Kirjoituksen historia
Kirjoituksen historia alkaa Mesopotamiasta, jossa kirjoitus kehitettiin noin viisituhatta vuotta sitten. Ensimmäiset kirjoitusjärjestelmät olivat kuvakirjoitusta, jossa asioita kuvattiin niitä esittävillä piirroksilla. Myöhemmin kuvat alkoivat edustaa ajatuksia ja sitten äänteitä.
Esihistoria
muokkaaKirjoitustaidon biologisia edellytyksiä ovat käsi, jolla ihminen pystyy pitelemään kirjoitusvälineitä, sekä puhetaito, joka tekee mahdolliseksi puhutun kielen. Niiden kehittymisen jälkeen ihmiselle syntyi tarve saada puhumallaan kielellä ilmaistun tiedon, kokemukset ja ajatukset säilymään muutenkin kuin muistinvaraisesti.[1]
Kirjoituksen esimuoto ovat yksinkertaiset esittävät piirrokset, kuten kymmeniä tuhansia vuosia vanhat kivikautiset kalliomaalaukset. Riistaeläinten kuvia tehtiin ritualistisiin tarkoituksiin tuomaan metsästysonnea. Kuvat ovat käsin tai siveltimin maalattuja piktografeja, jotka viittasivat suoraan esittämäänsä kohteeseen. Niiden lomaan on piirretty geometrisiä merkkejä, kuten täpliä ja neliöitä, joiden tarkoitusta ei tunneta. Piktografeja ja ehkä myös ideografeja eli ajatuksia ja käsitteitä esittäviä merkkejä, myös kaiverrettiin kallioon.[1]
Varhainen historia
muokkaa
Kirjoitus keksittiin ensimmäisen kerran Mesopotamiassa ennen vuotta 3000 eaa. Sumerilaiset olivat kehittäneet siellä korkeakulttuurin ja tarvitsivat keinon pitää kirjaa tavaroista ja veroista. Koska savea oli Mesopotamiassa yllin kyllin, sumerilaiset käyttivät savitauluja kirjoitusalustanaan. Aluksi he kuvasivat tavarat piktografeina, joita he raapustivat puisella kirjoituspuikolla saveen, jonka he sitten kuivasivat auringossa tai uunissa. Tavaroiden lukumäärät piirrettiin piktografien alapuolelle alkeellisella kymmenjärjestelmällä.[2]
Sumerilaisten kirjoitusjärjestelmä kehittyi vuosisatojen kuluessa. Kirjoitus oli aluksi oikealta vasemmalle pystysuorissa riveissä, mutta vuodesta 2800 eaa. alkaen vasemmalta oikealle vaakasuorasti. Vuoden 2500 eaa. tienoilla kirjoitusvälineeksi otettiin kolmiokärkinen puikko, jolla paineleminen oli nopeampaa kuin teräväkärkisellä puikolla raapustaminen. Uuden kirjoitusvälineen vaikutuksesta syntyi nuolenpääkirjoitus. Samalla piktografien rinnalle tuli ideografeja, kuten Auringon merkki tarkoituksessa ‘päivä’ ja ‘valo’. Merkkejä alettiin käyttää myös samalla tavalla ääntyvien asioiden merkkeinä ja tavumerkkeinä. Nuolenpääkirjoituksessa oli kuitenkin yhä satoja eri merkkejä, joten kirjurin opinnot kestivät kauan. Palkkiona kirjoitustaidon hallinnasta oli kuitenkin tärkeä ja arvostettu työ esimerkiksi pappina, virkamiehenä tai lääkärinä.[3]
Kirjoitustaidon keksimisen ansiosta mesopotamialaiset pystyivät tallentamaan kirjastoihinsa laajalti uskontoa, matematiikkaa, historiaa, lakia, lääkintää ja tähtitiedettä koskevaa tietoa. Syntyi myös kirjallisuus, kuten runous, mytologia, eepokset ja legendat. Kirjoitettu laki, kuten Hammurabin laki, teki mahdolliseksi vakaan yhteiskunnan muodostumisen.[4]
Egyptissä kehitettiin sumerilaisten vaikutuksesta oma kirjoitusjärjestelmä, hieroglyfit. Egyptiläiset kirjoittivat hieroglyfejään lähes 3500 vuoden ajan vuodesta 3100 eaa. aina 300-luvun lopulle jaa. Sen jälkeen niiden merkitys unohtui, kunnes 1800-luvulla löydetyn Rosettan kiven ansiosta ranskalainen egyptologi Jean-François Champollion löysi tavan tulkita niitä.[5]
Egyptiläisten hieroglyfit yhdistelivät piktografeja, ideografeja, äännekirjoitusta sekä determinatiiveja, joiden tarkoitus oli selventää homonyymien merkitystä. Egyptiläiset merkitsivät vain konsonantit, eivät vokaaleja. He kaiversivat tekstejään seiniin sekä kirjoittivat niitä keksimälleen papyrukselle. Vuosisatojen myötä varsinaisten hieroglyfien rinnalle kehitettiin yksinkertaisemmat kirjoitustyylit hieraattinen ja demoottinen kirjoitus.[6]
