Kyproksen maantiede
Kypros on Välimeren kolmanneksi suurin saari Sisilian ja Sardinian jälkeen. Se sijaitsee Välimeren itäosan koilliskulmauksessa Turkin ja Syyrian rannikoiden kainalossa. Saari kuuluu maantieteellisesti Lähi-itään ja Aasiaan, mutta poliittisesti ja kulttuurillisesti sen katsotaan kuuluvan Eurooppaan.[1] Saaren pinta-ala on 9 251 km² ja asukasluku noin 1 221 549 (2017).[1][2]
Kyproksen saari kuuluu de jure kokonaisuudessaan Kyproksen tasavallalle, mutta saaren pohjoisosassa on Turkin vuonna 1974 miehittämä alue, joka on julistautunut itsenäiseksi nimellä Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta.[1]
Kallioperä ja maastonmuodot
muokkaa
Kyproksen saaren pinta-ala on 9 251 km². Tästä noin 5 896 km² kuuluu Kyproksen tasavaltaan ja noin 3 355 km² Pohjois-Kyprokseen. Kokonaispinta-ala tekisi yhdistyneestä Kyproksesta maailman 170. suurimman valtion. Kyproksen pinta-alasta noin 9 241 km² on maapinta-alaa ja vain noin 10 km² sisävesiä. Pinta-alasta noin 13,4 % on maanviljelysmaata ja noin 18,8 % metsää.[1]
Kyproksen suurin pituus koillis-lounaissuunnassa on noin 227 kilometriä ja suurin leveys luoteis-kaakkoissuunnassa noin 97 kilometriä.[3] Saaren rannikon pituus on noin 648 kilometriä.[1] Saaren koillisosan muodostaa pitkä Karpasían niemimaa. Sen kärki tunnetaan Apóstolos Andréaksen niemenä. Länsipäässä sijaitsee Akámaksen niemi, etelärannikolla Akrotírin niemi ja saaren kaakkoiskulmassa Kávo Gkrékon niemi. Itärannikolla Karpasían eteläpuolella sijaitsee Famagustanlahti, etelärannikolla Lárnakanlahti, Akrotírinlahti ja Episkopínlahti, ja luoteisrannikolla Chrysochoúnlahti ja Mórfounlahti.
Kyproksen korkein vuoristo on Tróodos-vuoristo, jonka alue kattaa valtaosan eteläisestä Kyproksesta. Tróodoksen massiivi on hyvin mineraalipitoinen veden alla syntynyt doomi. Vuoristossa sijaitsee muun muassa saaren korkein kohta, Ólympos (1 951 m). Kyproksen pohjoisreunaa pitkin koko saaren pituudelta kulkee kalkkikivinen Pentadáktylos-vuorijono eli Kyrenianvuoret. Pentadáktyloksen eteläpuolella sen ja Tróodoksen välissä sekä länsirannikon Mórfoun ja itärannikon Famagustan kaupunkien välissä sijaitsee hedelmällinen Mesaorían tasanko.[4]
Kyproksen metsien vuosisatojen ajan jatkunut tuhoaminen on heikentänyt maaston vedenpidätyskykyä, ja nykyisin kaikki saaren joet kuivuvat kesäksi. Saaren suurimpien jokien, kuten pisimmän joen Pediaíoksen, alkulähteet sijaitsevat Tróodos-vuorilla, josta virtaa talvipuolella vuotta jokia eri suuntiin. Pediaíos virtaa Mesaorían tasangolla ja laskee Famagustanlahteen saaren itärannikolla. Maanviljelyn vedentarpeen tyydyttämiseksi on rakennettu monia patoja ja kanavia.[4][5]
Kulttuurimaantiede
muokkaa
Kypros kuuluu maantieteellisesti Lähi-itään ja Aasiaan, mutta poliittisesti ja kulttuurillisesti sen katsotaan kuuluvan Eurooppaan.[1] Etäisyys Kyprokselta pohjoiseen Turkin rannikolle on noin 75 kilometriä, itään Syyriaan noin 105 kilometriä, etelään Egyptiin noin 300 kilometriä ja länteen Kreikan Ródokselle noin 380 kilometriä.[6] Manner-Kreikkaan matkaa on noin 770 kilometriä.[7]
Koko Kyproksen saaren väkiluvuksi on arvioitu vuonna 2017 noin 1 221 549 henkeä.[1] Vuoden 2011 väestönlaskennassa Kyproksen tasavallan väkiluku oli 856 857[8] ja Pohjois-Kyproksen väkiluku 286 257.[9] Yhteenlaskettu väkiluku tekee Kyproksesta maailman 159. suurimman valtion.[1]
Kypros on jaettu hallinnollisesti kuuteen alueeseen (eparchía), joista de facto kaksi sijaitsee kokonaan Kyproksen tasavallan puolella, kolme osittain sen ja osittain Pohjois-Kyproksen puolella, ja yksi kokonaan Pohjois-Kyproksen puolella. Alueet on jaettu kuntiin (dímos) ja yhdyskuntiin (koinótita).
