Kultakutri ja kolme karhua

Kultakutri ja kolme karhua on vanha kansansatu. Tarinasta on useita versioita, joissa karhut ja ihmishahmoinen päähenkilö kuvataan eri tavoin. Karhut ovat yleensä joko isä-, äiti- ja lapsikarhu tai kolme veljeskarhua. Sadun varhaisissa versioissa päähenkilö on vanha nainen. Kultakutrin valitsema puurolautanen, nojatuoli ja sänky on joissain tarinoissa aina pienin (lapsikarhun puuro, sänky jne.), joissain keskimmäinen (äitikarhun annos).

Kolme karhua Arthur Rackhamin kuvittamana.

Englantilainen Robert Southey julkaisi vuonna 1837 tarinasta oman versionsa kokoelmassaan The Doctor. Siinä Kultakutri lähtee samoilemaan metsään ja löytää sieltä pienen mökin. Hän löytää kolme lautasellista puuroa, kolme nojatuolia ja kolme sänkyä. Aina pienin on paras. Lopuksi kultakutri jää nukkumaan pienimpään sänkyyn syötyään pienimmän puuron ja istuttuaan pienimmässä nojatuolissa. Kun karhut saapuvat kotiinsa he ihmettelevät ensin miksi kaikkiin heidän tavaroihinsa on koskettu kunnes löytävät kultakutrin ja ystävystyvät tämän kanssa.

Leo Tolstoi muotoili tarinasta oman versionsa Kolme karhua (Tri medvedja), jonka pohjalta on tehty piirroselokuva vuonna 1937.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kultakutri ja kolme karhua Wikimedia Commonsissa

• Kultakutri ja kolme karhua satu suomen kielellä