Luettelo aluekiistoista

Aluekiistoja on esiintynyt kautta historian, maista ympäri maailmaa. Lihavoitu osoittaa yhden maan täyden hallinnan; kursivoitu osoittaa yhden tai useamman maan osittaisen hallinnan.

Aasia

Etelä-Kiinanmeren aluekiistat

Intian aluekiistat

Vuoristo-Karabahin rajat vuoden 1994 tulitaukosopimuksen jälkeen

Israel ja Israelin hallinnoimat alueet (Golanin kukkulat, Länsiranta ja Itä-Jerusalem.

Alue	Osapuolet	Huomautuksia
Ashmore- ja Cartiersaaret	Australia  Indonesia	Indonesian mukaan saaret, jotka tunnetaan indonesiankielellä Kepulauan Pasir, löysivät ja asuttivat paikalliset kalastajat Pieniltä Sundasaarilta, jotka tuolloin kuuluivat Hollannin Itä-Intiaan.
Arsal, Deir El Aachayer, Kfar Qouq, Mazraat Deir al-Ashayer, Qaa, Qasr ja Tuffah	Libanon Syyria	Libanonin hallinnassa
Shatt al-Arab	Iran  Irak	Shatt al-Arab -kiista oli aluekiista, joka käytiin Shatt al-Arab -alueella vuodesta 1936 vuoteen 1975. Vuonna 1937 Iran ja Irak allekirjoittivat sopimuksen riidan ratkaisemiseksi. Algerin sopimuksessa vuonna 1975 Irak teki alueellisia myönnytyksiä Iranille, mukaan lukien Shatt al-Arab -vesiväylän vaihtamiseksi joka oli vastine suhteiden normaalisoimiselle.
Abu Musa	Iran  Yhdistyneet arabiemiraatit	Vuonna 1971 Iranin laivasto otti Abu Musan hallintaansa jolloin saari kuului Sharjahin emiraatille. Kun Sharjahin emiraatti liittyi Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, joka jatkoi aluevaatimuksia Abu Musasta.
Suur- ja Pienet Tunbit	Iran  Yhdistyneet arabiemiraatit	Vuonna 1971 Iranin laivasto otti Abu Musan hallintaansa jolloin saari kuului Rash al Khaimahin emiraatille. Kun Rash al Khaimahin emiraatti liittyi Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, joka jatkoi aluevaatimuksia Abu Musasta.
Bukit Jeli	Thaimaa  Malesia
Azad Kashmir ja Gilgit-Baltistan	Pakistan India	Pakistanin hallinnoima ja Intian vaatima.
Jammu ja Kashmir ja Ladakh	Intia  Pakistan	Sekä Intia että Pakistan vaativat entisen itsenäinen ruhtinasvaltio Jammun ja Kashmirin aluetta (mukaan lukien Ladakh, jonka Intia irrotti hallussaan olevasta osasta vuonna 2019) itselleen, mikä johti Intian ja Pakistanin väliseen sotaan vuonna 1947. YK:n välittämä tulitauko lopetti konfliktiin tammikuussa 1949. YK:n päätöslauselma vaati molempia maita demilitarisoimaan alueen, minkä jälkeen siellä pidettäisiin kansanäänestys kumpaan maahan Jammu ja Kashmir kuuluisi. Mitään demilitarisointisuunnitelmaa ei ole kuitenkaan voitu sopia. Maat taistelivat vielä kaksi sotaa vuosina 1965 ja 1971. Jälkimmäisen sodan jälkeen maat pääsivät Simla-sopimukseen, jossa sovittiin alueidensa välisestä valvontalinjasta ja sitoutuivat riidan rauhanomaiseen ratkaisemiseen kahdenvälisten neuvottelujen kautta. Intian hallitsemassa Kashmirin osassa puhkesi vuonna 1989 aseellinen kapina, joka vaati "itsenäisyyttä"
Junagadh	Intia  Pakistan	Intia liitti Junagadhin (Gujaratissa) vuonna 1947 osaksi Intiaa aivan Intian niemimaan jaon jälkeen. Junagadh oli yksi monista ruhtinasvaltioista, joka oli Intian ja Pakistanin välillä. Kiista jäi epäselväksi muutaman seuraavan vuoden aikana Kashmirin konfliktin priorisoinnin vuoksi. Kiista on luonteeltaan suurelta osin symbolinen ja liittyy poliittisesti kiistaan Kashmirista, joka on Pakistanille paljon tärkeämpi.
David Garejan luotkari	Georgia  Azerbaidžan	Koska luostarikompleksi sijaitsee Georgian ja Azerbaidžanin rajalla, molemmat osapuolet ovat aloittaneet kiistan siitä, mihin valtioon se kuuluu.
Doi Pha Hom Pok	Myanmar  Thaimaa
Fasht Dibal ja Qit'at Jaradah	Bahrain  Qatar	Nämä ovat saarialueita, jotka ovat Qatarin ja Bahrainin välissä. Bahrainin hallitsemia saaria Qatar väittä ettei alueita voida pitää "saarina" eivätkä ne näin ollen kuulu Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksen (2001–2003) piiriin, jolla ne luovutettiin Bahrainille.
