Ludvig VI (Ranska)

Ludvig VI Paksu (ransk. Louis VI Le Gros) (1. joulukuuta 1081 Pariisi – 1. elokuuta 1137 Bérhizy-Saint-Pierren linna, Ranskan kuningaskunta) oli Ranskan kuningas vuosina 1108–1137. Hän oli Kapetingien dynastian suoran haaran viides hallitsija.

Suku

Louisin isä oli kuningas Filip I ja äiti Hollannin prinsessa Bertha. Hänellä oli yksi vanhempi sisar Constance (1078–1125) joka avioitui ensin Champagnen kreivi Hugues I:n kanssa ja toisen kerran Antiokian ruhtinas Bohemond I:n kanssa sekä neljä sisaruspuolta isänsä toisesta laittomasta avioliitosta.

Ludvig VI:n kruunajaiset Orléansissa, paikalla Henrik I ja ranskalaiset lähettiläät. Grandes Chroniques de France käsikirjoitus, kuvitus Jean Fouquet, Tours n. 1455-1460. Sensin arkkipiispa Daimbert kruunasi 3. elokuuta 1108 Orléansissa Ludvig VI Lihavan valtakunnan prelaattien ja paronien läsnäollessa. Henrik I ja ranskalaiset lähettiläät (oik.). Vuonna 1109 k linnasta käytyjen kiistojen aikana, jotka käytiin Ludvig VI:n Lihavan ja Englannin kuningas Henrik I:n välillä, jälkimmäinen otti vastaan ​​telttansa edessä Ranskan kuninkaan lähettiläitä. Tapaaminen järjestettiin Neaufles-Saint-Martinissa, Epten ja Levrièren yhtymäkohdassa.

Ludvig VI:n lapsuus oli vaikea. Hänen isänsä hylkäsi hänen äitinsä vuonna 1092, kun Louis oli 11-vuotias. Hänen uusi laiton äitipuolensa Bertrade de Montfort inhosi häntä ja yritti jopa myrkyttää hänet saadakseen oman poikansa Philippe de Montlhéry'n kruununperijäksi. Isä Filip kohteli häntä julmasti, todennäköisesti vaimonsa yllyttämänä. Ludvigilla oli kuitenkin takanaan valtakunnan ylhäisten ja kirkon tuki jo vuonna 1098, jotka pakottivat Filipin kiinnostumaan myös kuningaskunnan asioista. Ludvig kruunattiin poikkeuksellisesti Orléansissa 3. elokuuta 1108 vähän ennen isänsä kuolemaa, koska hänen velipuolensa oli estänyt pääsyn Reimsiin, jonka katedraalissa Ranskan kuninkaat oli kruunattu. Reimsin arkkipiispa-herttua lähetti vastalausekirjeen, joka saapui liian myöhään.

Avioliitot ja jälkeläiset

Vuonna 1104 Ludvig VI avioitui ensimmäisen kerran Rochefortin kreivi Guy III:n ja tämän toisen puolison Adelais de Crécyn tyttären Lucienne de Rochefortin (1088–1137) kanssa. Tosin eräiden tutkijoiden mukaan kyseessä oli vain kihlautuminen, joka sekin on epävarmaa, sillä kaikki tiedot puolison/kihlatun jälkeläisen ja hänen puolisonsa suhteen ovat epävarmoja.

Ludvigille ja Luciennelle syntyi lapsi:

• Isabelle de France (1105–1175 jälkeen), avioitui vuonna 1110 serkkunsa Guillaume de Vermandoisin kanssa.

Toisten tietojen mukaan heille ei syntynyt jälkeläistä, koska avioliittoa ei koskaan pantu täytäntöön. Ludvig VI:n ja Lucienne de Rochefortin avioliiton mitätöi Troyesin konsiilissa 23. toukokuuta 1107 paavi Paschalis II perusteena liian läheinen sukulaisuus. Ludvigin "hylkäämä" Lucienne avioitui melko välittömästi Guichard III de Beaujeun kanssa ja heille syntyi ainakin kuusi lasta.

Ludvig VI avioitui Pariisissa toisen kerran 4. toukokuuta 1115. Puoliso oli Mauriennen kreivi Humbert II de Savoien (k. 1103) ja Gisèle de Bourgognen (n. 1070–1133 jälkeen) tytär Adèlaïde de Savoie Maurienne (1092–1154). Tästä avioliitosta syntyi kahdeksan lasta:

• Philippe vanhempi (1116–1131), kuoli 15-vuotiaana pudottuaan hevosen selästä
• Louis VII Nuori (1120–1180), Ranskan kuningas, avioitui (1) herttuatar Eleonoora Akvitanialaisen kanssa; avioitui (2) Kastilian infanta Constanzan (1140–1160) kanssa ja avioitui (3) kreivitär Adèle de Champagnen kanssa
• Henri (1121–1175), Beauvaisin piispa-kreivi (1149–1161) myöhemmin Reimsin arkkipiispa-herttua (1161–1175)
• Hugues (1123), kuoli sylilapsena
• Robert I Suuri (1123–1188), Dreuxin kreivi (1137–1184), Perchen kreivi vuoteen 1145, avioitui Hedwige d'Evreux (?–1152) kanssa; avioitui uudelleen Agnès de Baudementin (?–1202 jälkeen) kanssa vuonna 1152
• Constance de France (1124–1180), avioitui vuonna 1140 Boulognen kreivi Eustache IV:n (1127–1153) kanssa, avioitui uudelleen Toulousen kreivi Raymond V:n (1134–1194) kanssa vuonna 1154
• Philippe nuorempi (1125–1161), Pariisin piispa
• Pierre I de Courtenay (1125–1182), avioitui noin vuonna 1150/1152 Élisabeth de Courtenayn (1135–1206) kanssa, jonka ansiosta sai tittelinsä. Élisabeth oli Courtenayn valtiatar, Renaud de Courtenay (k. 1194) ja Hawise du Donjonin tytär. Heille syntyi kymmenen lasta, joista vanhin poika oli vuosina 1216-1217 Latinalaisen keisarikunnan keisari Pierre II de Courtenay (n. 1155 –1218/1219).

