Katsura Tarō
Katsura Tarō (jap. 桂太郎, 4. tammikuuta 1848 – 10. lokakuuta 1913) oli Keisarillisen Japanin armeijan kenraali, poliitikko ja kolminkertainen Japanin pääministeri.[1]
| Katsura Tarō | |
|---|---|
| 桂 太郎 | |
 Katsura Tarō |
|
| Japanin 11. pääministeri | |
|
2. kesäkuuta 1901 – 7. tammikuuta 1906
|
|
| Monarkki | Meiji |
| Edeltäjä | Itō Hirobumi |
| Seuraaja | Saionji Kinmochi |
| Japanin 13. pääministeri | |
|
14. heinäkuuta 1908 – 30. elokuuta 1911
|
|
| Monarkki | Meiji |
| Edeltäjä | Saionji Kinmochi |
| Seuraaja | Saionji Kinmochi |
| Japanin 15. pääministeri | |
|
21. joulukuuta 1912 – 20. helmikuuta 1913
|
|
| Monarkki | Yoshihito |
| Edeltäjä | Saionji Kinmochi |
| Seuraaja | Yamamoto Gonnohyōe |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. tammikuuta 1848 Hagi, Nagaton provinssi, Japani |
| Kuollut | 10. lokakuuta 1913 (65 vuotta) Tokio, Japani |
| Ammatti | sotilas |
| Tiedot | |
| Puolue | Rikken dōshikai |
 Nimikirjoitus |
|
Sotilasura
muokkaaKatsura syntyi samurai-perheeseen[2] Hagissa, Chōshūn hanissa. Nuorena Katsura liittyi Tokugawa-shōgunaatin vastaiseen liikkeeseen[1] ja oli osallisena eräissä Boshin-sodan suurista taisteluista.
Uusi Meiji-hallitus katsoi Katsuran olevan kyvykäs ja lähetti hänet Saksaan opiskelemaan sotatiedettä.[1] Hän palveli sotilasasiamiehenä Japanin suurlähetystössä Saksassa vuosina 1875–1878 ja uudestaan 1884–1885. Palatessaan Japaniin hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Katsura palveli useissa merkittävissä armeijan viroissa ja vuonna 1886 hänet nimitettiin sotaministeriksi.
Ensimmäisen Kiinan–Japanin sodan aikana Katsura komensi Keisarillisen Japanin armeijan kolmatta divisioonaa opettajansa sotamarsalkka Yamagata Aritomon alaisuudessa[2]. Sodan jälkeen Katsuralle myönnettiin kazoku-aatelijärjestelmän mukainen shishaku-titteli (varakreivi). Hänet nimitettiin Taiwanin toiseksi kenraalikuvernööriksi 2. kesäkuuta 1896 ja hän toimi virassa vuoden 1896 lokakuuhun asti. Katsura toimi kahdessa peräkkäisessä hallituksessa sotaministerinä vuodesta 1898 vuoteen 1901.
Pääministerikaudet
muokkaaKatsuran ensimmäinen pääministerikausi alkoi 2. kesäkuuta 1901 ja jatkui neljä ja puoli vuotta eteenpäin aina 7:een tammikuuta 1906 asti, mikä oli tuon ajan ennätys Japanissa. Hänen ensimmäisen toimikautensa aikana Japani solmi Japanin ja Yhdistyneen kuningaskunnan liiton vuonna 1902 sekä voitti Venäjän vuosina 1904 ja 1905 käydyssä Venäjän–Japanin sodassa. Yhdysvaltojen kanssa 1905 tehty Taftin–Katsuran sopimus antoi Japanille toimivan, Korean kattavan suojelualueen.
Katsura luopui virastaan Saionji Kinmochin hyväksi tammikuussa 1906 Japanin ja Venäjän välisen sodan päättäneen Portsmouthin rauhansopimuksen aiheuttaman kiistelyn ja epäsuosion vuoksi.
Katsuran toinen kausi pääministerinä oli 14. heinäkuuta 1908 – 30. elokuuta 1911. Katsuran epäsuosio kasvoi entisestään hänen toisen kautensa aikana, koska yleisesti epäiltiin hänen käyttävän virkaansa henkilökohtaisen omaisuutensa kasvattamiseen ja pitävän armeijan etuja tärkeämpinä kuin kansan edut. Erottuaan virasta Katsurasta tuli kōshaku (herttua), naidaijin (keisarillisen sinetin haltija) sekä yksi genroista. Katsura toimi pääministerinä vielä kolmannen lyhyen kauden 21. joulukuuta 1912 – 20. helmikuuta 1913. Hänen nimityksensä aiheutti laajoja mellakoita, joita alettiin nimittää Taishōn poliittiseksi kriisiksi. Hänen nimitystään pidettiin genroiden juonena, jonka tarkoitus oli syrjäyttää perustuslaillinen hallinto. Kompromissin sijaan Katsura perusti oman poliittisen puolueensa Rikken dōshikain pyrkimyksenään hankkia omat tukijoukkonsa. Katsuralle esitetyn epäluottamuslauseen ja tukijoiden menettämisen jälkeen Katsura luopui pakon edessä virastaan helmikuussa 1913.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Kōshaku Katsura Tarō Encyclopaedia Britannica. Viitattu 2.7.2021.
- ↑ a b Katsura, Taro Portraits of Modern Historical Figures. 2013. National Diet Library. Viitattu 2.7.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katsura Tarō Wikimedia Commonsissa