Kaunotar ja hirviö

Tämä artikkeli käsittelee kansansatua. Muista merkityksistä, katso Kaunotar ja hirviö (täsmennyssivu).

Kaunotar ja hirviö on perinteinen kansansatu. Sen ensimmäisen julkaistun version laati ranskalainen Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve vuonna 1740 (ransk. La Belle et la Bête) ja vain kuuttatoista vuotta myöhemmin 1756 Jeanne-Marie Leprince de Beaumont. Folkloristiikan tutkija Satu Apon mukaan tarinasta tekee poikkeuksellisen se, että sen kirjoittaja on nainen ja se, että se on nimenomaan kirjoitettu nuorille aikuistumisen kynnyksellä oleville naisille. Alkuperäisessä tarinassa aatelismiehen tytär lupautuu isänsä puolesta palvelijaksi norsua muistuttavan hirviön taianomaiseen hoviin. Hirviö on ulkonäöstään huolimatta hyvin lempeä, ystävällinen ja hieman tyhmä. Aina väliajoin tytär kuitenkin pääsee käymään perheensä luona kotona, mutta joka kerta tämän siskot tulevat vain yhä kateellisemmiksi hirviön luona asuvalle sisarelleen. Kaunottaren ja hirviön tarinasta on tehty useita elokuvasovituksia.[1][2]

Kaunotar ja hirviö. Kirjan kuvitusta vuodelta 1874.

Esikuva

muokkaa

Temaattisesti ja joiltain yhtymäkohdiltaan Kaunotar ja hirviö muistuttaa paljolti myös Straparolan (noin 1485–1558) tarinaa Il Re Porco (suom. "Sikakuningas") sekä Madame d'Aulnoyn (1650–1705) versiota Le Prince Marcassin (suom. "Marcassinin prinssi") ja romanialaisen Petre Ispirescun tuotosta (1830–1887) Porcul Cel Fermecat (suom. "Lumottu sika"). Ei kuitenkaan tiedetä, tunsiko Madam Villeneuve Straparolan tai d'Aulnoyn tarinoita. Lumottu eläinhahmoinen rakastaja on kuitenkin ollut yleinen satuaihe Euroopassa. Niinpä Suomenkin monissa kansan versioissa rakastaja on naamioitunut karhuksi tai käärmeeksi.

Madam Villeneuven versio

muokkaa
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Belle on kuusilapsisen perheen nuorin. Lasten isä on rikas kauppias, mutta hän menettää omaisuutensa merimatkalla ja köyhtyy. Palatessaan matkoiltaan kotiin kauppias poikkeaa matkalla hylättyyn linnaan. Osoittautuu että hylätyksi oletettu linna onkin oikeasti lumottu ja ennen kaikkea asuttu. Hirviöimäinen peto yllättää kauppiaan ja uhkaa surmata tämän perheen, sillä kauppias on poiminut luvatta ruusuja pedon puutarhasta. Kun kauppias sitten kertoo pedon uhkauksesta lapsilleen, Belle lupautuu jäämään sisäköksi pedolle mikäli tämä säästäisi hänen perheensä. Hiljaa Belle kuitenkin alkaa kasvattamaan hirviötä enemmän ihmiseksi ja joka ilta he lähenevät vähän kerrallaan. Rumasta ulkonäöstään huolimatta hirviö osoittautuu lempeäksi ja hieman tyhmäksikin olennoksi. Lopulta peto päästää Bellen käymään kotonaan katsomassa perhettään. Bellen sisarukset ovat kuitenkin kateellisia siitä, että Belle saa asua pedon luona hienossa palatsissa ja niin he houkuttelevat Bellen jäämään pidemmäksi aikaa luokseen, jotta peto suuttuisi ja surmaisi tämän. Kun Belle viimein palaa linnaan, hän löytääkin pedon keskeltä puutarhaa aivan kuolemaisillaan. Järkyttynyt Belle suree petoa ja katuu viipyilyään. Kun hän viimein tunnustaa kuolevalle pedolle rakkautensa ja lupautuu naimisiin tämän kanssa, peto muuttuukin Bellen silmien edessä yllättäen kauniiksi prinssiksi. Haltialta, joka muutti prinssin pedoksi, Belle saa kuulla olevansa Onnellisten saarten kuninkaallinen. Tuoreelle parille järjestetään hyvin komeat häät, jonne myös Bellen isä ja sisaretkin kutsutaan.

Juoni Disneyn versiossa

muokkaa
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Belle-niminen nuori nainen asuu isänsä kanssa maaseudulla Ranskassa. Belle rakastaa kirjoja ja lukemista, mikä on kaupunkilaisten mielestä outoa. Kaikkien muiden paitsi komean Gaston-nimisen metsästäjän. Gaston kosii Belleä, mutta tämä kieltäytyy. Bellen isä on keksijä ja kaupunkilaiset pitävät häntäkin outona tai jopa hulluna. Eräänä päivänä Bellen isän täytyy lähteä kaupunkiin esittelemään keksintöjään, mutta matkallaan hän eksyy ja löytää suuren linnan. Hän astuu linnan sisään, huhuilee, mutta kukaan ei vastaa. Hän asettuu mukavasti takan äärelle lämmittelemään, kunnes ruma hirviö sieppaa hänet vankilaan. Bellen ollessa kotona isän hevonen Filip laukkaa Bellen luo ja Belle aavistaa, että kaikki ei ole hyvin. Belle pyytää hevosta näyttämään, missä isä on ja pian he ovat linnan luona. Belle astelee linnan ovesta sisään ja huhuilee ja pian löytää isänsä, mutta jälleen hirviö yllättää hänet. Belle pyytää hirviötä vapauttamaan isänsä, sillä tämä on sairas. Hirviö suostuu vain sillä ehdolla, että tyttö jäisi linnaan. Belle suostuu hirviön tahtoon. Isä pääsee vapaaksi, mutta Bellen ei enää tarvitse mennä vankityrmään, vaan hän saa oman huoneen. Pikkuhiljaa Belle huomaa linnassa olevien tavaroiden puhuvan, sillä ne kuten hirviö ja koko linna on lumottu. Kaunotar ystävystyy tavaroiden kanssa ja pian myös hirviön. Hirviöstä kuoriutuu oikein lempeä persoona. Hirviö näyttää eräänä iltana Bellelle taikapeilin, jonka avulla voi nähdä mitä haluaa. Belle pyytää peiliä näyttämään isänsä, jolloin hän näkee, että isä on todella huonossa kunnossa. Hirviö antaa Bellelle luvan lähteä isän luo ja sen jälkeen katuu sitä, sillä Belle oli linnan ainoa toivo saada linna ja sen väki taas ihmisiksi. Pian kun Gaston on kuullut hirviöstä, hän kerää kyläläiset kokoon, aikeenaan tappaa hirviö. Linnassa syttyykin sota, kun linnan väki ja Gaston joukkoineen tappelevat. Hirviö ei välitä, sillä hän ikävöi Belleä. Gaston saa tilaisuuden lyödä hirviötä puukolla ja hän haavoittuu. Belle saapuu takaisin linnaan, Gaston on jo tippunut katon harjalta alas. Hirviö on tajuton, sitten hän avaa silmänsä kiittää Belleä, kun hän palasi. Belle sanoi välittävänsä hirviöstä ja sitten ilotulitukset alkavat ja hirviöstä tulee komea nuori prinssi ja koko linna muuttuu kauniiksi linnaksi. Myös linnan muut asukkaat muuttuvat takaisin ihmisiksi. Lopulta prinssi ja Belle menevät naimisiin.

Sovituksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  NODES