Keltajalkaviklo
Keltajalkaviklo (Tringa flavipes) on Eurooppaan harvoin eksyvä keskikokoinen kahlaajalintu. Suomessa se on nähty seitsemän kertaa: vuonna 1978 Oulussa, toukokuussa 2006 Köyliössä, kesäkuussa 2008 Lempäälässä, toukokuussa 2009 Kokkolassa ja Lempäälässä, toukokuussa 2017 Lohjalla sekä toukokuussa 2020 Porissa. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin 1789.
| Keltajalkaviklo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Viklot Tringa |
| Laji: | flavipes |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tringa flavipes |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaPituus on 24 cm, paino 50–110 g. Linnulla on pitkät keltaiset jalat ja pitkä ohut tumma suunnilleen pään pituinen nokka. Vartalo on harmaanruskea päältä ja vaalea alta, niskassa ja rinnassa on tummia raitoja. Pyrstö on valkoinen.
Levinneisyys
muokkaaPesii Alaskassa ja Kanadassa. Maailman populaation koko on noin 650 000 täysikasvuista yksilöä ja lajin kanta on vaarantunut[1]. Talvehtii Meksikonlahden rannalla ja Etelä-Amerikassa. Harhautuu joskus muuttomatkoillaan Eurooppaan.
Elinympäristö
muokkaaRuohostoiset niityt ja suot, harvapensaikkoiset avoimet metsät.
Lisääntyminen
muokkaaPesä maassa esimerkiksi puun tyvellä tai pensaan suojassa, tavallisesti lähellä vettä. Munia on 3 tai 4 ja haudonta-aika on 22-23 vrk.
Ravinto
muokkaaLiejussa elävät selkärangattomat, madot ja nilviäiset.
Lähteet
muokkaa- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
- [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- [2]
Viitteet
muokkaa- ↑ a b BirdLife International: Tringa flavipes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Vuorjoki, Arto 1979: Keltajalkaviklo Tringa flavipes* ensi kertaa Suomessa. – Lintumies 4.1979 s. 186-187. LYL.