Wikipedia

Kuninkaiden laakso

faaraoiden ja muiden korkea-arvoisten henkilöiden hautapaikka muinaisessa Egyptissä

Kuninkaiden laakso (arab. وادي الملوك‎ Wādī al-Mulūk) on muinaisen Egyptin Uuden valtakunnan ajan faaraoiden ja muiden korkea-arvoisten henkilöiden hautojen sijoituspaikka. Laakso sijaitsee Theban (nyk. Luxor) lähellä aavikon laidalla suuressa kalliolaaksossa Niilin länsirannalla. Laaksossa on kaksi osaa, itäinen ja läntinen; suurin osa haudoista on itäisessä laaksossa. Kuninkaiden laaksosta on löydetty vuoteen 2008 mennessä yhteensä 65 hautaa[1], joiden koko vaihtelee yksikammioisesta haudasta yli 120-kammioiseen hautakompleksiin. Tähän mennessä löydetyt haudat on suurimmaksi osaksi ryöstetty jo antiikin aikaan.[2]

Kuninkaiden laakso.

Kuninkaiden laakso on ollut arkeologian ja egyptologian tutkimuksen kohteena 1700-luvun lopulta asti. Merkittävimpiä kohteita ovat Tutankhamonin hauta, joka löydettiin 1922, sekä Ramses II:n poikien hauta.[3]

Kuninkaiden laakso lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979 yhdessä Theban ja sen muun nekropolin kanssa[4].

Sijainti

muokkaa
 
Kuninkaiden laakso on vaikeapääsyinen paikka el-Kurn-vuoren juurella. Vuoren pyramidia muistuttava huippu saattoi olla yhtenä syynä paikan valintaan kuninkaiden hautuumaaksi.[3]

Kuninkaiden laakso sijaitsee Niilin länsirannalla Thebaa vastapäätä. Sinne on haudattu faaraoiden lisäksi myös joitain kuningattaria, prinssejä ja korkeita virkamiehiä. Samassa Theban nekropolissa sijaitsee myös Kuningattarien laakso, johon on haudattu faaraoiden vaimojen lisäksi myös prinssejä.[3]

Nekropoli sijoitettiin Niilin länsirannalle osin uskonnollisista syistä, sillä aurinko laskee länteen eli Manalaan. Lisäksi Länsi-Theban jumalatar Hathor, "Lännen valtiatar", yhdistettiin kuoleman jumalattarena hallitsijan tuonpuoleiseen olemassaoloon.[5]

Laakson pohjalla on kuivunut joenuoma eli vadi. Laakso jakautuu kahteen haaraan, itäiseen ja läntiseen. Suurin osa kuninkaiden haudoista on itäisessä haarassa; länsilaaksossa on vain Amenhotep III:n ja Ayn haudat.[5]

Historia

muokkaa
 
Kartassa itäinen laakso alhaalla, vähemmän käytetty läntinen laakso ylhäällä.

Uuden valtakunnan faaraot luopuivat Keskivaltakunnan faaraoiden aikaisesta tavasta haudata kuninkaat pyramideihin. Tähän saattoi olla syynä se, että syrjäistä laaksoa oli helpompi valvoa kuin pyramideja, jotka oli kaikki tuolloin jo ryöstetty. Myös se, että Thebasta oli tehty Egyptin pääkaupunki 18. dynastian alussa vaati sen, että kaupungin lähistölle oli tehtävä kuninkaiden hautausmaa.[5]

Kuninkaiden laakso oli käytössä vain 18.–20. dynastioiden aikana. Ensimmäiset sinne haudatut faaraot olivat 1500-luvun lopulla eaa. kuolleet 18. dynastian ensimmäiset faaraot Ahmose ja Amenhotep I, joskaan kummankaan hautaa ei vielä ole tunnistettu.[3]