Ferganan laakso	Kirgisia  Tadžikistan  Uzbekistan	Barak on pieni kirgisian kylä Ferganan laakson alueella (jossa Kirgisia, Tadžikistan ja Uzbekistan kohtaavat). Elokuussa 1999 Uzbekistan miehitti Barakia ympäröivän alueen. Barakista tuli de facto erillisalue vain 1,5 kilometrin päässä siirtyneestä päärajasta. Elokuussa 2018 Kirgisian ja Uzbekistanin viranomaiset sopivat maanvaihdosta, joka poistaisi eksklaavin, väittäen, että vaihtoprosessi voi kestää jopa kaksi vuotta. Helmikuussa 2022 julkaistun raportin mukaan vain 85 prosenttia maasta käytiin kauppaa, ja sitten työ keskeytettiin, jolloin vain 15 perhettä jäi säilyttämään Barakin. Tadžikistanissa on kolme eksklaavia, kaikki Ferganan laaksossa. Yksi niistä, Sarvanin kylä, on Uzbekistanin alueen ympäröimä, kun taas loput kaksi, Vorukhin kylä ja pieni asutuskeskus lähellä Kirgisian rautatieasemaa Kairagachia, ovat kumpikin Kirgisian alueen ympäröimiä. Uzbekistanissa on neljä eksklaavia, jotka kaikki sijaitsevat Kirgisian alueella Ferganan laaksossa. Kaksi niistä ovat Sokhin ja Shakhimardanin kaupungit ja kaksi muuta Chon-Qoran ja Jani-Ayilin pieniä alueita. Kirgisiassa saattaa olla viides Uzbekistanin eksklaavi. Suurin osa alueen rajasta ei ole vieläkään merkitty.
Isfara	Kirgisia  Tadžikistan	Huhtikuussa 2021 Isfaran laaksossa syttyi väkivaltainen yhteenotto, jonka oletetaan alkaneen kun tadžikit asensivat valvontakameroita läheiselle vedenottoasemalle. Tämä teko kärjistyi aseelliseksi konfliktiksi, joka vaati satoja siviiliuhreja. Alueen kiista johtuu pääasiassa virheellisestä resurssien allokoinnista Neuvostoliiton ja sen tasavaltojen hajoamisen aikana ja sen jälkeen, mikä johti kireisiin kansojen välisiin suhteisiin.
Ambalat	Indonesia  Malesia
Golaninkukkulat	Israel Syyria	Syyrian alue, jonka Israel valtasi vuonna 1967 (kuuden päivän sota) ja liitti Israelin yksipuolisesti omakseen vuonna 1981. Vuonna 2008 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen täysistunto äänesti äänin 161–1 "miehitettyä Syyriaa" koskevan esityksen puolesta joka vahvisti tukensa YK:n päätöslauselmalle 497; Yhdistyneet Kansakunnat, 5. joulukuuta 2008. Syyrian sisällissodan aikana Syyrian arabitasavalta oli menettänyt suoran hallinnan Itä-Golanin alueilla ja vetäytynyt tulitaukolinjalta Israelin kanssa (eri kapinallis- ja jihadistiryhmien hyväksi), vaikka se sai alueen takaisin vuonna 2018.
Hatay	Turkki Syyria	Turkki liitti alueen vuonna 1939 osaksi Turkkia. Syyria vaatii aluetta Turkilta
Shebaa	Israel  Libanon
Vihreälinja	Israel  Palestiina
Länsiranta ja Itä-Jerusalem	Israel  Palestiina
Gazan kaista	Palestiina  Israel
Kalapani , Susta ja Antudanda	Intia    Nepal	Intia hallinnoi Kalapania kun taas Sustaa hallinnoi Nepal. Muutamat jäljellä olevat rajakiistat Nepalin kanssa sovittiin 98% vuonna 2019.
Artsvašen Gegharkunikin maakunta, "de jure" osa Armeniaa; Kərkii Nahitševan, Yuxarı Əskipara ja Barxudarlı, molemmat Qazaxin piirikunnan eksklaavit oikeudellisesti osa Azerbaidžania; "Yaradullu" on Azerbaidžanin hallitsema, ja se miehittää sitä ympäröivän paljon suuremman "de jure" Armenian alueen.	Armenia  Azerbaidžan
Kuria Muria -saaret	Oman  Jemen
Korean niemimaa	Pohjois-Korea  Etelä-Korea	Korean demokraattinen kansantasavalta hallinnoi Pohjois-Koreaa, mutta Pohjois-Korean perustuslain 1 artiklassa lukee: "Korean demokraattinen kansantasavalta on itsenäinen sosialistinen valtio, joka edustaa koko Korean kansan etuja". Korean tasavalta hallinnoi Etelä-Koreaa, mutta Etelä-Korean perustuslain 3 §:ssä sanotaan: "Korean tasavallan alue koostuu Korean niemimaasta ja sen viereisistä saarista."
Kuriilit (Pohjoiset alueet), Kuriilit, ja Etelä-Sahalin	Venäjä  Japani	Toisen maailmansodan päätyttyä Japanin hallitus luopui San Franciscon sopimuksessa vaatimuksistaan Suvereniteetista Kuriilisaarille (lukuun ottamatta muutamia etelässä olevia saaria) ja Etelä-Sahalinia. Koska Neuvostoliitto ei kuitenkaan allekirjoittanut sopimusta eikä sopimuksessa nimenomaisesti hyväksytty Venäjän suvereniteettia näillä alueilla, Japanin hallitus on todennut, että näiden alueiden jakamista ei ole vielä päätetty. Siksi Japani ei tunnusta Neuvostoliiton /Venäjän suvereeniteettiä näillä alueilla. Katso: Kuriilien kiista
Liancourtinluodot	Etelä-Korea  Pohjois-Korea  Japani	Muodollisesti liitettiin Japaniin vuonna 1905, ja se julistettiin myös Japanin alueeksi vuonna 1952 voimaan tulleen San Franciscon rauhansopimuksen nojalla. Vuodesta 1952 lähtien Koreat on kuitenkin hallinneet saaria.
Saaria Mekongjoen rannalla	Laos  Thaimaa
Tietyt saaret Naf-joessa, St. Martinin saari	Bangladesh  Myanmar
