Kiinnitystulppa
Kiinnitystulppa tai ruuvitulppa, seinätulppa tai proppu, on kiinnitystarvike, jota käytetään ripustettaessa jotain esimerkiksi betoni- tai tiiliseinään tai kattoon. Tulppa työnnetään seinään porattuun reikään, ja siihen ruuvataan sopivankokoinen ruuvi. Tulppa työnnetään yleensä seinätasoon asti, mutta jos tulppa laajenee, se työnnetään seinän sisään. Ruuvia kiristettäessä ruuvi ja sitä ympäröivä tulppa kiinnittyvät kiveen.[1]
Kiinnitystulpan kärjessä on paisuntaosa, joka paisuu, kun ruuvia kiristetään tulppaan. Siivekkeet eli evät varmistavat, että tulppa ei pyöri ympäri, kun ruuvi kiristetään. Tulpan paisumaton osa on nimeltään kaulus. Tulpan toisessa päässä on harja, joka varmistaa, että tulppa ei uppoa reikään liian syvälle.[1]
Kiinntystulppia on saatavilla erilaisia seinämateriaaleja ja eripainoisia ripustettavia esineitä varten. Jotkin tulpat sopivat vain tiettyihin materiaaleihin. Niin sanotut yleistulpat sopivat moneen seinä- ja kattomateriaaliin, mutta ne ovat parhaimmillaan betoni- ja tiiliseinissä. Ohuisiin kipsi- ja kuitulevyihin käytetään erikoistulppia, jotka vaativat yleensä levyn taakse tyhjää tilaa. Betoniin kiinnitetyn yleistulpan kantokyky voi vaihdella alle 100 kilogrammasta useisiin satoihin kilogrammoihin. Kevytbetonilla, kipsilevyllä ja puukuitulevyllä tulpan pitokyky on huomattavasti pienempi, usein alle 20 kilogrammaa.[1]
Halvimmat tulpat on valmistettu yleensä pvc-muovista tai polytyleenistä. Heikkolaatuinen tulppa muotoutuu ajan myötä reiän tai ruuvin mukaan ja menettää otteensa. Laadukkaimmat vankasta nailonista tai metallista valmistetut tulpat säilyttävät vahvuutensa vuosikausia.[1]
Tulpat keksittiin 1930-luvulla. Varhaisimmat tulpat valmistettiin muotoon puristetuista kasvikuiduista. Muovi otettiin käyttöön 1950-luvulla. Kiinnitystulppien tekninen kehitys on jatkunut 2000-luvulle asti.[1]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiinnitystulppa Wikimedia Commonsissa