Kyproksen saaren suurin kaupunki on kummankin tasavallan pääkaupunkina toimiva Nikosia eli Lefkosía (116 392 as., josta kreikkalaisella puolella 55 014 as. ja turkkilaisen Pohjois-Nikosian puolella 61 378 as.). Muut suurimmat kaupungit ovat kreikkalaisella puolella Limassol eli Lemesós (101 000 as.), Stróvolos (67 904 as.), Lárnaka (51 468 as.), Lakatámeia (38 345 as.) ja Páfos (32 892 as.), ja turkkilaismiehityksen alla olevan pohjoisosan alueella Famagusta eli Gazimağusa/Ammóchostos (40 920 as.), Kyrenia eli Girne/Kerýneia (33 207 as.) ja Mórfou eli Güzelyurt (18 946 as.) (2011).[10][11] Saaren väestö on keskittynyt Nikosian, Páfoksen, Limassolin ja Lárnakan alueille.[1]
Kyproksen tasavallan ja Pohjois-Kyproksen välillä kulkee noin 156 kilometriä pitkä rajavyöhyke,[1] joka tunnetaan vihreänä linjana.
Ilmasto
muokkaa
Kyproksella vallitsee välimerenilmasto, jonka myötä talvet ovat sateisia ja kesät kuivia ja lämpimiä. Meren läheisyys tasapainottaa ilmastoa sen verran, ettei varsinkaan saaren länsirannikolla ole kesäisin niin kuuma kuin muualla. Myös korkeus vaikuttaa lämpötiloihin: kilometrin nousu korkeudessa aiheuttaa noin viiden asteen laskun lämpötilassa.[12] Kesäaikaan keskimääräinen päivän ylin lämpötila vaihtelee Mesaorían tasangon 29 °C :sta Tróodoksen vuorten 22 °C:seen.[13]
Luonto ja luonnonsuojelu
muokkaaKyproksen kasvilajien kartoitus on käynnissä. Siellä on tavattu jo 1 900 eri kasvilajia ja niiden alalajia, joiden joukossa 140 kotoperäistä lajia. Kyproksen arvostetuin ja kerätyin sienilaji on männynleppärousku. Myös suppilohaperoa kerätään paljon. Kuningasosterivinokas kasvaa villinä Kyproksella.[14]
Kyproksen eläinkuntaan kuuluu noin 30 nisäkäslajia, 25 matelijaa ja sammakkoeläintä, 370 lintulajia, 250 kalalajia ja suunnilleen 6000 hyönteislajia. Se sijaitsee tärkeän lintujen muuttoreitin varrella. Hanhikorppikotka, joka oli aikaisemmin saarella yleinen, on nyt erityisen suojelun kohteena.[14]
Muinaisina aikoina saarella on elänyt paljon kauriita ja villisikoja. Nykyisin ainoa suurikokoinen nisäkäs on muflonin sukuinen agrino (Ovis orientalis ophion). Uhanalaiset valekarettikilpikonna ja liemikilpikonna pesivät saarella.[7]
Kyproksen tasavallan metsäosasto hallinnoi kymmentä kansallispuistoa, jotka on tarkoitettu ennen kaikkea virkistysalueiksi. Suurin niistä on yli 90 neliökilometrin laajuinen Tróodoksen kansallispuisto. Puistoalueilla on merkittyjä vaellusreittejä, leirintäalueita ja eväsretkipaikkoja.[15]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j Cyprus The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Lyssiotis, Polly & Kokoti, Vasiliki (toim.): About Cyprus. Nikosia, Kypros: Press and Information Office, 2007. ISBN 978-9963-38-499-0 (englanniksi)
- ↑ Cyprus Nations Encyclopedia. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 191. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
- ↑ Solsten, Eric (toim.): Geography: Terrain and drainage Cyprus: A Country Study. 1991. GPO for the Library of Congress. Viitattu 31.10.2013.
- ↑ Lyssiotis, Polly & Kokoti, Vasiliki (toim.): About Cyprus. Nikosia, Kypros: Press and Information Office, 2007. ISBN 978-9963-38-499-0 (englanniksi)
- ↑ a b Cyprus Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.10.2013.
- ↑ Cyprus - Republic of Cyprus Citypopulation.de. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ Northern Cyprus - Turkish Republic of Northern Cyprus (TRNC) Citypopulation.de. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ Cyprus: Municipalities and Communities Citypopulation.de. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ Cyprus: Northern Cyprus Citypopulation.de. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ Cyprus climate Cyprus meteorological service. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 26.10.2013.
- ↑ Cyprus IUCN. Viitattu 29.10.2013.
- ↑ a b Flora, fauna & conservation Cyprus department of forests. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 26.10.2013.
- ↑ National Forest Parks Department of Forests, Cyprus. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 31.10.2013.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyproksen maantiede Wikimedia Commonsissa