Noktundo	Venäjä  Etelä-Korea	Vuonna 1990 Neuvostoliitto ja Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) allekirjoittivat rajasopimuksen, joka sai rajan kulkemaan Tumen-joen läpi jättäen Noktundon Venäjälle. Etelä-Korea kieltäytyi tunnustamasta sopimusta.
Pedra Branca ;useita luotoja itäisellä Singaporensalmessa	Singapore  Malesia	Kansainvälinen tuomioistuin antoi 23. toukokuuta 2008 päätöksensä, jonka mukaan Pedra Brancan suvereniteetti kuuluu Singaporelle; Middle Rocksin suvereniteetti kuuluu Malesialle.Etelä-Ledgen suvereniteetti pysyy kiistanalaisena, kunnes osapuolet voivat päättää aluevesien omistajuudesta.
"Piste 20"; pieni maa-alue, jonka Singapore valtasi takaisin mereltä	Singapore  Malesia	Malesia väittää, että maa otettiin takaisin sen aluevesillä.
O'Tangav	Laos  Kambodža
Prasat Preah Vihear	Thaimaa  Kambodža	Temppelikompleksi, joka myönnettiin Kambodžalle Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksellä vuonna 1962; "niemeke", joka on kooltaan 0,3 km², välittömästi temppelin vieressä, ja joka myönnettiin Kambodžalle Kansainvälisen tuomioistuin päätöksellä vuonna 2013; Molemmat maat tunnustavat jatkuvan kiistan 4,3 km²:n lisäpinta-alasta välittömästi vuoden 2013 päätöksen alueen luoteeseen.
Qaruh ja Umm al Maradim	Kuwait  Saudi-Arabia
osia Sabahia (Pohjois-Borneo)	Malesia  Filippiinit	Filippiinit säilyttävät oikeutensa Sabahin itäosaan (Pohjois-Borneo) sillä perusteella, että Filippiinien hallitus väittää, että entinen Sulun sulttaanikunta on vain vuokrannut alueen Brittiläseltä Borneolta mistä Filippiinit väittivät. että sen pitäisi olla kaikkien Sulun menneiden alueiden seuraajavaltio.
Al-Buraimi	Yhdistyneet arabiemiraatit  Saudi-Arabia
Siachenin jäätikkö ja Saltorovuoret	Intia  Pakistan	Intian hallinnassa vuodesta 1984.
Ban Ganga		Kiista siitä, missä päin suistossa raja kulkee; vain pienet suoalueet ovat kiistanalaisia, mutta kyseessä on merkittävä merialue. Se on jaettu puron puoliväliin.
osia Kolmen pagodin solasta	Myanmar  Thaimaa
Ukatni, Zhestki ja Malyy saaret	Venäjä  Kazakstan
Ungar-Too-vuoristo	Uzbekistan  Kirgisia
Ostrov Vozroždenija	Kazakstan  Uzbekistan
Depsang, Aksai Chin	Kiina  Intia
Arunachal Pradesh	Intia  Kiina	Intian määräysvallassa, mutta Kiina ei tunnusta maiden välistä McMahon-linjaa.
Beyul Khenpajong, Menchuman laakso, ja Chagdzom	Bhutan  Kiina
Bhutanin enklaavit Länsi-Tiibetissä, Cherkip Gompa, Dho, Dungmar, Gesur, Gezon, Itse Gompa, Khochar, Nyanri, Ringung, Sanmar, Darchen, Doklam ja Zuthulphuk	Kiina  Bhutan
Dadivank	Azerbaidžan  Armenia
Demchok	Intia  Kiina
Chumar, Gue, Kaurik, Shipki La, Tashigang, Barahoti, Lapthal, Jadhang, Nelang, Pulam Sumda ja Sang	Intia  Kiina	Intian hallinnassa.Aksai Chinin ja Nepalin välissä sijaitsevat kiistanalaiset alueet.
pienialue Gilgit-Baltistanista	Pakistan  Intia
James Shoal	Malesia  Kiina  Taiwan
Macclesfieldinrana	Kiina  Taiwan  Filippiinit
Manner-Kiina ja Hainan	Kiina  Taiwan
Kula Kangri	Bhutan  Kiina
Laçınin käytävä	Azerbaidžan  Armenia
Nagorno-Karabah	Armenia  Azerbaidžan
Paracelsaaret	Kiina  Taiwan  Vietnam
Parangcho	Etelä-Korea  Kiina  Taiwan
Scarboroughin matalikko	Kiina  Taiwan  Filippiinit
Saktengin kansallispuisto	Bhutan  Kiina
Senkakusaaret	Japani  Kiina  Taiwan	Japanin määräysvallassa
Shaksgaminlaakso	Kiina  Intia	Pakistan oli alun perin riidan osapuoli, mutta luopui sealue vaatimuksista ja hyväksyi Kiinan suvereniteettiin alueella vuonna 1963.
Spratlysaaret	Kiina  Taiwan  Vietnam  Filippiinit  Malesia  Brunei	Jokainen osapuoli,Bruneita lukuun ottamatta, hallitsee yhtä tai useampaa yksittäistä saarta.
Taiwan, Penghu, Kinmen, Matsu , Pratas ja Verekerinranta	Taiwan  Kiina	Kiinan kansantasavallan hallitus vaatii itselleen koko Taiwanin saarta sekä joukon pieniä saaria, kuten Penghua, Kinmeniä ja Matsua jotka ovat Taiwanin hallituksen hallinnassa.
Trans-Karakoram	Kiina  Intia
Taiwan ja Penghu	Taiwan  Kiina	Vuonna 1945, Japanin antautumisen jälkeen, Kiinan tasavalta liitti yksipuolisesti Taiwanin ja Penghun saaret osaksi Taiwania, mitä sen liittolaiset eivät tunnustaneet. Vähän ennen Kiinan sisällissodan loppumista kun Kiinan tasavallan hallitus vetäytyi Taiwanin saarelle. Japani luopui virallisesti vaatimuksistaan koskien Taiwania ja Penghua vuonna 1952 San Franciscon sopimuksessa. Taiwanin suvereniteetti on ollut kyseenalaisina tähän päivään asti.

