Luna 1
Luna 1 (ven. Луна-1) oli Neuvostoliiton tammikuussa 1959 lähettämä avaruusluotain, joka ensimmäisenä miehittämättömänä avaruuslaitteena ohitti Kuun läheltä. Tarkoitus oli osua Kuuhun, mutta tässä ei onnistuttu. Luna 1:ssä oli tieteellisiä laitteita, jotka mittasivat muun muassa Auringon hiukkassäteilyä. Se oli Luna-ohjelman ensimmäinen onnistunut laukaisu. Luna 1 on vieläkin avaruudessa.
| Luna 1 | |
|---|---|
| Alkuperäinen nimi | Луна-1 |
 Luna 1 |
|
| Tehtävätyyppi | iskeytyjä |
| Kohde | Kuu |
| Laukaisu |
2. tammikuuta 1959 kello 16.41.21 UTC[1] Baikonurin kosmodromi[1] |
| Massa | 361 kg |
| COSPAR ID: | 1959-012A |
Pallomaisen, antenneja täynnä olevan avaruusluotaimen massa oli 361 kg. Sen läpimitta oli 1,2 metriä. Luotaimessa ei ollut radankorjausmoottoreita, ja sen lentorata riippui kantoraketin ohjausjärjestelmästä. Suurin osa luotaimen massasta koostui paristoista.[2] Luotaimen perässä oli kiinni viimeinen rakettivaihe Blok E.
Luotain sisälsi radiolaitteiston, seurantalähettimen, kaukomittausjärjestelmän (telemetria) ja lukuisia planeettojenvälisen avaruuden mittalaitteita mukaan lukien magnetometri, geigerlaskuri, tuikelaskuri ja mikrometeoroidilaskuri.
Luotaimen matka
muokkaaLuna 1 -kuuluotain laukaistiin 2. tammikuuta 1959 kello 16.41.21 UTC kohti Kuuta. Sen kantorakettina oli R-7 eli 8K72. 2. tammikuuta 1959 Luna 1 saavutti ensimmäisenä ihmisen tekemänä avaruuslaitteena Maan pakonopeuden kun se irtautui 1472 kg painavasta kantoraketin kolmannesta vaiheesta. Kolmas vaihe (pituus 5,2 m, halkaisija 2,4 m) kulki luotaimen kanssa samalla radalla. 3. tammikuuta, ollessaan 113 000 km:n etäisyydellä Maasta, Luna 1 laski mukanaan kulkevasta Blok E -vaiheesta 1 kg:n natriumkaasupäästön, mikä teki luotaimesta myös ensimmäisen keinotekoisen komeetan, kun Auringon säteily viritti natriumatomit. Tämä oranssinvärisenä hehkuva kaasuhuntu näkyi Intian valtameren yllä kuudennen kirkkausluokan tähden voimakkuudella ja auttoi tähtitieteilijöitä luotaimen seuraamisessa. Se oli samalla myös tieteellinen koe kaasun käyttäytymisestä avaruudessa.
Luna 1 ohitti Kuun 4. tammikuuta 1959 5 995 kilometrin etäisyydeltä 34 tuntia laukaisun jälkeen. Siitä se jatkoi Aurinkoa kiertävälle radalle [3] Maan ja Marsin väliin.
Kesäkuussa yritettiin vastaavanlainen Luna 1959A lähettää kohti Kuuta, mutta se ei ohjauslaitteiston vian vuoksi onnistunut pääsemään edes Maan kiertoradalle.
Tieteellinen anti
muokkaaLuotaimen avulla saatiin uutta tietoa Maan säteilyvyöhykkeestä ja ulkoavaruudesta. Kuulla ei havaittu mitattavaa magneettikenttää ja aurinkotuulen, Auringon ionisoituneen plasmavirtauksen, havaittiin virtaavan aurinkokunnassa.
Lähteet
muokkaa- Westman, Juhani: Vanha ja uusi kuu. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1995. ISBN 951-9269-78-9
Viitteet
muokkaa- ↑ a b NASA - NSSDC - Spacecraft - Trajectory Details NASA. Arkistoitu 22.10.2011. Viitattu 27.7.2015.
- ↑ Westman 1995 s. 58
- ↑ "Kuuraketti ohittaa kuun ja jäänee kiertämään aurinkoa", Helsingin Sanomat 4.1.2009 - 3.1.1959 50-vuotisartikkeli
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luna 1 Wikimedia Commonsissa