Knuut Suuri
Knuut Suuri tai Knuut II Suuri (engl. Canute the Great, tansk. Knud II den Store ja norj. Knut den mektige, muinaisnorjaksi Knútr inn ríki, 994/995 – 12. marraskuuta 1035) oli Englannin, Tanskan ja Norjan kuningas sekä Schleswigin ja Pommerin kuvernööri. Hän on historian ainoa henkilö, joka on ollut yhtä aikaa Englannin, Norjan ja Tanskan kuningas[1].
| Knuut Suuri | |
|---|---|
 | |
| Norjan kuningas | |
| Valtakausi |
1028–1035 kanssahallitsijoina Håkon Eriksson ja Sven Aelgifunpoika |
| Edeltäjä | Pyhä Olavi |
| Seuraaja | Maunu Hyvä |
| Tanskan kuningas | |
| Valtakausi | 1018–1035 |
| Edeltäjä | Harald II |
| Seuraaja | Knuut III Hardeknut |
| Englannin kuningas | |
| Valtakausi | 1016–1035 |
| Kruunajaiset | 1017 |
| Edeltäjä | Edmund Rautakylki |
| Seuraaja | Harald Jäniksenkäpälä |
| Syntynyt |
994 Tanska |
| Kuollut |
12. marraskuuta 1035 Englanti |
| Puoliso | Emma Normandialainen |
| Lapset |
Sven Aelgifunpoika Harald Jäniksenkäpälä Knuut III Hardeknut Gunhilda |
| Suku | Jelling |
| Isä | Sven Haaraparta |
| Äiti | Sigrid Storråda |
Knuut seurasi isäänsä Sven Haarapartaa tämän valloittaessa Englannin elokuussa 1013. Hänen isänsä kuoli seuraavan vuoden helmikuussa, ja tanskalaiset julistivat Knuutin Englannin kuninkaaksi. Knuut kuitenkin palasi Tanskaan, ja sillä välin maanpaossa ollut Ethelred II Neuvoton palasi kuninkaaksi Englannissa. Knuut miehitti jälleen Englannin vuonna 1015 taistellen ensin Ethelrediä ja sitten tämän poikaa Edmundia vastaan. Knuut saavutti ratkaisevan voiton Ashingdonin taistelussa vuonna 1016.[2] Tämä aloitti monipolvisen kamppailun Englannin kuninkuudesta. Ensi töikseen Knuut teloitutti kukistamansa Edmundin lähisukua ja tätä tukeneita ylimyksiä. Tämä oli ajan tapa, jolla ehkäistiin mahdollisia kuninkuuden tavoittelijoita nousemasta perikunnasta.[1]
Knuut Suuri ja Edmund sopivat valtakunnan jaosta, mutta Knuutista tuli Englannin yksinvaltias, kun Edmund kuoli saman vuoden marraskuussa. Knuut vahvisti asemansa naimalla Ethelredin lesken Emma Normandialaisen, jonka kanssa sai yhden pojan, tulevan kuninkaan Knuut III Hardeknutin.[2] Emma oli Knuutia merkittävästi vanhempi, ja Knut oli jo tuolloin naimisissa.[1]
Knuut jakoi Englannin Tanskan mallin mukaan neljään osaan: Wessexiin, Merciaan, East Angliaan ja Northumbriaan. Kutakin neljännestä hallitsi jaarli.
Vuonna 1018 tai mahdollisesti vuonna 1019 Knuutista tuli vanhemman veljensä Harald II:n jälkeen Tanskan kuningas. Knuut nimitti vävynsä Ulf Jaarlin Tanskan jaarliksi.
Vuonna 1027 Knuut teki pyhiinvaellusmatkan Roomaan. On kiistelty siitä menikö hän sinne katuakseen syntejään vai osallistuakseen Konrad II:n kruunajaisiin parantaakseen kahden valtakunnan suhteita.[2] Hän sai neuvoteltua paavin kanssa helpotuksia Englannin arkkipiispojen maksamiin veroihin.
Vuonna 1028 Knuut valloitti Norjan. Hänen yrityksensä hallita Norjaa jalkavaimonsa Aelfgifun ja heidän yhteisen poikansa Svenin avulla kuitenkin epäonnistui, ja Norja palasi takaisin norjalaisten haltuun vuonna 1035. Heidän toinen poikansa Harald Jäniksenkäpälä kuitenkin onnistui hallitsemaan Englantia kolme vuotta 1037–1040.
Knuut Suuri hallitsi lähes 20 vuotta. Hän osasi taitavasti pelata vanhojen englantilaisten saksilaisten sukujen ja omien tanskalaisten ylimystensä välistä poliittista valtapeliä. Knuutin hallintokaudella esiin nousi eräs englantilainen valtajuonittelun mestari, joka sai merkittävästi valtaa tulevina vuosina. Godwin-niminen entinen merirosvo nousi valtakunnan huipulle mielistelemällä kuningasta ja ottamalla tanskalaisen vaimon. Godwin eteni aina jaarliksi saakka.[1]
Knuut kuoli noin 40-vuotiaana. Hänet haudattiin Winchesteriin. Knuutin tarina ja kamppailu Englannin kruunusta lienee innoittanut Game of Thrones -televisiosarjan tekijöitä[1].
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
- Knuut brittimonarkian sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.englishmonarchs.co.uk/vikings_2.htm
- http://www.viking.no/e/people/e-knud.htm