Afrikka

Alue	Osapuolet	Huom.
Abyei, Heglig, Jodha, Kafia Kingi ja Kaka	Sudan  Etelä-Sudan	Sekä Sudan että Etelä-Sudan ovat vaatineet aluetta Etelä-Sudanin itsenäisyyteen johtaneen sisällissodan jälkeen. Heglig oli Etelä-Sudanin määräysvallassa huhtikuun puolivälissä 2012, mutta Sudan otti sen haltuunsa. Abyei valloitettiin toukokuussa 2012.
Banc du Geyser	Madagaskar  Komorit  Ranska	Intian valtameren erillissaaret
Bassas da India, Europa ja Juan de Nova	Ranska  Madagaskar	De facto osa Ranskan eteläisten alueiden Ranskan merentakaista aluetta.
Ceuta, Melilla ja muut Espanjan alueet Pohjois-Afrikassa	Espanja  Marokko	Ceuta ja Melilla ovat Espanjan hallinnassa autonomisina kaupungeina. Isla Perejil-saarella vuonna 2002 tapahtuneen välikohtauksen jälkeen molemmat maat suostuivat palaamaan status quoon.
Chagossaaret	Yhdistynyt kuningaskunta  Mauritius  Malediivit Seychellit	Britannia hallinnoi saaristoa osana Brittiläistä Intian valtameren aluetta. Kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antava lausunto on todennut Britannian hallinnon laittomaksi ja kehottanut Britanniaa saattamaan päätökseen siirtomaavallan purkamisprosessin Mauritiuksen osalta.
Doumeiran vuoristo, Ras Doumeira ja Doumeiran saari	Eritrea  Djibouti	Vuoden 2008 Djiboutin ja Eritrean välisen rajakonfliktin perusta. Eritrea miehitti alueen qatarilaisten rauhanturvaajien vetäytymisen jälkeen kesäkuussa 2017. .
Gloriososaaret	Ranska  Madagaskar  Komorit	De facto osa Ranskan eteläisten alueiden Ranskan merentakaista aluetta.
Hala’ibin kolmio	Egypti  Sudan	Aiemmin yhteishallinnon alainen; Egypti hallitsee Hala'ibin kolmiota. Egyptin ja Sudanin vaatimiin rajoihin kuuluu Hala'ibin kolmio. Kumpikaan maa ei ole päässyt sopuun Bir Tawilin alueesta joka on lähellä kolmiota.
Ilemi	Kenia  Etelä-Sudan	De facto Kenian hallinnassa. Etiopian heimot ovat käyttäneet ja tehneet ryöstöjä alueella, mutta Etiopian hallitus ei ole koskaan vaatinut sitä itselelen vaan se on tunnustanut että se oli osa Sudania vuosien 1902, 1907 ja 1972 sopimuksien mukaisesti.
KaNgwane ja Ingwavuma	Etelä-Afrikka  Swazimaa	Swazimaan vaatii alueita, jotka sen mukaan takavarikoitiin siirtomaa-aikoina. Swazimaan vaatima alue on entinen KaNgwanen bantustan, joka muodostaa nykyään Jozinin ja uMhlabuyalinganan paikalliskuntien pohjoisosat KwaZulu-Natalissa sekä Nkomazin eteläosan, Umjindin kaakkoisosan ja Albert Luthulin kunnan osia Mpumalangassa.
Koalou	Burkina Faso  Benin	Burkina Faso ja Benin jatkavat rajakiistaa tällä 7,75 km²:n kolmiomaisella maa-alueella lähellä Togon rajaa. Vuoden 2008 järjestetyssä huippukokouksessa julistettiin, että alue oli neutraali vyöhyke, eikä osa Beniniä joten se oli teknisesti ei kenenkään maataa. YK:n pakolaisjärjestön mukaan vuonna 2015 alueella oli ongelmia kansalaisuudettomien lasten syntymisestä, mutta Benin väestörekisteritoimisto on ottanut haltuunsa syntymän rekisteröinnin alueella.
Kpéaba	Norsunluurannikko  Guinea	Guinean armeija miehitti tätä kylää yhden kuukauden ajan tammikuusta helmikuuhun 2013, ennen kuin vetäytyi valmistautuessaan neuvotteluihin. Joulukuussa 2016 guinealaiset sotilaat ja siviilit hyökkäsivät kylään tappaen yhden ja haavoittaen useita muita ennen kuin palasivat omalle puolelleen rajaa. Guinean puolustusministerin mukaan Guinean armeijaa oli pyydetty olemaan lähettämättä sotilaita tälle alueelle, eikä sillä ollut osallisuutta tähän tapaukseen.