Kiinalaiset kehittivät oman sanamerkkeihin perustuvan kirjoitusjärjestelmänsä vaiheittain vuoden 1800 eaa. jälkeen, ja kirjoitusjärjestelmä sai lopullisen muotonsa 200-luvulla eaa.[7]
Mesoamerikassa kirjoitus keksittiin olmeekkien aikana 700–500 eaa. Varhaisten mayakirjoitusten aikaan 200-luvulla eaa. Mesoamerikassa oli käytössä ainakin kolme kirjoitusjärjestelmää.[8]
Aakkoskirjoituksen historia
muokkaa
Aakkoskirjoituksen eli yksittäisten äänteiden merkkeihin perustuvan kirjaimiston keksivät luultavasti Välimeren länsirannikon seemiläiset noin 1500 eaa. Varhaisimmat löydetyt tekstit on tehty niin sanotulla foinikialaisella kirjaimistolla. Siinä vain konsonantit oli merkitty, ja siitä kehittyivät muun muassa myöhemmät heprean, arabian ja kreikan kirjaimistot, kuten myös Intian kielten kirjaimistot.[9]
Kreikkalaiset omaksuivat foinikialaisen kirjaimiston noin vuonna 1000 eaa. ja lisäsivät siihen viisi vokaalia sekä muotoilivat kirjaimet uudelleen. He myös alkoivat kirjoittaa vasemmalta oikealle. Italian niemimaan etruskit kehittivät oman aakkostonsa kreikkalaisen pohjalta, ja roomalaiset oman latinalaisen kirjaimistonsa etruskien kirjaimiston pohjalta. Latinalaista kirjaimistoa käytetään nykyisin useimmissa länsimaisissa aakkostoissa. Itä-Euroopassa käytettävä kyrillinen kirjaimisto perustuu kreikan kirjaimistoon.[10] Korealaiset kehittivät oman hangul-aakkostonsa 1400-luvulla.[11]
Kirjoitusvälineiden ja -tekniikan kehittyminen
muokkaa
Antiikin roomalaiset kirjoittivat pitkään lähinnä papyrukselle, puulle, savelle, metallille ja vahalevyille. Nahasta valmistettu pergamentti alkoi yleistyä kirjoitusalustana vuoden 190 eaa. jälkeen. Sidottu kirja alkoi korvata kirjakäärön ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla.[11]
Kiinalaiset keksivät paperin, kirjapainon ja siirtokirjaimet. Kiinan kirjoitusmerkkien suuresta lukumäärästä johtuen siirtokirjaimilla painaminen ei kuitenkaan yleistynyt maassa.[7]
Euroopassa julkaistiin keskiajalla paljon koristeellisia käsikirjoituksia. Samalla roomalaisten kirjainten pohjalta kehitettiin uusia kirjaintyylejä, kuten pienet kirjaimet.[12] Saksalaisen Johannes Gutenbergin viimeistelemän painokoneen myötä kirjoja saatettiin alkaa tuottaa suuria määriä, ja kirjojen painaminen syrjäytti ajan myötä käsin kirjoittamisen. Kirjojen saatavuuden parantuessa myös lukutaito tuli Euroopassa entistä yleisemmäksi.[13]
Uudella ajalla kehitettyjä kirjoitusvälineitä ovat muun muassa täytekynä, kuulakärkikynä, kirjoituskone ja tietokone.
Lähteet
muokkaa- Meggs, Philip B. & Purvis, Alston W.: Meggs’ History of Graphic Design. Wiley, 2016. ISBN 978-1-118-77205-8
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Meggs & Purvis 2016, s. 5.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 6–7.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 9.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 9–10.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 11–12.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 13–14.
- ↑ a b Meggs & Purvis 2016, s. 35–46.
- ↑ Kettunen, Harri & Helmke, Christophe: Introduction to Maya Hieroglyphs (Arkistoitu – Internet Archive), 2010, s. 11–12.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 21–25.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 25–27.
- ↑ a b Meggs & Purvis 2016, s. 31.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 49–51.
- ↑ Meggs & Purvis 2016, s. 76–85.