Kap Verde

Kap Verden tasavalta eli Kap Verde (port. Cabo Verde, ’vihreä niemi’) on Afrikan saarivaltio. Se sijaitsee Atlantin valtamerellä, noin 450 kilometrin päässä Länsi-Afrikan rannikolta. Se on Makaronesiaan kuuluva tasavalta.

Kap Verden tasavalta República de Cabo Verde
lippu vaakuna
Kap Verden sijainti Afrikassa (vaaleansininen ja tummanharmaa) ja Afrikan unionissa (vaaleansininen).
Valtiomuoto	puolipresidentillinen tasavalta
Presidentti	José Maria Neves
Pääministeri	Ulisses Correia e Silva
Pääkaupunki	Praia
Pinta-ala
– yhteensä	4 033 km² (sijalla 175)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2021)	561 901 (sijalla 171)
– väestötiheys	101 as. / km²
– väestönkasvu	1,21 % (2022)
Viralliset kielet	portugali
Valuutta	escudo (CVE)
BKT (2020)
– yhteensä	3,36 mrd. USD (PPP)  (sijalla 185)
– per asukas	6 000 USD
HDI (2019)	0,665 (sijalla 126)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	9,1 %
– teollisuus	16,3 %
– palvelut	74,6 %
Aikavyöhyke	UTC−1
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys Portugalista	5. heinäkuuta 1975
Lyhenne	CV
Kansainvälinen suuntanumero	+238
Tunnuslause	Unidade, Trabalho, Progresso (Yhtenäisyys, työ, edistys)
Kansallislaulu	”Cântico da Liberdade”
Edeltäjä(t)	Kap Verden saaret (1462–1975)
Infobox OKNimi-testi OK

Alun perin nimi Kap Verde tarkoitti Afrikan mantereen läntisintä niemeä, joka sijaitsee nykyisessä Senegalissa lähellä Dakaria. Niemen edustalla sijaitsevalle saariryhmälle annettiin sen mukaan myöhemmin nimi Kap Verden saaret, maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1975 lyhyesti Kap Verde.

Kap Verde oli asumaton portugalilaisten saapuessa sinne 1400-luvulla. Saaret asutettiin ja niistä tehtiin osa portugalilaista imperiumia, jolloin saarista tuli Portugalin siirtomaa. Kap Verdestä tuli pian orjakaupan keskus, ja pääosa nykyisistä asukkaista onkin afrikkalaisten orjien ja portugalilaisten siirtolaisten jälkeläisiä.

Kap Verde tunnustettiin itsenäiseksi valtioksi 5. heinäkuuta 1975. Se kuuluu Portugalinkielisten maiden yhteisöön.

Maantiede

Kap Verden kartta. Kuvan alalaidan neljä suurta saarta muodostavat eteläisemmän Sotaventon saariryhmän, ja loput pohjoisemmassa Barlaventon.

Kap Verde sijaitsee 480 kilometriä länteen Dakarista, Senegalista. Se koostuu kymmenestä suuresta ja viidestä selvästi pienemmästä saaresta, jotka ovat vulkaanista alkuperää. Ne sijaitsevat trooppisen sadevyöhykkeen reunamilla, missä sateet ovat vähäisiä ja epäsäännöllisiä.

Ilmasto

Saint Vicenten saari

Saarten ilmasto on kuuma, vähäsateinen, mutta silti joskus epämiellyttävän kostea. Tukaluutta lievittää usein vilvoittava merituuli. Kap Verden pohjoisosassa Sal-nimisen saaren sääasemalla mitattu kuukauden keskilämpötila on 21–27 celsiusastetta, lämpimin kuukausi on syyskuu. Tammi- ja helmikuussa saarilla kärsitään usein Saharasta lähtöisin olevista hiekkamyrskyistä.

Saaret

Kap Verden saaret jaetaan kahteen erilliseen saariryhmään, joista pohjoisempi Barlaventosaarten ryhmä käsittää kuusi suurta pääsaarta ja eteläisempi Sotaventon ryhmä neljä. Saariryhmän korkein kohta on Fogon saarella sijaitseva tulivuori Pico de Fogon huippu, joka on 2 829 metriä merenpinnan tasoa ylempänä.

