MIRV

MIRV (engl. multiple independently _targetable reentry vehicle, "monta itsenäisesti ohjattavaa paluukärkeä") on ballististen ohjusten asejärjestelmä, jossa ohjuksen kärjen sisäpuolella on useita räjähtäviä taistelukärkiä, jotka lentomatkan aikana laukaistaan kohteeseen ohjuksen "paluulaitteesta" (engl. reentry vehicle). MIRV-järjestelmä keksittiin alun perin kylmän sodan asevarustelukilpailussa. START II -sopimus kielsi MIRV-järjestelmän käytön mannertenvälisissä ICBM-ohjuksissa. Sitä vastoin sukellusveneistä laukaistavissa SLBM-ohjuksissa MIRV-taistelukärjet ovat edelleen sallittuja.

MIRV-järjestelmä yhdysvaltalaisessa LGM-30 Minuteman III -ohjuksessa.

Yhdysvaltalaisen LGM-30 Minuteman III -ohjuksen ballistisen lentoradan vaiheet.
1. Ohjuksen laukaisussa sen ensimmäisen vaiheen moottori käynnistetään (A).
2. Noin 60 sekuntia myöhemmin 1. vaihe putoaa ja 2. vaiheen moottori käynnistyy. Ohjuksen kärkikartio (E) irroitetaan.
3. Noin 120 s laukaisusta, 3. vaiheen moottori (C) käynnistyy ja erkanee 2. vaiheesta.
4. Noin 180 s laukaisusta, 3. vaiheen työntö lakkaa, ja jälkivaiheen yksikkö (D) erkanee raketista.
5. Jälkivaiheen yksikkö manöveröi ja valmistautuu paluulaitteiden (RV eli taistelukärkien) käyttöönottoon.
6. Taistelukärjet, valekärjet ja silppu vapautetaan alastulovaiheen aikana.
7. Taistelukärjet ja silppu palaa ilmakehään suurella nopeudella, taistelukärjet virittyvät.
8. Taistelukärjet (Ydinkärjet) räjähtävät joko ilmassa tai pinnalla.

Piirteitä

MIRV-järjestelmässä ohjus ei ole tavanomaisista ballistisista ohjuksista poiketen varustettu yhdellä räjähtävällä taistelukärjellä, vaan ohjus toimii pelkkänä kantorakettina eli kuljetusalustana useille taistelukärjille. Taistelukärjet eli paluulaitteet on asennettu ohjuksen kärkikartion sisäpuolelle. Jokaisessa taistelukärjessä on oma navigaatiolaitteistonsa, johon ohjelmoidaan maalin koordinaatit. Kun ohjus on laukaistu, moottorijärjestelmät sammuvat vuorotellen ja irtautuvat ohjuksesta, kunnes jäljellä on pelkkä kärki. Kärki jatkaa kohteeseen, kunnes se paljastaa taistelukärjet, joiden oma moottorijärjestelmä käynnistyy automaattisesti ja kuljettaa taistelukärjet maaliin. MIRV-järjestelmä on paljon tuhovoimaisempi kuin tavanomainen ydinohjus, koska monessa taistelukärjessä on yhteensä enemmän tulivoimaa kuin pelkässä yhdessä aseessa. Taistelukärjet voidaan ohjelmoida erillisiin maaleihin, joten yhdellä ohjuslaukaisulla voidaan tuhota useita kohteita samanaikaisesti. MIRV-järjestelmä on myös asevoimien ohjusarsenaalin kannalta käytännöllisempi vaihtoehto, koska monen maalin eliminointi ei vaadi useita ohjuslaukaisuja.

MIRV-järjestelmän ilmaantuminen 1970-luvulla muutti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välistä asevarustelua siten, että molemmat valtiot eivät enää yrittäneet valmistaa käyttöönsä valtavaa ydinohjusten arsenaalia, vaan pyrkivät aseistamaan yksittäiset ohjukset mahdollisimman suurella määrällä pienoistaistelukärkiä. MIRV-järjestelmä myös muutti kauhun tasapainon luonnetta, koska useilla taistelukärjillä varustetun ohjuksen laukaisu olisi aiheuttanut enemmän tuhoja ja molemmat valtiot alkoivat panostaa uusien ohjustorjuntajärjestelmien kehittämiseen. Sekä yhdysvaltalaiset että neuvostoliittolaiset huomasivat MIRV-järjestelmässä uudenlaisen tavan kiertää molempien valtioiden allekirjoittaman SALT II -sopimuksen vaatimat aserajoitukset, koska sopimus asetti rajan ydinohjusten määrälle, mutta taistelukärkien määrää ei ollut erikseen kielletty sopimuksessa. Yhdysvaltain laivasto asensi ydinsukellusveneiden SLBM-ohjuksiin MIRV-järjestelmät, minkä seurauksena ydinsukellusveneiden strateginen merkitys kylmässä sodassa muuttui olennaisemmaksi ja mannertenvälisten ICBM-ohjusten merkitys vaihtui ensisijaisesta ydinohjusten tyypistä toissijaiseksi.

Yksityiskohtaiset tekniset tiedot MIRV-järjestelmien toiminnasta on pidetty sotilassalaisuuksina, joten ohjuksen toiminnasta ei ole tarkkoja tietoja, vaikka perustiedot laukaisun eri vaiheista on julkistettu. Oletuksen mukaan ohjukset suunnistavat lennon aikana maaleihinsa syöttämällä ohjelmoidut koordinaattinsa tiedustelusatelliitteihin, koska tehokkaaman navigaatiolaitteiston asentaminen pienoiskokoiseen taistelukärkeen vaatisi tilaa aseen räjähtävältä ydinkärjeltä. Taistelukärkien moottorijärjestelmistä ja osumatarkkuudesta on myös olemassa ristiriitaisia ja epäluotettavia tietoja. On esitetty, että kantoraketissa voisi olla myös harhautuslaitteita ja silppua tutkien ja ohjustorjuntajärjestelmien hämäämiseksi.

Katso myös

• Minuteman III
• LGM-118A Peacekeeper
• Orešnik

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MIRV Wikimedia Commonsissa

• Valokuva MIRV-järjestelmällä varustetun ohjuksen kärjestä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)