Logoba/Moyon piirikunta	Etelä-Sudan  Uganda	Vuonna 1914 Britannian siirtomaajärjestys määritti kansainvälisen rajan Kajokejin Kukun (Etelä-Sudan) ja Moyon (Uganda) Ma'din välisen heimorajan perusteella. Rajaa ei kuitenkaan koskaan merkitty virallisesti. Vuonna 2014 konfliktin laukaisi kun Uganda järjesti alueella kansallisen väestönlaskennan jolloin Etelä-Sudanin viranomaiset pidättivät ugandalaiset viranomaiset.
Chiengi, Luapulan maakunta	Sambia  Kongon demokraattinen tasavalta	Sambialla ja Kongolla on erilainen tulkinta rajoista, jotka vahvistettiin vuonna 1894 brittiläisten uudisasukkaiden ja Belgian kuninkaan Leopold II:n välisellä sopimuksella. Molempien maiden armeijoiden välillä on ollut välikohtauksia vuosina 1996, 2006 ja 2016. Maaliskuussa 2020 Sambia sijoitti joukkoja Kongon puolelle rajaa.
Lunkindajoen oikeanpuoleinen ranta	Kongon demokraattinen tasavalta  Sambia
Mayotte	Ranska  Komorit	Vuoden 2009 kansanäänestyksessä väestö kannatti että saari olisi osa Ranskan merentakaista departementti.Mayotesta tuli ,merentakainen departamentti 31. maaliskuuta 2011.
Mbambanlahden saaret Njassajärvellä	Tansania  Malawi	Lundon ja Mbambonsaaria väitetään osaksi Malawijärveä, koska Malawilla on vaatimuksia Malawijärven rantaviivaan vuoden 1890 anglo-saksalaisen sopimuksen perusteella.
Mbañiensaari, Cocotiers ja Congasinsaari	Gabon  Päiväntasaajan Guinea
Migingonsaari, Lolwensaari, Oyasi, Remba, Ringiti ja Kisiwa cha Sigulu, kaikki erioikeuskiistat Victoriajärvellä.	Kenia  Uganda	Vuonna 2009 Migingon saaresta tuli kiistanalainen alue, kun Uganda nosti kansallisen lippunsa saarille. Kiista liittyy kalastusoikeuksiin Victoriajärvellä. Ennen vuotta 2004 saari oli asumaton, mutta nyt se on kenialaisten ja ugandalaisten kalastajien asuttama.
Kongojoen saaret	Kongon tasavalta  Kongon demokraattinen tasavalta	Suurin osa Kongo-joen rajasta on edelleen määrittelemätön.
Ntemjoen saaret	Kamerun  Päiväntasaajan Guinea
Okparajoen kylät	Benin  Nigeria
Rufunzonlaakso ja Sabanerwa	Ruanda  Burundi	Vuonna 1965 Akanyaru-joki muutti kurssia rankkasateiden vuoksi. Burundilaiset huomauttavat ruandalaisista viljelijöistä, jotka ovat myötävaikuttaneet kurssin muutokseen riisinviljelyllä.
Rukwanzinsaari ja Semliki	Kongon demokraattinen tasavalta  Uganda	Kiista liittyy kalastusoikeuksiin Edward- ja Albertjärvellä.
Sindabezisaari	Sambia  Zimbabwe	Turistisaari Sambesi-joella, Victorian putousten länsipuolella
Socotransaaristo	Jemen  Somalia	Vaikka Somalia ei muodollisesti vaadi saaristoa itselleen, se pyysi Yhdistyneitä Kansakuntia tarkastelemaan Sokotran saariston "statusta" kuuluuko saaristo osaksi Jemeniä vai Somaliaa.
Tromelin	Ranska  Mauritius	De facto osa Ranskan eteläisten alueiden Ranskan merentakaista aluetta.
Wadi Halfa	Egypti  Sudan	Suurin osa kiistanalaisesta alueesta koostui kylistä, jotka jäi Nasserjärven tulvien alle kun Assuanin pato valmistui.
Länsi-Sahara	Marokko  Länsi-Sahara	Marokon (80 %) hallinnassa vuodesta 1975 lähtien Kansainvälisen oikeuden ulkopuolella oleva alue, jonka YK on luokitellut ei-itsehallintoalueeksi.
Oued Tourndo	Algeria  Libya	Libya vaatii 32 000 neliökilometriä Kaakkois-Algeriaa, Libyan Ghatin kaupungin eteläpuolella.