Barlaventosaariin kuuluvat Boa Vista, Sal, Santa Luzia, Santo Antão, São Nicolau ja São Vicente sekä kaksi pienempää luotoa, Raso ja Branco. Saarten maasto on pääsääntöisesti karua ja ilmasto kuumaa, ja ne kärsivät jatkuvasti kuivuudesta alhaisen sademäärän takia.

Eteläisemmän, Sotaventon saariryhmän pääsaaret ovat Brava, Fogo, Maio ja Santiago. Saariryhmään kuuluu myös kolme luotoa, Grande, Luís Carneiro ja Cima, jotka yhdessä tunnetaan nimellä Rombos. Saaret ovat vulkaanista alkuperää, ja niillä vallitsee trooppinen ilmasto. Sademäärä on niukka, ja kuivuus aiheuttaa näilläkin saarilla ongelmia.

Saaret eroavat toisistaan maastoltaan. Sal, Boavista, Maio ja São Vicente ovat matalia autiomaasaaria, joilla on hiekkadyynejä. Santiago, Santo Antão, Fogo ja São Nicolau ovat vuoristoisempia ja hedelmällisempiä, vaikka kuivuus haittaa maanviljelyä. Ainoastaan yksi tulivuori, Fogo on aktiivinen. Pääkaupunki Praia sijaitsee Santiagon saarella, joka on suurin ja pisimpään asuttu saari.

Luonto

Kasvillisuus levittäytyi tuliperäisille saarille hitaasti. Siemeniä tuli merivirtojen ja lintujen mukana sekä Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta että muilta saarilta kuten Azoreilta, Madeiralta ja Kanariansaarilta. On arvioitu, että kun saaret asutettiin, niillä eli 250 kasvilajia. Kasveja on lisätty järjestelmällisesti eroosion hillitsemiseksi, ja nykyisin lajeja on noin 850.

Kap Verdellä ei ole muita luontaisia maanisäkäslajeja kuin lepakot. Ihmisen mukana tulleet lajit, kuten hiiri ja kaniini ovat villiintyneet. Monet muuttolinnut pysähtyvät saarille matkallaan. Kylmän ja ravinteikkaan Kanarianvirran ansiosta saaria ympäröivässä meressä on monenlaisia kaloja ja selkärangattomia. Valaita on havaittu 16 lajia.

Historia

Pääartikkeli: Kap Verden historia

Portugalilaiset löysivät asumattomat Kap Verden saaret vuonna 1460 ja alkoivat asuttaa niitä kaksi vuotta myöhemmin. He perustivat Ribeira Granden kaupungin, joka oli ensimmäinen eurooppalaisten pysyvä asutus tropiikissa (nykyisin nimeltään Cidade Velha). He toivat maahan afrikkalaisia orjia istuttamaan puuvillaa, hedelmäpuita ja sokeriruokoa. Saarelle muutti myös yrittäjiä ja uskonnollisten vainojen ajamia pakolaisia Euroopasta. Hyvän sijaintinsa vuoksi Afrikan rannikolla Kap Verdestä tuli tärkeä keskus Portugalin orjakaupalle. Merirosvot hyökkäsivät saarelle ajoittain, Sir Francis Drake ryösteli siellä vuonna 1585. Ranskalaisten hyökättyä Ribeira Grandeen vuonna 1712 se menetti merkitystään ja pääkaupunki siirrettiin Praiaan vuonna 1770.

Orjakaupan hiipuessa Kap Verden merkitys väheni, mutta sen sijainti Atlantin poikki kulkevien laivareittien varrella ja Mindalon erinomainen satama São Vicenten saarella tekivät siitä kauppalaivojen pysähdyspaikan. Suezin kanavan avaaminen vuonna 1869 vähensi suuresti sataman merkitystä.