Kuninkaiden laakson haudat ovat kärsineet vuosituhansien aikana ryöstelystä. Haudanryöstäjien vuoksi egyptiläiset siirsivät 21. dynastian aikana muumiot varmempiin säilytyspaikkoihin muualle. Aluetta muutaman vuoden välein koettelevat rankkasateet ja niistä seuranneet tulvat ovat myös aiheuttaneet vahinkoa haudoille, ja sadeveden poisvalumista ovat edelleen vaikeuttaneet nykyajan arkeologiset kaivaukset.[3]

Muinaisten egyptiläisten jälkeen hautoja ovat käyttäneet asuinpaikkanaan koptilaiset erakot, ja he sekä matkailijat ovat raapustaneet yli 2000 kirjoitusta hautojen seiniin.[5]

Kaivaukset

muokkaa

Eurooppalaiset alkoivat tutkia Kuninkaiden laaksoa tieteellisesti Napoleonin vuoden 1798 Egyptin-sotaretken myötä.[5] 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa muun muassa arkeologit Giovanni Battista Belzoni, Karl Lepsius, Victor Loret ja Theodore M. Davis löysivät laaksosta useita hautoja. Vuonna 1922 englantilainen Howard Carter löysi lähes koskemattoman Tutankhamonin haudan.[6]

John Gardner Wilkinson näki 1820-luvun lopulla laaksossa 21 hautaa, jotka hän numeroi laakson sisäänkäynnistä laskien. Hänen jälkeensä löydetyt haudat on numeroitu löytymisjärjestyksessä, ja vuonna 1922 löytynyt Tutankhamonin hauta sai numeron KV62. Vuosien 1922–1972 välillä Kuninkaiden laaksossa tehtiin vain vähän kaivauksia. 1970-luvulta lähtien useita jo aikaisemmin löydettyjä hautoja on alettu tutkia entistä tarkemmin.[2] Uusimmat haudat KV64 ja KV65 löydettiin vuonna 2008.[1] Monien hautojen sisäänkäynneille on jouduttu rakentamaan tulvasuojia, ja myös vierailijoiden suuren määrän on pelätty vaarantavan hautojen kunnon.[2]

Arkkitehtuuri ja rakentaminen

muokkaa

Ensimmäiset haudat olivat pieniä mutta syviä. Aluksi hautoja louhittiin kallioseinämiin ja niiden halkeamiin. Myöhemmät kallioiden juurille tai niiden alapuoleisille rinteille louhitut haudat hautautuivat ajan myötä ylhäältä sadeveden mukana valuneen soran alle.[7] 18. dynastian aikaisten hautojen käytävät olivat kahden metrin korkuisia, mutta 20. dynastian lopulla jo neljän metrin korkuisia. Käytävissä oli 18. dynastian ja 19. dynastian alun aikana yksi tai useampi mutka, 19. dynastian aikana kaksi samansuuntaista mutta sivuttain siirtynyttä osaa, ja 20. dynastian aikana käytävistä tehtiin suoria. Mutka ilmeisesti symboloi Manalassa tehtyä matkaa, kaksiosainen akseli symboloi mytologista dualismia, ja suora akseli antoi auringolle etusijan. 20. dynastian hautoihin lisättiin myös kuiluhuone, joka sulki haudan ensimmäisen osan, mahdollisesti sateilta. Käytävä muurattiin umpeen kuiluhuoneen kohdalta ja seinä koristeltiin.[8]

  •  
    Varhainen taitettu käytävä. KV43.
  •  
    Kaksiosainen käytävä. KV57.
  •  
    Myöhäinen suora käytävä. KV6.

