Kevin Keegan
Kevin Keegan (s. 14. helmikuuta 1951) on englantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjäpelaaja, jota pidetään yhtenä Englannin kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista.
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Joseph Kevin Keegan | |
| Syntymäaika | 14. helmikuuta 1951 | |
| Syntymäpaikka | Armthorpe, Yorkshire, Englanti | |
| Pituus | 173cm | |
| Lempinimi | Mighty Mouse | |
| Seura | ||
| Seura | – | |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1968–1971 1971–1977 1977–1980 1980–1982 1982–1984 1985 |
 Scunthorpe United FC Liverpool FC Hamburger SV Southampton FC Newcastle United FC Blacktown City Demons
|
124(18) 230(68) 90(32) 68(37) 78(48) 2(1) |
| Maajoukkue | ||
| 1972–1982 | Englanti
|
63 (21) |
| Valmennusura | ||
| 1992–1997 1998–1999 1999–2000 2001–2005 2008 |
Newcastle United FC Fulham FC Englanti Manchester City FC Newcastle United FC
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Ura pelaajana
muokkaaKeegan pelasi uransa alkuvuodet Scunthorpe Unitedissa, josta Liverpool FC hankki hyökkääjän riveihinsä 35 000 punnan siirtosummalla kesällä 1971. Keegan edusti Liverpoolia menestyksekkäällä 1970-luvulla. Hän oli kotimaan kentillä voittamassa seuran paidassa kolmea Englannin mestaruutta ja yhtä FA Cupia. ”Poolissa” Keeganin meriittilistaan tuli myös suuria saavutuksia Euroopan kentiltä, kun seura voitti UEFA Cupin kahdesti ja Euroopan Cupin Keeganin viimeiseksi kaudeksi seurassa jääneellä kaudella 1976–1977.[1]
Kesällä 1977 Keegan siirtyi Saksaan Hamburger SV:hen. HSV:ssa Keegan jatkoi loistavia otteitaan, ja hänet palkittiin Euroopan parhaana jalkapalloilijana 1978 ja 1979. HSV:ssä Keegan voitti Saksan mestaruuden ja pelasi Euroopan Cupin finaalissa 1980, kun Nottingham Forest FC kaatoi saksalaisseuran.
Keegan palasi vuonna 1980 Englantiin ja liittyi Southampton FC:n riveihin. Joukkue sijoittui Englannin liigassa kaudella 1980–1981 kuudenneksi, mikä on seuran paras saavutus pääsarjatasolla. Vaikka seuraava kausi päättyi odotuksiin nähden pettymykseen ja seitsemänteen sijaan, Keegan valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi ja hänestä tuli Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri palkintona saavutuksistaan jalkapallossa.
Selkävaivoista kärsineen Keeganin maajoukkueura päättyi MM-kisojen 1982 jälkeen, kun uusi päävalmentaja Bobby Robson jätti vuodesta 1976 maajoukkueen kapteeninnauhaa kantaneen Keeganin maajoukkueringin ulkopuolelle. Keegan pelasi kaikkiaan 63 maaottelua ja teki niissä 21 maalia[2].
Vuonna 1982 Keeganin seurajoukkueura jatkui Pohjois-Englannissa Newcastle Unitedissa. Hän oli mukana auttamassa seuraa nousemaan 2. divisioonaan vuonna 1984. Tuohon kauteen päättyi myös Keeganin pelaajaura Englannissa. Espanjaan muuttanut Keegan pelasi vielä vuonna 1985 kaksi ottelua australialaisen Blacktown City Demonsin paidassa.
Saavutukset pelaajana
muokkaa- Euroopan Cup: 1977
- Hopeaa: 1980
- UEFA Cup: 1973, 1976
- Euroopan vuoden pelaaja: 1978, 1979
- Englannin vuoden pelaaja: 1982
- Englannin maajoukkueen kapteeni 1976-1982
- MM-kilpailut 1982: 2.kierros
- EM-kilpailut 1980: 1.kierros
Ura valmentajana
muokkaaKeegan palasi jalkapallon pariin helmikuussa 1992, kun Newcastle United FC nosti entisen tähtipelaajansa argentiinalaisen Osvaldo Ardilesin seuraajaksi joukkueen peräsimeen. Keeganin johdolla Newcastle palasi pääsarjatasolle 1.divisioonan mestarina kauden 1992–1993 jälkeen. Englannin Valioliigassa Keeganin luotsaama Newcastle nousi kärkikahinoihin mutta hävisi mestaruuskamppailun Manchester Unitedille kaudella 1995–1996. Keegan erosi tehtävistään tammikuussa 1997 Newcastle Unitedin ollessa Valioliigassa neljäntenä.