Vanha postikortti Sao Vicentestä

Portugali muutti Kap Verden statusta siirtomaasta merentakaiseksi provinssiksi vuonna 1956 hillitäkseen kasvavaa nationalismia. Silti samana vuonna perustettiin Guinean ja Kap Verden afrikkalainen itsenäisyyspuolue (PAIGC), joka vaati parannuksia poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Vuonna 1975 Kap Verde itsenäistyi. Koska sama puolue johti molempia maita itsenäistymisen jälkeen, Guinea-Bissau ja Kap Verde oli tarkoitus yhdistää yhdeksi valtioksi. Hanke kuitenkin päättyi vallankaappaukseen Guinea-Bissaussa vuonna 1980. Kap Verdellä puolue muutti nimensä Kap Verden afrikkalaiseksi itsenäisyyspuolueeksi (PAICV). Puolue johti Kap Verdeä itsenäistymisestä vuoteen 1990. Ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin tammikuussa 1991. Oppositioryhmien yhteenliittymä MPD voitti enemmistön parlamentissa, ja sen presidenttiehdokas António Mascarenhas Monteiro sai 73,5 prosenttia äänistä. MPD:n enemmistö parlamentissa vahvistui vuonna 1995, ja vuonna 1996 Monteiro valittiin toiselle kaudelle. Vuonna 2001 valta palasi PAICV:lle, ja presidentiksi nousi Pedro Pires. Vuonna 2011 PAICV voitti taas parlamentin enemmistön. Presidentinvaalissa voiton vei MPD:n Jorge Carlos Fonseca toisella kierroksella.Vuonna 2016 MPD voitti ensin maan parlamenttivaalit ja lokakuussa 2016 presidentinvaaleissa puoluetta edustanut istuva presidentti Jorge Carlos Fonseca valittiin uudelleen. Pääministeriksi tuli Praian pormestari, MPD:n Ulisses Correia e Silva puolueen saatua huhtikuun 2016 vaaleissa ensimmäisen kerran 15 vuoteen enemmän parlamenttipaikkoja kuin PAICV.

Vuonna 2013 maa päätti, ettei se enää halua nimeään käännettävän. Maahan tulisi viitata jatkossa sen portugalinkielisellä nimellä Cabo Verde kielestä riippumatta..

Politiikka

Oikeuspalatsi Praiassa

Kap Verde on semipresidentiaalinen tasavalta. Kap Verden hallintomalli perustuu vuonna 1992 hyväksyttyyn perustuslakiin. Siihen 1995 tehty lisäys lisäsi presidentin valtaa. Presidentin toimikausi on viisivuotinen.

Sekä presidentti että pääministeri valitaan vaalein viiden vuoden välein. Vuoden 2020 vaalit voitti PAICV-puolueen puheenjohtaja Jose Maria Neves. 72-jäseninen parlamentti valitaan myös viiden vuoden välein. Vuonna 2021 valitussa parlamentissa maata pitkään hallinneella puolueella Kap Verden afrikkalainen itsenäisyyspuolue (PAICV) on 30 paikkaa, Demokratialiikkeellä (MpD) 38 paikkaa.

Vapauksien kehitys

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Kap Verde on vakaa demokratia, jossa järjestetään kilpailevia vaaleja ja säännöllisiä vallansiirtoja kilpailevien puolueiden välillä. Kansalaisvapauksia suojellaan yleensä, mutta oikeussuojan saatavuutta heikentää ylikuormitettu tuomioistuinjärjestelmä, ja rikollisuus on edelleen huolenaihe. Muita ratkaisemattomia ongelmia ovat naisten ja siirtotyöläisten jatkuva eriarvoisuus.

Kunnat

Kap Verde koostuu 22 kunnasta (conselhos, yksikössä conselho).

• Boa Vista
• Brava
• Maio
• Mosteiros
• Paul
• Praia
• Porto Novo
• Ribeira Brava
• Ribeira Grande
• Ribeira Grande de Santiago
• Sal
• Santa Catarina
• Santa Catarina do Fogo
• Santa Cruz
• São Domingos
• São Filipe
• São Lourenço dos Órgãos
• São Miguel
• São Salvador do Mundo
• São Vicente
• Tarrafal
• Tarrafal de São Nicolau

Talous

Praian kansainvälinen lentoasema

Kap Verde on pieni maa, jolla ei ole luonnonrikkauksia ja joka on kärsinyt pahoista kuivista kausista ja veden puutteesta. Sateiden puute rajoittaa maataloutta, jota harjoitetaan vain neljällä saarella vuoden ympäri. Suurin osa saarten bruttokansantuotteesta syntyy palvelusektorilla.