Kuninkaan hautaa alettiin rakentaa tavallisesti heti hänen noustuaan valtaistuimelle. Haudanrakentamisesta vastasivat Deir el-Medinan työläiskylän käsityöläiset ja taiteilijat, jotka asuivat perheineen vakituisesti nekropolin eteläpuolelle rakennetussa kylässä. Yhtä hautaa louhi 40–60 työmiestä, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen työvaihe oli karkea louhinta. Sitten seinät tasoitettiin taltoilla ja päällystettiin tarvittaessa rappaamalla. Lopuksi seinät koristeltiin ja maalattiin. 18. dynastian aikana vain arkkukammion seinät koristeltiin, mutta Ramsesten aikana koko hauta maalattiin manalan matkaa esittäviä kuvia ja tekstejä täyteen.[9] Kuninkaan muumio haudattiin käytävän päässä olevan kammion sarkofagiin. Kuninkaiden sarkofagien koko kasvoi 20. dynastiaan mennessä jo useisiin tonneihin, ja nekin koristeltiin. Sarkofagien materiaalina käytettiin aluksi hiekkakiveä, mutta 19. ja 20. dynastian aikana kovempia kivilajeja kuten graniittia. Tutankhamonin arkku on ainoa tunnettu kullattu arkku, mutta samanlaisia on saattanut olla muillakin kuninkailla.[10].

  •  
    Haudan KV62 sisäseinien koristelua.
  •  
    Faarao Merenptahin sarkofagi haudassa KV8.
  •  
    Haudan KV34 käytävä.

Turismi

muokkaa

Kuninkaiden laaksossa vierailee päivittäin yhdeksän tuhatta turistia. Turismin jatkuva kasvu on tuonut haasteita hautojen kunnossapidolle, sillä turistien mukana hautoihin tulee lämpötilan vaihtelua ja kosteutta, ja hautojen seinät kärsivät kosketuksista.[11] Vierailijat pääsevät nykyisin käymään yhdellä lipulla vain kolmessa itäisen laakson haudassa, ja Tutankhamonin hautaan täytyy ostaa lisäksi erillinen lippu.[12] Läntisen laakson haudoista vierailijoille on avoinna vain Ayn hauta.[13]

Luettelo haudoista

muokkaa

Taulukossa laaksosta tähän mennessä löydetyt haudat ja kuvassa niiden sijainnit itäisessä laaksossa[2][14]. "KV" on lyhenne sanoista "Kings’ Valley" ja "WV" sanoista "West Valley", läntinen laakso, joka sijaitsee kuvan ulkopuolella.

Hauta Hautaan haudattu henkilö tai haudan käyttötarkoitus
KV1 Ramses VII
KV2 Ramses IV
KV3 Ramses III:n poika
KV4 Ramses XI
KV5 Ramses II:n pojat
KV6 Ramses IX
KV7 Ramses II
KV8 Merenptah
KV9 Ramses V ja Ramses VI
KV10 Amenmesse
KV11 Ramses III
KV12 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu. Käytetty ilmeisesti perhehautana.
KV13 Kansleri Bay
KV14 Tausret ja Setnakht
KV15 Seti II
KV16 Ramses I
KV17 Seti I
KV18 Ramses X
KV19 Mentuherkhepeshef
KV20 Thutmosis I ja Hatšepsut
KV21 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV22 (WV22) Amenhotep III
KV23 (WV23) Ay
KV24 (WV24) Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV25 (WV25) Keskeneräinen. Ilmeisesti aloitettu Akhenatenin haudaksi.
KV26 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV27 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV28 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV29 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV30 Tunnetaan Lordi Belmoren hautana. Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV31 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV32 Amenhotep II:n vaimo, kuningatar Tia
KV33 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV34 Thutmosis III
KV35 Amenhotep II
KV36 Maiherperi
KV37 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV38 Thutmosis I
KV39 Ilmeisesti Amenhotep I
KV40 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV41 Hautaan alun perin haudattu henkilö on epävarma, mutta se saattoi olla kuningatar Tetisheri
KV42 Hatšepsut-meryetra
KV43 Thutmosis IV
KV44 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV45 Userhat
KV46 Juja ja Tuja
KV47 Siptah
KV48 Amenemipet
KV49 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu. Käytetty mahdollisesti varastohuoneena.
KV50 Eläinhauta. Mahdollisesti Amenhotep II:n lemmikkejä, sillä hänen hauta on lähellä.
KV51 Eläinhauta.
KV52 Eläinhauta.
KV53 Eläinhauta.
KV54 Ilmeisesti Tutankhamonin balsamointivarasto
KV55 Tuja ja/tai Akhenaten
KV56 Ns. "Kultainen Hauta", haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV57 Horemheb
KV58 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV59 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.
KV60 Sitre
KV61 Todennäköisesti käyttämätön.
KV62 Tutankhamon
KV63 Käyttötarkoitus tuntematon.
KV64 Laulaja Nehmes Bastet[15]
KV65 Haudattua henkilöä ei ole tunnistettu.[16]
KVA–KVT Ei käytetty hautoina. KVA (WVA) on Amenhotep III:n haudan varasto.[17]