Syyskuussa 1997 Keegan siirtyi Fulhamiin johtotehtäviin. Ray Wilkinsin potkujen jälkeen toukokuussa 1998 Keegan otti päävalmentajan tehtävät hoitaakseen. Hänen johdollaan seura voitti 2.divisioonan mestaruuden 1999, mutta fanien suosiota Keegan ei saanut. Hän lähti seurasta toukokuussa 1999 siirtyäkseen täysipäiväisesti Englannin jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi – tehtävään, johon hänet oli nimetty helmikuussa 1999.
Keeganin maajoukkuevalmentajuus ei ollut järin menestyksekäs. EM-kisoissa 2000 Englanti jäi alkulohkoonsa voitettuaan vain yhden ottelun. Englannin hävittyä Saksalle MM-karsintojen avausottelussa lokakuussa 2000 Keegan jätti tehtävänsä.
Toukokuussa 2001 Keegan palasi valmennustehtäviin siirtyen Manchester Cityn päävalmentajaksi. Keegan nosti joukkueen Valioliigaan kauden 2001–2002 päätteeksi ja ensimmäinen liigakausi päättyi hienosti yhdeksännelle sijalle. Seuraavalla kaudella seura ei enää odotuksista huolimatta onnistunut taistelemaan hyvistä sijoituksista, vaan vajosi putoamisviivan tuntumaan ollen lopulta 16:s.
Kauteen 2004–2005 Keegan lähti valtaisten paineiden alla, ja häntä veikattiin ensimmäiseksi erotetuksi päävalmentajaksi. Pelit sujuivat kuitenkin hyvin ja City nousi pois putoamisviivan tuntumasta. Paineiden alla Keegan kuitenkin päätti erota ja maaliskuussa 2005 hän jätti Cityn ja vetäytyi jalkapalloympyröistä.
Vajaat kolme vuotta City-pestin päättymisen jälkeen Kevin Keegan palasi jälleen valmennustehtäviin. Hän ei voinut vastustaa entisen seuransa, Newcastle Unitedin kutsua, ja 16. tammikuuta 2008 hänestä tuli seuran päävalmentaja toistamiseen urallaan.[3] Keeganin johdolla Newcastle sijoittui kaudella 2007/08 Englannin Valioliigassa lopulta sijalle 12.
Kesällä 2008 Keegan joutui napit vastakkain seurajohdon kanssa pelaajasiirroista johtuen. Pitkällisten neuvottelujen ja ristiriitaisten uutisten jälkeen Keegan ilmoitti lähtevänsä seurasta. Hän perusteli lähtöään sillä, ettei ole saanut valmentajana mahdollisuutta vaikuttaa joukkueen pelaajasiirtoihin riittävästi. [4]
Meriitit valmentajana
- Englannin 1. divisioona: 1993, 2002
- Englannin 2. divisioona: 1999
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández
Winterbottom (1946–62) • Ramsey (1963–74) • Mercer (1974) • Revie (1974–77) • Greenwood (1977–82) • Robson (1982–90) • G. Taylor (1990–93) • Venables (1994–96) • Hoddle (1996–99) • Keegan (1999–2000) • Wilkinson (väliaikainen) (2000) • P. Taylor (väliaikainen) (2000) • Eriksson (2001–06) • McClaren (2006–07) • Capello (2007–12) • Pearce (väliaikainen) (2012) • Hodgson (2012-16) • Allardyce (2016) • Southgate (2016–)
Lähteet
muokkaa- ↑ BBC Sport Fact File (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Kevin Keegan Newcastlen valmentajaksi[vanhentunut linkki]
- ↑ Keegan lähti kävelemään Newcastlesta