Lyhythäntälepakot

Lyhythäntälepakot (Mystacinidae) on lepakkoheimo, jonka ainoa jäljellä oleva suku on Mystacina. Siihen kuuluu kaksi hiljattain elossa ollutta lajia, joista toinen on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon 1960-luvulla, joskin yksittäisiä varmistamattomia havaintoja on saatu vielä 1990-luvun lopulla.[2] Lyhythäntälepakot ovat noin kuuden senttimetrin pituisia, harmaaturkkisia lepakoita. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus heimon uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on uudenseelanninlepakot.[3]

Lyhythäntälepakot
Lyhythäntälepakko (Mystacina tuberculata)
Lyhythäntälepakko (Mystacina tuberculata)
Myöhäisoligoseeni - Nykyaika (Holoseeni)
26–0 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Lyhythäntälepakot
Mystacinidae
Dobson, 1875[1]
Suvut
Katso myös

  Lyhythäntälepakot Wikispeciesissä
  Lyhythäntälepakot Commonsissa

Fossiiliaienisto osoittaa, että lyhythäntälepakot ilmestyivät ja elivät Australiassa 26–12 miljoonaa vuotta sitten, ja niitä on tavattu Uudesta-Seelannista ainakin varhaiselta mioseenilta saakka.[4]

Luokittelu

muokkaa

Kuvaus

muokkaa

Heimon lepakot ovat poikkeavia niiden tavasta metsästää maassa, lentämisen asemesta.[7]

Lähteet

muokkaa
  1. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Mystacinidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  2. http://www.iucnredlist.org/details/14260/0
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) koivu.luomus.fi. 2008. Viitattu 9.6.2018.
  4. a b Hand, Suzanne J. & Beck, Robin M. D. & Archer, Michael & Simmons, Nancy B. & Gunnell, Gregg F. & Scofield, R. Paul & Tennyson, Alan J. D. & De Pietri, Vanesa L. & Salisbury, Steven W. & Worthy, Trevor H.: A new, large-bodied omnivorous bat (Noctilionoidea: Mystacinidae) reveals lost morphological and ecological diversity since the Miocene in New Zealand. Scientific Reports, 10.1.2018, 8. vsk, nro 1, s. 235. PubMed:29321543 doi:10.1038/s41598-017-18403-w ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  5. Hand, Suzanne J. & Lee, Daphne E. & Worthy, Trevor H. & Archer, Michael & Worthy, Jennifer P. & Tennyson, Alan J. D. & Salisbury, Steven W. & Scofield, R. Paul & Mildenhall, Dallas C. & Kennedy, Elizabeth M. & Lindqvist, Jon K.: Miocene Fossils Reveal Ancient Roots for New Zealand’s Endemic Mystacina (Chiroptera) and Its Rainforest Habitat. PLoS ONE, 17.6.2015, 10. vsk, nro 6, s. e0128871. PubMed:26083758 doi:10.1371/journal.pone.0128871 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  6. Hand, Suzanne & Archer, Michael & Godthelp, Henk: Australian Oligo-Miocene Mystacinids (Microchiroptera): upper dentition, new taxa and divergence of New Zealand species. Geobios, 2.4.2005, 38. vsk, nro 3, s. 339–352. doi:10.1016/j.geobios.2003.11.005 ISSN 0016-6995 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  7. Department of Conservation doc.govt.nz. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
Idea 1
idea 1