahan samalla siipiään räpytellen. Maassa ne liikkuvat hämmästyttävän nopeasti juoksemalla ja välillä ilmassa liitäen.
Kakapot syövät kasvien versoja, siemeniä, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, silmuja, juuria, sammalta, sieniä ja puun kuorien alla eläviä toukkia, joita ne helposti kaivavat ulos kätevänmuotoisen nokkansa avulla. Kaikkein mieluiten ne syövät kotukutukun eli erään verenpisaran (Fuchsia excorticata) hedelmiä. Kakapon ateriointijäljet ovat lajille tyypillisiä: ne pureskelevat lehtiä juoden vain mehun ja jättävät oksille roikkumaan kuitupitoisia vettyneitä palloja, jotka auringossa kuivuvat valkoisiksi.
Esiintyminen ja kannan elvyttäminen
muokkaaKakapoa on alun perin tavattu laajalla alueella Uuden-Seelannin pääsaarilla. Ihmisten mukana saarille levinneiden nisäkäspetojen myötä laji hävisi lähes sukupuuttoon. Kakapokannan romahdettua ihmiset aloittivat operaation kannan elvyttämiseksi. Ongelmaksi kuitenkin osoittautui, että vuoden 1970 jälkeen kakaponaaraita ei enää löytynyt. Juuri kun toivosta oltiin luopumassa, löydettiin uusi kakapoyhdyskunta Stewart Islandilta ja linnut siirrettiin turvaan kahdelle pienelle saarelle, Codfish (Whenua Hou) ja Anchor, jotka oli tyhjennetty pedoista.[3] Niitä oli silloin jäljellä vain 61 yksilöä. Vuonna 2008 maailmassa oli jäljellä noin 12 tervettä ja lisääntymiskelpoista naaraskakapoa.[4] Vuonna 2012 osa kakapoista siirrettiin vielä kolmannelle pedoista vapaalle saarelle, Little Barrier Islandille.[5]
Kannan elvyttämisen apukeinona on käynnissä kaikkien kakapojen perimän sekvensointi, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman laajan geenipoolin säilyvyys ja toisaalta saadaan tietoa lajin kehittymisestä nykyiseen muotoonsa.[6][7]
Vuoden 2016 pesintäkausi oli toistaiseksi suojeluohjelman historian paras 36 poikasen syntymällä.[8] Varsinaiseen lukumäärään poikaset lasketaan kuitenkin vasta kuuden kuukauden iässä, sillä kuolleisuus on nuorilla poikasilla suurta.[9]
| 1986 | 22* | 1997 | 54 | 2004 | 83 | 2017 | 153 |
| 1991 | 50 | 1998 | 55 | 2005 | 86 | ||
| 1992 | 49 | 1999 | 62 | 2007 | 85 | ||
| 1993 | 49 | 2000 | 62 | 2008 | 91 | ||
| 1994 | 47 | 2001 | 62 | 2009 | 124 | ||
| 1995 | 49 | 2002 | 86 | 2010 | 122 | ||
| 1996 | 51 | 2003 | 86 | 2016 | 125[10] | ||
| * = arvio |
Lisääntyminen
muokkaa
Kakapo on ainoa papukaijalaji, jolla on ryhmäsoidin. Koiraat kerääntyvät öisin tietylle paikalle ja kuopivat maahan keilamaisia kuoppia, johon ne asettuvat ja alkavat huudella mahdollisimman kovaa, äänellä, joka kaikuu laaksossa herättäen naaraiden huomion. Kakapon ääntely on papukaijamaista "raakkumista", mutta sen muu ääntely saattaa muistuttaa erehdyttävästi sian röhkinää tai aasin kiljumista.[11] Koiraiden yöllinen huhuilu voi kuulua jopa kahdeksan kilometrin päähän. Naaraskakapon huomattua uroksen aloittaa uroskakapo soidinmenon pumppaamalla itsensä täyteen ilmaa näyttääkseen mahdollisimman isolta.
Kakapo pesii maassa, jossa munat ovat vaarassa joutua esimerkiksi rottien saaliiksi. Pesä on kallionhalkeamassa tai puun juurien välisessä onkalossa. Se on halkaisijaltaan noin 60 cm ja korkeudeltaan noin 30 cm oleva maakasa, jonka pesäkuppi on vuorattu puun lastuilla ja höyhenillä. Naaras munii yhden tai kaksi, harvoin kolme munaa. Muninnassa on päivien taukoja, joten poikaset pesässä voivat olla hyvin eri-ikäisiä. Haudonta-aika on noin kuukausi. Ilmeisesti vain naaras hautoo ja hoitaa poikasia. Naaras on sukukypsä aikaisintaan kuuden vuoden ikäisenä.[12] Pesintää ei tapahdu vuosittain, vaan laji on riippuvainen eräiden kasvien, etenkin maorinpihkatippion (Dacrydium cupressinum) siementuotosta, joka tapahtuu 2–5 vuoden välein.[13][14]
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Strigops habroptila IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
- ↑ http://www.iucnredlist.org/apps/redlist/details/142526/0 IUCN (englanniksi)
- ↑ A Plan for the Future (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kakapo chicks relocate to maximise survival
- ↑ Little Barrier Island http://www.kakaporecovery.org.nz/.+Arkistoitu 4.3.2014. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Genome sequencing every living kakapo Radio New Zealand. Viitattu 9.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Decoding kākāpō New Zealand Geographic. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Lentokyvytön papukaija saattaa sittenkin pelastua Yle. Viitattu 29.4.2016. (suomeksi)
- ↑ Final kakapo egg of the year hatches beehive.govt.nz. Viitattu 29.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Kākāpō Recovery - Kākāpō Recovery. Arkistoitu 15.6.2016. Viitattu 9.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Up Close and Personal - Kākāpō Recovery Kākāpō Recovery. Arkistoitu 26.6.2014. Viitattu 9.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Life cycle - Kākāpō Recovery Kākāpō Recovery. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 9.3.2016. (englanti)
- ↑ Arkive (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
Aiheesta muualla
muokkaa- Kakapo Recovery (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)