Laatokanlinna
Laatokanlinna (tai Laatokankaupunki ven. Ста́рая Ла́дога, Staraja Ladoga, suom. Vanha Laatokka[2][3]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Olhavan piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Kylä sijaitsee 13 kilometriä Laatokasta etelään Olhavanjoen rannalla. Laatokanlinnan vanhan nimen rinnalla on alettu käyttää nimeä Vanha-Laatokka, joka on suora käännös venäläisestä nimestä.lähde?
| Laatokanlinna Старая Ладога, Staraja Ladoga |
|
|---|---|
 vaakuna |
|
 Vanhan-Laatokan maalaiskunta Olhavan piirin kartalla. |
|
  Laatokanlinna |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Olhavan piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 139 km² |
| Väkiluku (2016) | 2 508 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Postinumero | 187412 |
| Suuntanumero(t) | +7 81363 |
Vanha-Laatokka tunnetaan historiassa yhtenä Pohjois-Venäjän vanhimmista kaupungeista. Viikinkiajalla Laatokanlinna oli suuri kauppakaupunki ja skandinaavinen siirtokunta.[4] Varjagit käyttivät siitä nimeä Aldeigjuborg.
Laatokanlinnan maalaiskunta
muokkaaLaatokanlinnan maalaiskunta on kooltaan 139 neliökilometriä. Vuonna 2016 siellä oli 2 508 asukasta. Maalaiskunnan hallinnollisessa keskuksessa oli 2 012 asukasta vuonna 2010. Kuntaan kuuluu lisäksi 16 muuta kylää.
Vuonna 2007 Vanhan-Laatokan vaakunaan valittiin alassyöksyvä haukka. Valtuuston perustelun mukaan alueen arkeologisissa kaivauksissa on löydetty pronssinen laatta, jossa on haukan tai korpin kuva pystyasennossa. Syöksyasennossa se usean tutkijan mielestä muistuttaa Vladimir Suuren ja Jaroslav Viisaan kolmikärkeä, jota edeltävä Rurikin suvun heraldinen merkki oli kaksikärkinen.[5]
Historia
muokkaaVarjagit nimittivät kaupunkia Aldeigjuborgiksi eli Aldeigjun linnaksi. Aldeigju on erään teorian mukaan skandinaavinen väännös itämerensuomalaisesta nimestä. Sen oletetaan tarkoittaneen Laatokanlinnan kohdalla Olhavanjokeen laskevaa sivujokea, jonka venäläinen nimi on Ladoźka.[6] Novgorodin ruhtinaskunnan aikana se oli koko valtakunnassa ainoa satama, johon merikelpoiset alukset pääsivät. Siitä ylöspäin oli koskia, joista pääsi ylävirtaan kohti Ilmajärveä vain jokiveneillä. Kevättulvien myötä varjagit laskivat veneillään Holmgardista Aldeigjuborgiin, jossa laivat varustettiin merimatkalle kohti Svitjodia[7] (eli Novgorodista Staraja Ladogaan ja sieltä Ruotsiin).[6]
Laatokanlinnan sijainti oli strategisesti erittäin tärkeä, koska siitä pystyi valvomaan jokireittiä, jota pitkin kauppa-alukset ja soturijoukkiot matkasivat Itämereltä Konstantinopoliin ja Volgalle. Lähellä sijaitsi myös toinen linnoitus Ljubša, joka aiemmin hallitsi jokireittiä. Viikinkiaikainen Aldeigjuborg perustettiin jo 700-luvun puolivälissä. Sen synty on ajoitettu dendrokronologian avulla vuoteen 753. Kaupungissa asui alkuvaiheessa ainakin skandinaaveja ja itämerensuomalaisia. 760-luvulla Ilmajärven sloveenit hyökkäsivät sinne ja valloittivat linnoituksen. 830-luvulla varjagit valloittivat linnoituksen uudelleen. Jatkuvien heimokahakoiden seurauksena Nestorin kronikan mukaan vuonna 862 rusit eli varjagit kutsuttiin saattamaan maahan järjestys ja hallitsemaan heitä. Varjagiruhtinas Rurik otti ensin Laatokanlinnan hallituskaupungikseen.
Laatokanlinnan oli 950-luvulle asti yksi tärkeimmistä Itä-Euroopan kauppapaikoista. Vuonna 997 norjalainen viikinki Eerik Haakoninpoika hyökkäsi Laatokanlinnaan ja tuhosi sen[6]. Eymundin saagassa (Eymundar þáttr hrings) kerrotaan, että Ruotsin kuninkaan Olavi Sylikuninkaan tytär Ingegerd meni naimisiin Novgorodin ja Kiovan suuriruhtinaan Jaroslav I Viisaan kanssa vuonna 1019. Ingegerd sai Jaroslavilta häälahjaksi Laatokanlinnan ja siihen liittyvät maat (Aldeigjuborg ok þat jarlsríki, er þar fylgði)[6]. Siitä lähtien aluetta on kutsuttu nimellä Inkerinmaa (eli Ingegerdin maat). Maita kutsuttiin hallitsemaan Länsi-Götanmaan jaarli Ragnvald Ulfsson, joka oli Ingegerdin sukulainen äidin puolelta sekä Norjan kuninkaan liittolainen. Ragnvaldin jälkeen jaarliksi tuli hänen poikansa Uleb Ragnvaldsson.