Hallitsija

Ludvig VI Paksu, myöhemmin tehdyn mielikuvitusmuotokuvan mukaan.

Ludvig VI Paksu, joka sai lisänimensä ylipainostaan ja hyvästä ruokahalustaan, vietti elämänsä hevosen selässä kierrellen omia läänityksiään tarkastamassa. Vasallien käyttöön rakennetuista puolustustorneista, kuten Pontlhéryn torni, oli tullut ryöstelevien joukkioiden turvapaikkoja joten Ludvig määräsi ne purettaviksi ja tarvittaessa piirityksen ja sotatoimien avulla vallattaviksi. Näin kuninkaallisen läänitysalueen eri osiin tehtiin rangaistusretkiä, joiden avulla niskuroivat vasallit saatiin kunnioittamaan lääninherraansa.

Kaksi ensimmäistä hallitusvuotta hän kärsi voutinsa Étienne de Garlanden uppiniskaisuudesta, joka määrätty strategisesti keskeisiin paikkoihin. Bernard de Clairvaux'n ja Saint-Denis'n apotti Sugerin avulla hän pääsi eroon tästä henkilöstä. Sugerin neuvosta hän myös eristi ylhäiset vasallit valtakunnan keskeisistä tehtävistä ja valitsi niihin alempaa aatelistoa tai jopa porvareita ja kirkonmiehiä. Näin tehtävät lakkasivat olemasta perinnöllisiä.

Kaupungeille hän soi erivapauksia, joilla tuettiin ja edistettiin sekä teollisuutta että kaupankäyntiä. Ludvig oli innokas antamaan paikallisia vapauksia ja vapauskirjoja, mutta yleensä hän antoi ne lääninherrojensa tai kirkon alueelle, eikä omalla alueellaan.

Saatuaan hallintaansa oman alueensa vasallit, hän halusi saada myös ns. suurvasallit kunnioittamaan hallitsijaa. Hän onnistui alistamaan Champagnen, Akvitanian ja Flanderin kreivit ja tunnustamaan kuninkaan feodaalisen lääninherruuden, mutta 25 vuotta kestäneestä taistelusta huolimatta hän ei onnistunut erottamaan Normandian herttuakuntaa Englannin yhteydestä, joskin herttua eli Englannin kuningas tunnusti hänet lääninherrakseen herttuakunnan osalta.

Oriflamme

Oriflamme

Oriflamme (ransk: 'or-y-flamme') on Ranskan keskiaikainen sotalippu, joka toimi taistelussa kansakunnan yhtenäisyyden symbolina. Sen käyttöönotto merkitsi, että kaikkien kuninkaan omien maiden vasallien, kuten myös suurvasallien ja heidän vasalliensa, tuli kokoontua kuninkaan johdolla käytävään taisteluun. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria vastaan käytävä taistelu oli juuri tällainen tilaisuus. Oriflammen noutaminen Saint-Denis'n luostarin basilikasta oli juhlava ja suurta taistelua tietävä hetki.

Suuren armeijan johdossa kuningas lähti kohtaamaan keisari Henrik V:tä, joka oli myös Englannin kuninkaan vävy, jonka tarkoituksena oli valloittaa vuonna 1124 koko koillinen Ranska. Keisari kuitenkin järkyttyi vastapuolen armeijan koosta ja luovutti ilman taistelua.

Viimeiset vuodet

Hallintonsa loppuvaiheessa Ludvig VI neuvotteli apotti Sugerin avustamana ja välityksellä poikansa, kruununperijä Ludvigin avioliiton herttuatar Eleonoora Akvitanialaisen kanssa. Naimakauppa näytti edulliselta, sillä Eleonoora oli isänsä ainoa lapsi sekä perijä ja näin laajat ja vauraat Akvitanian läänitykset siirtyisivät kruunun maiden yhteyteen. Tämän jälkeen kuninkaan omat maat laajenisivat käsittämään alueen Loire-joelta Pyreneiden vuoristoon.

Kuningas Ludvig VI Paksu kuoli Pariisissa 1. elokuuta 1137. Hän oli 56-vuotias ja kansansa rakastama ja kaipaama.

Kirjallisuutta

• Leblanc-Ginet, Henri: Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997
• Les Rois de France. Judocus, Pariisi 1989
• Kirchhoff, Elisabeth: Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France, 1994

Viitteet

Edeltäjä: Filip I

Ranskan kuningas

Seuraaja: Ludvig VII Nuori