Libération
Libération on vasemmistolainen ranskalainen sanomalehti. Lehteä kutsutaan myös lempinimellä Libé. Sen pääomistajat ovat liikemies Edouard de Rothschild ja kiinteistöyrittäjä Bruno Ledoux.[1]
| Libération | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Lyhenne | Libé |
| Lehtityyppi | päivälehti |
| Julkaisija | Libération |
| ISSN | ISSN 0335-1793 |
| Perustettu | 1973 |
| Päätoimittaja | Laurent Joffrin |
| Sitoutuneisuus | keskusta-vasemmisto |
| Kotikunta | Pariisi |
| Kotimaa |
 Ranska |
| Sivukoko | tabloid |
| Kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| OCLC | |
| Liberation.fr | |
Historia
muokkaaLehden ensimmäinen numero ilmestyi 24. toukokuuta 1973.[2] Lehden perustivat Jean-Paul Sartre, Serge July, Philippe Gavi, Bernard Lallement ja Jean-Claude Vernier. Lehti perustettiin vuoden 1968 opiskelijoiden protestiliikkeen ja työläisten lakkojen aiheuttamien levottomuuksien jälkimainingeissa. Lehden mottona oli "Peuple prend la parole et garde là - Kansa ottaa puheenvuoron ja valvoo sitä".
Aluksi lehdessä oli vallalla periaate, jonka mukaan lehden jokainen työntekijä työnkuvasta riippumatta sai saman palkan ja se toimisi ilman ulkoista rahoitusta. Selkeästi vasemmistolaisesta kannastaan lehti on sittemmin siirtynyt kohti keskusta-vasemmistolaista kantaa.[3]
Helmikuussa 1981 useiden keskeytyksiin johtaneiden kriisien jälkeen Libération lakkasi ilmestymästä. Samana vuonna 13. toukokuuta se alkoi ilmestyä uudelleen. Tällöin lehden alkuperäisistä periaatteista luovuttiin sallimalla mainosten julkaiseminen ja ulkoiset sijoitukset.
Toimitukselliselta linjaltaan Libération säilyi vasemmistolaisena tukematta kuitenkaan mitään puoluetta 2000-luvun alkupuolelle saakka. Sanomalehti itse on kuvaillut linjaansa radikaaliksi ja edistykselliseksi vallan vahtikoiraksi, ja se tunnettiin rasisminvastaisuutta, feminismiä ja työläisten oikeuksia tukevasta linjastaan. Lehti salli myös vastakkaisten näkökantojen esittämisen mielipidesivuillaan. Sillä oli myös vaihtoehtoisia näkökantoja kulttuurin ja yhteiskunnallisten asioiden saroilla.
Vuonna 2021 lehden levikki oli 93 147, mikä teki siitä Ranskan viidenneksi luetuimman lehden.[4] Libération avasi ensimmäisenä ranskalaisena sanomalehtenä internetsivut. Lehden toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja on Serge July. Hänen aikanaan lehden on arvosteltu unohtaneen alkuperäiset periaatteensa.lähde?
Päätoimittaja Nicolas Demorand erosi helmikuussa 2014 vastalauseena omistajien lehdelle asettamalle uudelle linjalle. Omistajat haluavat tehdä lehdestä kulttuurikeskuksen, jossa olisi kahvila ja tv-studio. Se tukisi pieniä kasvuyrityksiä, ja siinä hyödynnettäisiin lehden vasemmistolaista brändiä.[1]
Päätoimittajat
muokkaa
- Antoine de Gaudemar
- Nicolas Demorand - helmikuuhun 2014 asti
- Laurent Joffrin
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Ranskalaislehdestä kaavaillaan kulttuurikeskusta - päätoimittaja erosi Yle Uutiset. 13.2.2014. Viitattu 1.11.2022.
- ↑ Il y a 25 ans, le 22 mai 1973, sortait le premier numéro de «Libération»: huit pages, 80 centimes. Lettre à un lecteur. Libération. 22.5.1998. Viitattu 1.11.2022. (ranska)
- ↑ The French press - daily and weekly news media about-france.com. 2020. Viitattu 1.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Presse Quotidienne Nationale acpm.fr. 2022. Viitattu 1.11.2022. (ranska)
Aiheesta muualla
muokkaa