Eurooppa

Venäjän presidentti Vladimir Putin asetti tammikuussa 2023 Venäjän itsemääräämisoikeuden tunnustamisen liitetyillä alueilla (kuvassa) ehdoksi rauhanneuvotteluille Ukrainan kanssa..

Alue	Osapuolet	Huomautuksia
Krim (mukaan lukien Sevastopol)	Venäjä  Ukraina	Vuonna 2014 Venäjä liitti Krimin niemimaan kiistanalaisessa kansanäänestyksessä. Vähemmistö maailman maista on tunnustanut Krimin osaksi Venäjää. Yleiskokouksen päätöslauselmassa 68/262 äänin 100 puolesta, 11 vastaan, 58 tyhjää ja 24 tyhjää todettiin Krimin olevan osa Ukrainaa. Siitä huolimatta Krim on käytännössä Venäjän osa-alue, koska suurin osa hallinnasta on Venäjän käsissä
Donetskin alue	Ukraina  Venäjä	Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–
Hersonin alue
Luhanskin alue
Zaporižžjan alue
Kinburnin niemimaa (Mykolajivin alue
Snihurivka ( Mykolajivin alue
Imia/Kardak	Kreikka  Turkki	Suuri määrä rajakiistoja mm. kansallinen ilmatila, aluevedet ja talousvyöhykkeet.
Mont Blanc	Ranska  Italia	Ranska väittää, että Mont Blanc -vuoren tärkeimmät huiput - Dôme du Goûter ja Punta Helbronner sijaitsevat Ranskan alueella, kun taas Italia väittää että huiput ovat yhteisiä.
Gibraltarinsalmi	Yhdistynyt kuningaskunta  Espanja	Kiista Utrechtin sopimuksen tulkinnasta ja rajan sijainnista.
Rockall	Irlanti  Yhdistynyt kuningaskunta  Tanska  Islanti	Kiistanalainen asumaton luoto Pohjois-Atlantin valtamerellä.
Olivenza ja Vila Real (Táligan kunta)	Espanja  Portugali	Vuonna 1801, Appelsiinin sodan aikana, Espanja miehitti Ranskan sotilaallisella tuella Olivenzan (portugaliksi Olivença) alueen. Wienin sopimuksen aikana allekirjoittajavallat (mukaan lukien Espanja) hyväksyivät Portugalin väitteet sen Olivençaa koskevasta vaatimuksesta, mutta Espanja ei koskaan täyttänyt velvollisuuttaan palauttaa Olivençan kaupunki ja sen aluetta Portugalille.
Kroatian ja Serbian rajakiista	Kroatia  Serbia	Rajoitetut alueet Tonavan varrella Osijek-Baranjan ja Vukovar-Syrmian maakuntien osat sekä Länsi- ja Etelä-Backan piirit
Šarengrad
Vukovar
Sveta Gera	Slovenia  Kroatia	Sijaitsee Žumberak/Gorjancin alueella
Drinajoki	Bosnia ja Hertsegovina  Serbia	Kiistanalaiset osat Drinan varrella.
Prevlaka	Kroatia  Montenegro
Sastavci	Serbia  Bosnia ja Hertsegovina
	Kroatia  Bosnia ja Hertsegovina
Dragonjajoki	Slovenia  Kroatia
Novaja Zemlja	Ukraina  Romania

