Kreetalaiset hieroglyfit
Kreetalaiset hieroglyfit (myös minolaiset hieroglyfit, kreetalainen/minolainen kuvakirjoitus) on nimitys, jota käytetään Kreetalta löydetystä varhaisesta minolaisen kulttuurin käyttämästä kirjoitusjärjestelmästä. Kirjoitusjärjestelmä ei kuitenkaan ole varsinaisesti hieroglyfejä vaan todennäköisesti tavukirjoitusta. Se on toinen minolaisista kirjoitusjärjestelmistä niin kutsutun lineaari-A-kirjoituksen ohella. Kumpaakaan ei ole ainakaan toistaiseksi kyetty tulkitsemaan.[1][2] [3]
Historia
muokkaaKirjoitusjärjestelmä oli käytössä minolaisen kulttuurin MM IA -kaudelta MM III -kaudelle eli noin vuosina 2000–1650 eaa.[3] Se on todennäköisesti kehitetty Kreetalla, mahdollisesti keskisellä Kreetalla (Archánes, Agía Triáda) tai Máliassa, mistä tunnetaan pääosa sen ensimmäisistä esiintymistä.[4] Loppuvaiheessa MM IB -kaudelta noin vuodesta 1850 eaa. sitä käytettiin samaan aikaan tuolloin syntyneen lineaari-A-kirjoituksen kanssa. Lineaari-A on mahdollisesti kehittynyt hieroglyfeistä, mutta tästä ei ole varmuutta. Kun kirjoitusjärjestelmiä käytettiin yhtä aikaa, hieroglyfejä käytettiin usein sinettileimasimissa ja sineteissä, kun taas lineaari-A-kirjoitusta esiintyy ennen kaikkea savitauluissa, mutta ei juuri koskaan sineteissä. Sinettileimasimia käytettiin ennen kaikkea omistajan nimen painamiseen. Näin hieroglyfit ovat voineet olla käytössä täydentävänä ja kenties edustavampana kirjoitusjärjestelmänä, vaikka lineaari-A olisi syrjäyttänyt sen muuten.[1][2]
Kirjoituksen kutsuminen hieroglyfeiksi on peräisin Knossoksen kaivaukset suorittaneelta Arthur Evansilta, koska se muistutti hänen mielestään Egyptistä tunnettua kirjoitusta. Kirjoituksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä egyptiläisten kirjoitusmerkkien kanssa.[1] Evans oli ensimmäinen kirjoitusjärjestelmää tutkinut ja julkaisi siitä tutkimuksen vuonna 1909. Tunnetut tekstit yhteen kokoava laitos Corpus Hieroglyphicarum Inscriptionum Cretae (CHIC) julkaistiin vuonna 1996.[5]
Kirjoitusmerkit ja tunnetut tekstit
muokkaaKirjoitusjärjestelmässä on noin 100 eri merkkiä. Tämän vuoksi kyseessä on todennäköisesti tavukirjoitusjärjestelmä, joka koostuu yksittäisiä vokaaleja sekä konsonantin ja vokaalin muodostamia tavuja kuvaavista merkeistä sekä joistakin yksittäisistä logogrammeista eli kuvamerkeistä. Näin kirjoitus todennäköisesti muistuttaa idealtaan lineaari-A:ta (sekä siitä myöhemmin kehittynyttä lineaari-B-kirjoitusta).[1]
Kirjoitusjärjestelmän merkit ovat pääosin suhteellisen luonnollisen näköisiä kuvia, eivät lineaarikirjoitusjärjestelmien käyttämiä abstraktimpia merkkejä. Merkeissä esiintyy muun muassa ihmisruumiin osia, eläimiä, kasveja, aseita ja laivoja. Pisteitä on käytetty merkitsemään lukuarvoja. Merkkeihin kuuluu kuitenkin myös joitakin abstraktimpia, lineaari-A:ta muistuttavia merkkejä. On mahdollisesta, että tekstit, joissa tällaisia merkkejä esiintyy, edustavat jonkinlaista siirtymävaihetta hieroglyfeistä lineaarikirjoitukseen.[2]
Hieroglyfitekstejä on löydetty minolaisista palatsikeskuksista eri puolilta Kreetaa, muun muassa Knossoksesta, Faistoksesta ja Máliasta.[3] Yhteensä kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettuja tekstejä tunnetaan noin 360 kappaletta[4] ja yksittäisiä merkkejä noin 1 700 kappaletta erilaisissa esineissä. Noin puolet tunnetuista merkeistä on kivestä, norsunluusta tai metallista tehdyissä sinettileimasimissa tai leimasimilla painetuissa sinettikuvissa keramiikassa. Merkkejä esiintyy myös kirjanpitoon käytetyissä savitauluissa ja -tangoissa, eli samanlaisessa käyttötarkoituksessa kuin lineaari-A-kirjoitusta. Tunnettujen tekstien määrä on pieni, mikä hankaloittaa kirjoitusjärjestelmän selvittämistä. Selvittämistä hankaloittaa myös se, että sineteissä yksittäiset tekstit ovat aina lyhyitä. Myöskään hieman paremmin tunnettua lineaari-A:ta ei juuri voida käyttää apuna tulkitsemisessa, koska suuressa osassa tekstejä niiden käyttötarkoitukset ovat hyvin erilaisia.[1][3]
Samoin kuin lineaari-A:n tapauksessa, ei ole tietoa siitä, mitä kieltä kirjoitusjärjestelmällä on kirjoitettu. Kieli saattaa olla sama tai eri kuin lineaari-A:ssa (minolainen kieli). Joka tapauksessa kieli ei suurella varmuudella ole kreikkaa, niin kuin lineaari-B:n tapauksessa.[1][2]
Niin ikään Kretalta löydetyssä Faistoksen kiekossa on käytetty merkkejä, jotka eivät ole kreetalaisia hieroglyfejä vaan jotain muuta tuntematonta kirjoitusta.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Powell, Barry B.: Writing: Theory and History of the Technology of Civilization, s. 135–136. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 1118293495 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Cretan Hieroglyphs Ancient Scripts. Viitattu 4.1.2016.
- ↑ a b c d Packard, David W.: Minoan Linear A, s. 19–20. University of California Press, 1974. ISBN 0520025806 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Younger, John G.: Linear A Texts in phonetic transcription The University of Kansas. Arkistoitu 15.4.2021. Viitattu 4.1.2016.
- ↑ Younger, John G.: The Cretan Hieroglyphic Script: A Review Article. Minos, 1996–1997, 31–32. vsk, s. 379–400. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta
muokkaa- Evans, Arthur: Script Minoa. The Written Documents of Minoan Crete with Special Reference to the Archives of Knossos, 1: The Hieroglyphic and Primitive Linear Classes. (= SM) Oxford: Oxford University Press, 1909.
- Godart, Louis & Olivier, Jean-Pierre: Corpus Hieroglyphicarum Inscriptionum Cretae. ((= CHIC). Études Crétoises 31) Paris: Librairie orientaliste Paul Geuthner, 1996.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreetalaiset hieroglyfit Wikimedia Commonsissa