King George V -luokka (1939)
King George V -luokka oli Britannian Kuninkaalliselle laivastolle maailmansotien välillä suunniteltu taistelulaivaluokka, johon kuului viisi alusta. Nimikkoaluksen lisäksi luokkaan kuuluivat HMS Duke of York, HMS Prince of Wales, HMS Anson ja HMS Howe. Prince of Wales osallistui toisessa maailmansodassa Bismarck-taistelulaivan takaa-ajoon vaurioittaen sitä ratkaisevasti ja pakottaen aluksen ottamaan suoran reitin lähimpään satamaan. Duke of York tuhosi Scharnhorst-taisteluristeilijän. Japanilaiset pommikoneet ja torpedopommittajat upottivat Prince of Walesin joulukuussa 1941 Malakan niemimaan rannikolla.
| King George V -luokka | |
|---|---|
 HMS Prince of Wales |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
38 031 t (kuiva) 42 237 t (kuormattu) |
| Pituus | 227 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 31 m |
| Syväys | 9,9 m |
| Koneteho | 128 000 shp |
| Nopeus | 28 solmua |
| Miehistöä | 1 314-1 631 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
10 × 14" (360 mm) BL Mk VII -tykkiä 16 × 5,25" (133 mm) QF Mk I -tykkiä 4 × kolminaulaista (47 mm) kunnialaukaustykkiä 4 × Supermarine Walrus -vesilentokonetta |
| Ilmatorjunta | 32 × kaksinaulaista QF-ilmatorjuntatykkiä |
Luokan rakentamista rajoitti Lontoon laivastosopimus, jonka mukaisesti alusten uppoumaksi määritettiin 35 000 tonnia ja pääaseiksi 14 tuuman tykit, vaikka muutokset aiheuttivat lopulta asetettujen rajojen ylityksen.[1]
Alusten suunnittelussa noudatettiin enemmän perinteisiä kaavoja kuin edeltävän Nelson-luokan suunnittelussa. Esimerkiksi päätykit oli jälleen sijoitettu sekä keula- että peräkansille. Aluksen panssaroitu ala oli suurempi ja pääaseiden suoja heikompi, mutta höyrykoneiden kehityksen vuoksi koneet olivat kevyempiä kuin ennen ja antoivat suuremman tehon.[1]
Panssarointi
muokkaaPanssarointi lisättiin aluksen ulkopuolelle lisättävillä levyillä, ja se oli suora lukuun ottamatta aluksen rungon muotojen seuraamista. Yläosastaan se oli 14 tuuman paksuinen ja vesirajassa 15 tuumaa ja kaveten köliä kohti mennessä 5,5 tuumaan ammusvarastojen alla ja 4,5 tuumaan konehuoneen osalta. Aluksessa oli kaikkiaan 12 etuosastoa ja 10 takaosastoa.
Pääaseiden tornien etupanssari oli 13 tuumaa paksu, 9-7 tuumaa kyljet ja 7 tuumaa takana ja katon paksuus 6 tuumaa. Apuaseina olevien 5,25 tuumaisten suojana oli ainoastaan 2-1 tuumaan panssaria. Pääkannen paksuus oli 6 tuumaa ammusvarastojen kohdalla ja 5 tuumaa muualla. Muuten kansien paksuus 5-2,5 tuumaan.
Alusten rakenne oli suunniteltu kestämään 500 kilogramman TNT-räjähde.
Koneisto
muokkaaPääkoneet oli ryhmitelty niin, että jokaista neljää potkuria pyöritti kaksi konetta. Akseleita oli mahdollista kytkeä yhteen, jolloin jonkin osan vaurioituminen ei tehnyt aluksesta vielä liikuntakyvytöntä.
Aseistus
muokkaaLuokan alusten pääaseistus oli kymmenen 14 tuuman 45 kaliiperin Mk VII -tykkiä. Tykkien korotuskulma oli 40 astetta ja ne oli sijoitettu kahteen neljän tykin (A- ja C-tornit) ja yhteen kahden tykin (B-torni) torniin. Toinen neloistorneista oli sijoitettu etu- ja toinen takakannelle kaksoistornin ollessa porrastettuna etukannen neloistornin taakse. Alkuperäiseksi pääaseistukseksi suunniteltiin kahtatoista tykkiä kolmessa neloistornissa, mutta yksi torneista päätettiin vaihtaa kaksoistorniksi painon säästämiseksi. [1]
Apuaseina oli 16 5,25 tuuman 50 kaliiperin QF Mk I -tykkiä, joilla kyettiin pintatorjuntaan. Tykit olivat kaksiputkisissa sääsuojatuissa torneissa. Tykkien 70 asteen korotuskulman vuoksi voitiin niitä käyttää myös raskaina ilmatorjuntatykkeinä. Aseet oli ryhmitelty kahdeksi kahden tornin ryhmäksi kummallekin kyljelle. Ryhmien välissä oli lentokoneen katapultti ja ryhmien toinen torni oli asennettu ylemmäs ja niillä oli mahdollisuus ampua alemman tornin ylitse.[1]
5,25 tuuman tykit osoittautuivat käytännössä kuitenkin sekä vikaherkiksi että kankeiksi suunnata. Niiden tulinopeus oli liian alhainen, jotta ne olisivat olleet tehokkaita ilmatorjunta-aseina.[1]
Lähteet
muokkaa- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. London: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. London: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa|
HMS King George V – HMS Prince of Wales – HMS Duke of York – HMS Anson – HMS Howe |
| Edeltäjä: Nelson-luokka – Seuraaja: Lion-luokka |
| A Amerikassa valmistettu X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |