Kultatöyhtösifaka
Kultatöyhtösifaka eli kultakruunusifaka (Propithecus tattersalli) on puoliapina, joka elää Madagaskarin metsissä ja pensasalueilla. Se on IUCN:n luokituksen mukaan äärimmäisen uhanalainen.[1] Yksilöitä lienee jäljellä noin 6 200–10 000 [2] ja ne elävät maantieteellisesti hyvin suppealla alueella.[3] Elinalue on pirstoutunut, ja sifakat elävät eristäytyneinä populaatioina metsäsaarekkeissa peltoalueiden erottamina. Nykyisin myös kullankaivuu uhkaa alueen metsiä.
| Kultatöyhtösifaka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Indrit Indriidae |
| Suku: | Sifakat Propithecus |
| Laji: | tattersalli |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Propithecus tattersalli |
|
 Kultatöyhtösifakan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajin suomenkieliseksi nimeksi kultakruunusifaka.[4] Aiemmin lajista on käytetty suomenkielistä nimeä kultatöyhtösifaka.[5]
Ulkonäkö ja koko
muokkaaKultatöyhtösifakalla on lyhyt ja paljas kuono, joka tekee siitä inhimillisen näköisen. Päälaella kasvaa kullanoranssia karvaa, joka on antanut lajille nimen. Muuten turkki on yleisväriltään kermanvalkea.[6] Eläin on noin 90 cm pitkä, ja sen häntä lisää pituutta lähes puolella metrillä. Jalat ovat paljon pitemmät kuin eturaajat. Painoa kertyy aikuiselle eläimelle noin kolme ja puoli kiloa.
Elintavat
muokkaaKultatöyhtösifakat elävät noin kuuden yksilön ryhmissä.
Ravinto
muokkaaKultatöyhtosifakat syövät raakoja hedelmiä, versoja, lehtiä ja kuivalla kaudella myös puun kuorta.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Andriaholinirina, N., Baden, A., Blanco, M., Chikhi, L., Cooke, A., Davies, N., Dolch, R., Donati, G., Ganzhorn, J., Golden, C., Groeneveld, L.F., Irwin, M., Johnson, S., Kappeler, P., King, T., Lewis, R., Louis, E.E., Markolf, M., Mass, V., Mittermeier, R.A., Nichols, R., Patel, E., Rabarivola, C.J., Raharivololona, B., Rajaobelina, S., Rakotoarisoa, G., Rakotomanga, B., Rakotonanahary, J., Rakotondrainibe, H., Rakotondratsimba, G., Rakotondratsimba, M., Rakotonirina, L., Ralainasolo, F.B., Ralison, J., Ramahaleo, T., Ranaivoarisoa, J.F., Randrianahaleo, S.I., Randrianambinina, B., Randrianarimanana, L., Randrianasolo, H., Randriatahina, G., Rasamimananana, H., Rasolofoharivelo, T., Rasoloharijaona, S., Ratelolahy, F., Ratsimbazafy, J., Ratsimbazafy, N., Razafindraibe, H., Razafindramanana, J., Rowe, N., Salmona, J., Seiler, M., Volampeno, S., Wright, P., Youssouf, J., Zaonarivelo, J. & Zaramody, A.: Propithecus tattersalli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Vargas, A., Jiménez, I., Palomares, F. and Jesús Palacios, M.: Distribution, status and conservation needs of the golden-crowned sifaka, Propithecus tattersali. Biological Conservation, 2002, nro 108, s. 325–334. (englanniksi)
- ↑ Macdonald, D. (2001) The New Encyclopedia of Mammals. Oxford University Press, London
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Propithecus tattersalli Nisäkkäiden suomenkieliset nimet. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ SIFAKA ELÄÄ PUUSSA - ATTENBOROUGH: NISÄKKÄIDEN MAAILMA telvis / Yle. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ Arkive (Arkistoitu – Internet Archive) (myös valokuva)
Aiheesta muualla
muokkaa- Laji.fi: Kultakruunusifaka (Propithecus tattersalli)
- iNaturalist: Kultakruunusifaka (Propithecus tattersalli)
- ITIS: Propithecus tattersalli (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Propithecus tattersalli (Golden-crowned Sifaka) (Tattersall's sifaka) (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Propithecus tattersalli (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Propithecus tattersalli, golden-crowned sifaka (englanniksi)