Inkerinmaa jäi tavallaan puolueettomaksi alueeksi Ruotsin ja Novgorodin väliin. Näin Novgorodin ruhtinas pystyi keskittymään paremmin taisteluun Kiovan ruhtinaskunnan hallinnasta, johon myös Puolan kuningas pyrki.
Vähitellen Ladogasta tuli Novgorodin prigorod eli aluskaupunki. Vuonna 1116 ruhtinaan käskynhaltija (posadnik) Pavel rakennutti kivisen linnoituksen. Linnoitus on monissa Ruotsin ja Novgorodin välisissä sodissa tuhottu ja rakennettu aina uudelleen samaan paikkaan.
Vuonna 1545 Laatokassa oli 103 asuttua taloa ja 32 autiota. Asukkaista vajaa 40 prosenttia oli sotilaita ja loput siviilejä. Ladoga menetti kaupunkioikeutensa vuonna 1703, kun Pietari Suuri perusti Uuden-Laatokan Olhavanjoen suulle heikentääkseen alueen voimakkaimman kaupungin eli Ladogan asemaa. Hän siirrätti koko väestön uuteen kylään. Näin aikaisempi Ladoga sai nimen Staraja Ladoga eli Vanha Laatokka. Siitä lähtien se on ollut kylä.
Arkeologiset löydöt
muokkaaEnsimmäisen linnoituksen dendroknologisten tutkimusten mukaan rakentamisessa käytetyt puut ovat vuodelta 753. Vanhimmat esinelöydöt ovat 600-luvulta oleva merovingiaikainen kampa (2013 löydetty)[8] ja arabialaisia rahoja eli dirhameja vuodelta 786.
Olhavajoen rannalla on hautakumpuja, jotka on dendrokronologian avulla määritelty vuosille 850–925. Ne ovat tyypiltään viikinkien tekemiä. Haudoista on löydetty sekä miesten että naisten jäänteitä.[9]
Nykyaika
muokkaaPaikkakunnan historian ja kulttuurin muistomerkkien suojelemiseksi on alueelle perustettu laaja museokokonaisuus. Museohankkeesta huolimatta kyläkeskus on saanut kyseenalaista julkisuutta, sillä alueen johtohenkilöt haluavat purkaa 1800-luvulla rakennetut talot ja asfaltoida katuja. Pelätään, että asfaltointityö tuhoaa arvokkaan kulttuuriympäristön sekä arkeologisessa kulttuurikerrostumassa olevat puusta, nahasta ja luusta valmistetut esineet.[10]
Vuonna 2003 Laatokanlinnassa vietettiin 1250-vuotisjuhlia. Venäjän presidentti Putin nimitti sen Pohjois-Rusin vanhimmaksi pääkaupungiksi (Drevnjaja stolitsa Severnoi Rusi).
Lähteet
muokkaa- ↑ Carpentier, Vincent: Friedliche Berserker (Rauhalliset berserkit) 20.10.2011. Spektrum. Arkistoitu (saksaksi)
- ↑ Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Eksonyymit 1.9.2022. Kotus.
- ↑ Staraja Ladoga KNAB (paikannimien tietokanta).
- ↑ ”Laatokanlinna”, Otavan Iso Tietosanakirja 5, s. Palsta 153. Helsinki, Juva: Otava, 1963.
- ↑ Crests of the Ruriks (Rurikien vaakunat) (Kuva) 27.8.2006. Wikipedia.,
- "Falcon from Ladoga" © 2022. military-review.com.,
- Staraja Ladogan maaseutukylä Olhavan kunnallispiirissä 21.8.2015. Venäjän veksillologian ja heraldiikan keskus. Arkistoitu 13.10.2022. Viitattu 9.11.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Джаксон, Татьяна: Austr i Gorum (luku 7) (viikinkiajan nimistön synty; nykysivu muinaisnorjaksi, arkistosivu venäjäksi) norse.ulver.com. Arkistoitu
- ↑ Svitjod 27.9.2021. Wikipedia. (ruotsiksi)
- ↑ Linnoituksen arkeologisia kaivauksia 2013, venäjäksi
- ↑ L. V. Voitovits, Viikingit keski-ja Itä-Euroopassa, venäjäksi[vanhentunut linkki]
- ↑ Tietoja Vanha Laatokka -nimisestä paikkakunnasta (Kuudes kysymys) 31.12.2003. Kysy mitä vain : Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 9.11.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laatokanlinna Wikimedia Commonsissa
- Vanhan-Laatokan historia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Linnoituksen yksityiskohtia
- Linnoituksen arkeologisia kaivauksia 2013 (venäjäksi)
- Linnoituksen arkeologisia kaivauksia eri vuosilta (venäjäksi)
- Konstatinos VII:n teos " De Administrando Imperio " eli Imperiumin hallitseminen (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- Tatiana Jackson: Austr I Gordum. (Drevnerusskie Toponimy V Drevneskandinavskih Istochnikah) Book on Demand Ltd, 2013. ISBN 978-5944570222 (venäjäksi)
- Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta(venäjäksi)
- Viikinkiaika
- Viikinkiaiheinen sivusto(venäjäksi)