Etelä-Amerikka

Alue	Osapuolet	Huomaa
Guayana Esequiba (Guyana, Essequibojoen läntinen puoli) ja Ankokonsaari	Guyana  Venezuela	Venezuelalla ja Guyanalla on myös päällekkäisiä merialuevaatimuksia. Barbados ja Guyana ovat sittemmin allekirjoittaneet yhteisen yhteistyösopimuksen tällä alueella.
Masoller ja Vila Thomaz Albornoz	Brasilia  Uruguay	Kiista 237 km²:n Invernada-joen alueella lähellä Masolleria, jonka sivujoesta on Quaraí-/Cuareim-joen laillinen lähde. YK ei tunnusta väitettä virallisesti.
Falklandinsaaret ja Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret	Yhdistynyt kuningaskunta  Argentiina
Ranskan Guiana Marouinijoen läntinen puoli	Ranska  Suriname
Tigri yläjoen itäpuolella Courantynenjoki	Guyana  Suriname	Tigri-alue (hollanniksi: Tigri-gebied) on metsäinen alue, josta Suriname ja Guyana ovat kiistäneet noin vuodesta 1840 lähtien. Se kattaa alueen Ylä-Corentyne-joen (kutsutaan myös New Riveriksi), Coeroeni-joen ja Kutari-joen välillä. Tämä kolmion muotoinen alue Guyanassa tunnetaan nimellä New Riverin kolmio. Vuonna 1969 konflikti kiihtyi, ja siitä lähtien Tigrin alue on ollut Guyanan hallinnassa jota Suriname ei ole tunnustanut. Vuonna 1971 osapuolet sopivat Trinidadissa että ne jatkavat neuvotteluja rajakysymyksestä ja vetävänsä armeijansa kiistanalaisesta alueelta. Guyana ei ole koskaan noudattanut tätä sopimusta.
Isla Brasilera	Brasilia  Uruguay	Uruguayn viranomaiset väittävät, että saari kuuluu osaksi Artigasin departementtiä.YK ei tunnusta väitettä virallisesti
Isla Suárez	Bolivia  Brasilia	Rio Mamoré -joen saari, joka toimii rajana Bolivian ja Brasilian välillä muiden 80 saaren rinnalla ei ole osoitettu kuuluvansa millekään maalle. Isla Suárez on maantieteellisesti lähempänä Boliviaa, mutta taloudellisesti riippuvainen brasilialaisesta Guajará-Mirimin kaupungista. Molemmat maat allekirjoittivat vuonna 1958 sopimuksen, joka pitää saaren status quossa
Eteläinen Patagonian jäätikkö	Argentiina  Chile	Mount Fitz Roysta Cerro Murallóniin raja on edelleen määrittelemätön, kun taas Murallónin ja Cerro Daudetin vyöhykkeellä molemmat maat määrittelivät rajan jo vuonna 1998, mutta niiden kartografiat eroavat toisistaan.