Lähivesillä olisi hummereita ja tonnikaloja, mutta kalastuspotentiaalia ei hyödynnetä täydellä teholla. Ulkomailla asuvien kapverdeläisten kotiin lähettämät rahat tuottavat yli 20 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Saarilla on yhteensä kymmenen lentokenttää. Maantietä on 1 350 kilometriä. Porto Grande on ainoa varsinainen satama. Kaikkien asuttujen saarten välillä on matkustajalauttaliikennettä.

Väestö

Luzin Neitsyt Marian kirkko São Vicentessa.

Vuoden 2010 väestönlaskennassa maan 491 575 asukkaasta 61,8 prosenttia eli kaupungeissa. Nuorten osuus oli suuri: puolet väestöstä oli alle 22-vuotiaita. Vuonna 2021 asukkaita oli jo 561 901.

Suurin osa Kap Verden asukkaista on alkuperältään portugalilaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Etnisistä ryhmistä kreoleiksi kutsuttuihin mulatteihin lasketaan kuuluvaksi 71 prosenttia, afrikkalaisiksi 28 prosenttia ja eurooppalaisiksi prosentti asukkaista. Itse asiassa kapverdeläisiä asuu enemmän Kap Verden ulkopuolella kuin itse maassa, sillä sateiden niukkuus ja luonnonvarojen vähäisyys ovat rohkaisseet monia muuttamaan ulkomaille.

Portugalin lisäksi saarilla puhutaan portugaliin pohjautuvaa kapverdenkreolia, jolla ei ole virallista asemaa. Perustuslaki pyrkii kuitenkin kreolikielen virallistamiseen ja määrittelee kansalaisten velvollisuudeksi osata kumpaakin. Roomalaiskatolisuus on hallitseva uskonto, ja siihen on sekoittunut piirteitä perinteisistä heimouskonnoista.

Kulttuuri

Cesária Évora esiintymässä Luxemburgissa vuonna 2009.

Kap Verden kulttuuri heijastaa sen afrikkalaisia juuria. Saaret tunnetaan erilaisista musiikkilajeistaan, joiden alkuperä vastaa eri puolilta tulleiden kapverdeläisten alkuperää.

Laulaja Cesária Évora on esiintynyt ympäri maailmaa, ja hänen levyjään on myyty suuria määriä Euroopassa. Hän nousi maailmanmaineeseen lähes 50-vuotiaana ja jatkoi esiintymistä 70-vuotiaaksi asti.

Perusruokaa on maissi. Kansallisruoka cachupa on pataruoka, joka tehdään kuivatusta maissista eli hominystä, pavuista ja lihasta. Sokeriruo’osta tehdään grog-nimistä viinaa.

Urheilu

Kap Verde on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1996 alkaen 2–5 urheilijan joukkueilla. Se ei ole saanut mitaleita. Kap Verden koripallomaajoukkue on päässyt Afrikan-mestaruuskilpailuissa kolmanneksi, vuonna 2007. Kap Verden jalkapallomaajoukkue oli FIFAn rankingissa vuoden 2014 päättyessä sijalla 40.

Media

Kap Verden yleisradioyhtiö on nimeltään RTC, joka jakautuu televisioon (TCV), radioon (RCV) sekä nuorisolle suunnattuun kanavaan (RCV+). Kanava sai alkunsa vuonna 1986, kun yksipuoluejärjestelmän aikana kaksi yksityistä radiokanavaa kansallistettiin ja uuden yhtiön nimeksi tuli Rádio Nacional de Cabo Verde (RNCV). Maan avauduttua vuonna 1992 yksityiset mediat palasivat, ja 1997 RNCV ja televisiota hallinnoiva TNCV yhdistettiin nykyiseksi RTC:ksi.

Suurin osa maan mediasta on valtion omistuksessa, mutta esim. radiokanavat Praia FM ja Radio Comercial. Kapverdeläisiä lehtiä ovat muun muassa A Nação, A Semana ja Jornal O Cidadão.

Toimittajat ilman rajoja on kiitellyt maata sen poikkeuksellisesta median vapaudesta. Hyökkäykset toimittajia vastaan ovat lähes olemattomia..

Internetiä käyttää 43,0 prosenttia kansalaisista (2017).

Lähteet

• Kakkuri, Juhani: Planeetta Maa. Ursa, 1991. ISBN 951-9269-56-8

Aiheesta muualla

• Yhdysvaltain ulkoministeriön maaprofiili (Background Note: Cape Verde) (englanniksi)