Lähteet

muokkaa
  • Grönblom, Rolf: Faaraoiden Egypti. ((Faraoernas Egypten, 2000.) Suomennos Tuula Kojo) Espoo: Schildts, 2002. ISBN 951-50-1259-7
  • Egypti: Faraoiden maa. ((Ägypten: Die Welt der Pharaonen.) Toimittaneet Regine Schulz ja Matthias Seidel. Suomennos: Sonja Mäkinen ja Kaarina Niemi) Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-5710-5

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b SPOTLIGHT INTERVIEW 2008 - Dr. Zahi Hawass 2008. Guardian's. Viitattu 11.4.2013.
  2. ↑ a b c d Valley of the Kings Theban Mapping Project. Arkistoitu 19.7.2008. Viitattu 11.4.2013.
  3. ↑ a b c d e Grönblom 2002, s. 510–511
  4. ↑ Ancient Thebes with its Necropolis UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 7.8.2012.
  5. ↑ a b c d e Schulz & Seidel 2000, s. 217
  6. ↑ Schulz & Seidel 2000, s. 218–219
  7. ↑ Historical Development of the Valley of the Kings in the New Kingdom Theban Mapping Project. Arkistoitu 20.2.2012. Viitattu 11.4.2013.
  8. ↑ Schulz & Seidel 2000, s. 219–220
  9. ↑ Schulz & Seidel 2000, s. 220–222
  10. ↑ Schulz & Seidel 2000, s. 226
  11. ↑ Kent R. Weeks: Developing a Management Plan for Egypt's Valley of the Kings 2008. The Getty Conservation Institute. Arkistoitu 26.1.2013. Viitattu 15.4.2013.
  12. ↑ Egypt Tourism: Valley of the Kings en.egypt.travel. Arkistoitu 8.3.2013. Viitattu 12.4.2013.
  13. ↑ Valley of the Kings Egypt and the Nile. Viitattu 13.4.2013.
  14. ↑ Valley of the Kings narmer.pl. Viitattu 11.4.2013.
  15. ↑ Kate Phizackerley: KV64 is the Tomb of Ni Hms Bastet kv64.info. 15.1.2012. Viitattu 11.4.2013.
  16. ↑ Kate Phizackerley: KV64 & KV65 kv64.info. 30.8.2008. Viitattu 11.4.2013.
  17. ↑ KV A (Unknown) Theban Mapping Project. Arkistoitu 1.11.2008. Viitattu 11.4.2013.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuninkaiden laakso.


Kuninkaiden laakson haudat

KV1 · KV2 · KV3 · KV4 · KV5 · KV6 · KV7 · KV8 · KV9 · KV10 · KV11 · KV12 · KV13 · KV14 · KV15 · KV16 · KV17 · KV18 · KV19 · KV20 · KV21 · KV22 · KV23 · KV24 · KV25 · KV26 · KV27 · KV28 · KV29 · KV30 · KV31 · KV32 · KV33 · KV34 · KV35 · KV36 · KV37 · KV38 · KV39 · KV40 · KV41 · KV42 · KV43 · KV44 · KV45 · KV46 · KV47 · KV48 · KV49 · KV50 · KV51 · KV52 · KV53 · KV54 · KV55 · KV56 · KV57 · KV58 · KV59 · KV60 · KV61 · KV62 · KV63 · KV64 · KV65 · KVA · KVF

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuninkaiden_laakso&oldid=22903692”
  NODES
Project 4