Pohjois-Amerikka

Alue	Osapuolet	Huomaa
Bajo Nuevo	Kolumbia  Jamaika  Nicaragua  Yhdysvallat	Honduras on tunnustanut Kolumbian itsemääräämisoikeuden Bajo Nuevolle; muut osapuoluet eivät ole. Kansainvälinen tuomioistuin päätti 19. marraskuuta 2012, että Kolumbia hallitsee Bajo Nuevoa.
Conejonsaari	Honduras  Slovenia
Navassa	Yhdysvallat  Haiti	Yhdysvallat on ottanut saaren omistukseensa vuodesta 1857. Haitin vaatimus Navassasta juontaa juurensa vuonna 1697 tehtyyn Ryswickin sopimukseen, jolla perustettiin Ranskan omistukset Manner-Hispaniolaan, jotka siirrettiin Espanjalta sopimuksella sekä muita erityisesti nimettyjä läheisiä saaria.
Sapodilla Cayes	Belize  Guatemala  Honduras
Serranilla	Kolumbia  Honduras  Nicaragua  Yhdysvallat	Jamaika on tunnustanut Kolumbian itsemääräämisoikeuden Serranillalle; muut osapuoluet eivät ole. Kansainvälinen tuomioistuin päätti 19. marraskuuta 2012, että Kolumbia hallitsee Serranillaa.
Belizen eteläpuoli	Belize  Guatemala
Machias Seal saari— North Rock	Kanada  Yhdysvallat	Saaret sijaitsee niin sanotulla "harmaalla vyöhykkeellä" (kooltaan noin 717 km², jossa sijaitsee kanadalainen majakka, mutta Yhdysvallat on vaatinut aluetta itselleen, ja siellä käy yhdysvaltalaiset kiertoajeluveneet. Aluetta partioivat Kanadan ja Yhdysvaltain rannikkovartiosto, mutta majakalla on vain Kanadan rannikkovartiosto. Ratkaisematon meriraja jakautuu kahteen osaan: saaren suvereniteettiin ja merirajan sijaintiin ottaen huomioon, kuka on saaren laillinen omistaja.
Juan de Fucan salmi	Kanada  Yhdysvallat	Salmen suulla molemmat maat julistivat kalastusvyöhykkeiksi vuonna 1977. Kukin maa käytti lievästi erilaista menetelmää määrittääkseen yhtä kaukana olevan vesirajan. Kiistanalaiset kaksi erillistä vesialuetta ovat kooltaan noin 51,5 km²
Beaufortinmeri	Kanada  Yhdysvallat	Kanada tukee Yukonin ja Alaskan välisen maarajan laajentamista mereen. Yhdysvallat ei, vaan tukee linjaa, joka olisi kauemnopana rannikosta. Tällainen rajaus tarkoittaa, että Kanadan luoteisalueiden yksinomaiseksi talousvyöhykkeeksi ilmoittama pieni osa kuuluu myös Yhdysvalloille, koska Luoteisalueiden ja Yukonin välinen talousvyöhykkeen raja seuraa suoraa pohjois-eteläsuuntaista linjaa mereen. Yhdysvaltain väitteet loisi kolmion muotoisen talousvyöhykkeen Yukonille. Kiistanalainen alue on kooltaan noin 21 440 km² . Vuoden 1825 anglo-venäläisen yleissopimuksen lauseen tarkka käännös, joka kirjoitettiin ranskaksi, on osa kysymystä. Yleissopimuksessa viitataan 141. meridiaaniin "sen jatkuessa jäätyneeseen valtamereen asti". Aito teksti on ranskaksi: "dans son prolongation jusqu’à la Mer Glaciale." Tarkka kysymys on tulkinta, joka pitäisi antaa prepositiolle "jusqu'à". Tarkemmin sanottuna, sisältääkö se objektin, johon prepositio liittyy, vai poissulkeeko se.
Luoteisväylä	Kanada  Yhdysvallat	Kanada väittää väylän osaksi sen "sisäisiä vesiä", jotka kuuluvat Kanadalle, kun taas Yhdysvallat pitää sitä "kansainvälisenä salmena" (salmi, jossa on avoin kansainvälinen liikenne). Kanadan rannikkovartiosto ja Kanadan kuninkaallinen laivasto ovat ottaneet käyttöön uuden jäänmurtajan sekä useita offshore-partioaluksia vartioimaan ja partioimaan vesiä.
Dixon Entrance	Kanada  Yhdysvallat	sisältää kaksi vesialuetta, jotka Kanada ja Yhdysvallat vaativat toisiaan. "A-B"-linjana tunnettu linja määritettiin vuonna 1903 tehdyssä välimiespäätöksessä Alaskan ja Brittiläisen Kolumbian rajasta. Tuomioistuin määritti alkuperäisen rajapisteen (piste "A") Dixonin sisäänkäynnin pohjoispäässä ja nimesi pisteen "B" 72 NM itään. Kanada luottaa A-B-linjaan, joka tekee lähes koko Dixon Entrancen sisävesiksi. Yhdysvallat ei tunnusta "A-B" -linjaa virallisena rajana, vaan pitää sen suvereniteetin jakavana maamassoja Dixonin sisäänkäynnin sisällä Kanadan maan kanssa linjan eteläpuolella. Yhdysvallat pitää vesiä kansainvälisen merilain alaisina, ja vuonna 1977 se määritteli yhtä kaukana sijaitsevan aluelinjan koko Dixon Entrancen alueelle, pääasiassa A-B-linjan eteläpuolelle. Leikkaavat viivat muodostavat neljä erillistä vesialuetta, joilla on erilaiset vaatimukset. Molemmat maat omistavat kaksi A-B-linjan eteläpuolista aluetta (noin 2 789 km² ja 51,5 km² . Kaksi muuta vesialuetta ovat linjan "A-B" pohjoispuolella, eikä kumpikaan maa ole vaatinut niitä. Kaksi lunastamatonta aluetta ovat kooltaan noin 72 km² ja 1,4 km² . Lisäksi Nunez Rocks on laskuveden korkeus ("paljas puolivuorovesi"), joka sijaitsee A-B-linjan eteläpuolella ja jota ympäröi Yhdysvaltojen vaatima merialue. Yhdysvallat ei ole ratifioinut lakia merisopimuksen, vaikka se noudattaa useimpia sen periaatteita kansainvälisenä tapaoikeudena. Sopimuksen mukaan laskuveden korkeus voidaan käyttää aluemeren tukipisteinä, ja Yhdysvallat käyttää Nunez Rocksia tukipisteenä. Koska se ei ole allekirjoittanut, mikään ei estä Yhdysvaltoja vaatimasta alueita, jotka eivät kuulu merioikeussopimuksen soveltamisalaan. Tosiasia on, että noin puolet jokaisesta päivästä veden yläpuolella olevaa aluetta, jota Kanada pitää kanadalaisena, ympäröi merialue, jonka Yhdysvallat on julistanut amerikkalaiseksi.

Oseania

Alue	Osapuolet	Huomautuksia
île Matthew ja île	Ranska ( Uusi-Kaledonia)  Vanuatu
Minerva-riutta	Tonga  Fidži	Fidži väittää, että koko riutta on veden alla nousuveden aikaan, mikä tekee tyhjäksi Minervan käytön perustana Tongan suvereniteetille tai meritalousvyöhykkeelle YK:n merioikeusyleissopimuksen sääntöjen mukaisesti.
Swains Island	Yhdysvallat  Tokelau	Uusi-Seelanti, josta Tokelau on riippuvainen ei tue Tokelaun väitettä saareen. Uusi-Seelanti tunnustaa virallisesti Yhdysvaltain suvereniteetin Swainsin saarella.
Wakensaari	Yhdysvallat  Marshallinsaaret