MODY
MODY on nimi ryhmälle oireyhtymiä, joissa pääoire on hyperglykemia. Ne kuuluvat siksi diabetes mellitus -oireyhtymiin. MODY on lyhenne englanninkielen sanasta Maturity-Onset Diabetes of the Young. Määritelmän mukaan MODY:t alkavat alle 25-vuotiaana, ne aiheutuvat yhden geenin mutaatiosta eli ne ovat monogeenisiä sairauksia, ne periytyvät autosomaalisesti ja dominantisti, eikä niissä ilmene haiman tuhoutumista autoimmuunivälitteisesti. MODY:t ovat harvinaisia ja kattavat arviolta 1–5% kaikista diabetestapauksista. MODY-oireyhtymät luokitellaan numeroin. MODY2 ja eritoten MODY3 ovat yleisimmät.[1][2]
MODY:t
muokkaaMODY:jen esiintyvyys vaihtelee maittain. Esimerkiksi Ruotsissa MODY2:n on arvioitu kattavan 3.5 % kaikista MODY-tapauksista ja MODY3:n 5.2 %. Taas vaikkapa Britanniassa vastaavien osuuksien on arvioitu olevan 11–20 % ja 73 %.[2]
| MODY[2] | Mutatoitunut geeni[1] | Suhteellinen yleisyys[1] | Patofysiologia[1] | Kuvaus |
|---|---|---|---|---|
| MODY1 | HNF4A | 5% | Beetasolujen toimintahäiriö | HNF4A on transkriptiotekijä, jota on haimassa, munuaisissa ja eritoten maksassa, joissa se ohjaa glukoosin kuljetusta ja aineenvaihduntaa. Heterotsygooteilla sen toimintaa heikentävä mutaatio johtaa pahenevaan insuliinin erityksen vähenemiseen (vrt. MODY3). Vastasyntyneillä voi ilmetä liikaa insuliinin tuottoa, joka kuitenkin vähenee jo vauvana. Nuoruudessa ilmenee diabetes, jossa virtsaan ei erity merkittäviä määriä glukoosia, toisin kuin MODY3:ssa. Hoitona hyperglykemiaan toimivat sulfonyyliurealääkkeet.[1] |
| MODY2 | GCK | 10–20% | Haiman heikentynyt kyky aistia verensokeritasoa | Glukokinaasin (GCK) toimintaa heikentävä mutaatio MODY2:ssa vähentää insuliinin tarpeenmukaista eritystä. Heterotsygooteilla verensokeria vaaditaan insuliinin eritykseen normaalia enemmän ja heillä verensokeri on paastossa hieman koholla (noin 5.5–8 mmol/l), mutta ruokailun jälkeen hyperglykemiaa ei juuri ilmene. Monet ovat oireettomia. Paaston lievä hyperglykemia vaurioittaa verisuonia, mutta ei yleensä aiheuta hyperglykemian liitännäissairauksia. MODY2 ei yleensä vaadi lääkehoitoa.[1] |
| MODY3 | HNF1A | 30–50% | Beetasolujen toimintahäiriö | HNF1A on transkriptiotekijä. Se ohjaa insuliinin ja GLUT2:n geenien ilmentymistä.[2] HNF1A:ta on maksassa, ohutsuolessa, munuaisissa ja beetasoluissa. Heterotsygooteilla sen toimintaa heikentävä mutaatio johtaa pahenevaan insuliinin erityksen vähenemiseen (vrt. MODY1). Lapsena ilmenee lievää hyperglykemiaa ja aikuisena lopulta diabetes, joka johtaa tyypin 1 tai 2 diabeteksen kaltaisiin hyperglykemian liitännäissairauksiin. MODY3 ei usein ala ennen 8 ikävuotta. Hoitona hyperglykemiaan toimivat sulfonyyliurealääkkeet.[1] |
| MODY4 | PDX1 | <1% | Beetasolujen toimintahäiriö | PDX1 on transkriptiotekijä. Se ohjaa haiman varhaiskehitystä.[1] Se ohjaa myös insuliinin, glukagonin, GLUT2:n ja glukokinaasin geenien ilmentymistä.[2] Heterotsygooteilla PDX1:n toimintaa heikentävä mutaatio aiheuttaa vastasyntyneenä haiman alikehittyneisyyttä ja diabetesta. Vastasyntyneillä homotsygooteilla on diabetes. Heillä ei ole haimaa tai se on alikehittynyt. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset, ruokavalio tai niellyt diabeteslääkkeet (esimerkiksi metformiini).[1] |
| MODY5 | HNF1B | 5% | Beetasolujen toimintahäiriö | HNF1B on transkriptiotekijä. Se ohjaa munuaisten, virtsa- ja sukuelinten tiehyiden, maksan, keuhkojen, suoliston ja haiman kehitystä. MODY5:ttä potevilla HNF1B:n toiminta on heikentynyt. Heillä voi olla alhainen syntymäpaino, alikehittyneet munuaiset, kystia munuaisissa, virtsa- ja sukuelintiehyiden epämuodostumia tai veren alhainen HDL- ja korkea triglyseridipitoisuus. Heillä ilmenee harvemmin myös maksan vajaatoimintaa tai haiman alikehittyneisyyttä. Heillä ilmenee hyperglykemiaa, joka pahenee diabetekseksi aikuisuuden varhaisvaiheessa. Noin 45-vuotiaana heille on kehittynyt vakava munuaisten vajaatoiminta, johon ei silti juuri liity diabeettinen nefropatia. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini tai sen johdannaiset.[1] |
| MODY6 | NEUROD1 | <1% | Beetasolujen toimintahäiriö | NEUROD1 on transkriptiotekijä. Se ohjaa hermoston ja haiman kehitystä. Heterotsygooteilla, joilla NEUROD1:n toiminta on heikentynyt, ilmenee lapsena tai aikuisena diabetes. Homotsygooteilla ilmenee vastasyntyneenä diabetes, hermoston kehityshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset tai niellyt diabeteslääkkeet.[1] |
| MODY7 | KLF11 | <1% | Beetasolujen toimintahäiriö | Krüppelin kaltainen tekijä 11 (KLF11) on transkriptiotekijä, joka muun muassa lisää beetasoluissa niitä radikaaleilta suojaavan katalaasin ja superoksididismutaasien tuottoa.[2] MODY7:ttä potevilla KLF11:n toiminta on heikentynyt. Heillä oireet ovat samanlaiset kuin tyypin 2 diabeteksessa. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset tai niellyt diabeteslääkkeet.[1] |
| MODY8 | CEL | <1% | Haiman toimintahäiriö ja avorauhasten hormonien erityshäiriö | Karboksyyliesterilipaasi (CEL) hajottaa haimanesteessä ruuan molekyylien estereitä.[2] MODY8:aa potevilla CEL:n toiminta on heikentynyt, ja heillä ilmenee avoeritteisten rauhasten häiriöitä ja monia rasvapatteja (lipomatoosi). Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset tai niellyt diabeteslääkkeet.[1] |
| MODY9 | PAX4 | <1% | Beetasolujen toimintahäiriö | PAX4 on transkriptiotekijä. Se ohjaa sikiönkehitystä, syöpien kasvua, esiastesolujen (eng. progenitor cell) kehitystä eri haimasaarekesoluiksi ja heikentää insuliinin ja glukagonin toimintaa.[2] MODY9:ää potevat saavat helposti ketoasidoosin. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset, ruokavalio tai niellyt diabeteslääkkeet.[1] |
| MODY10 | INS | <1% | Insuliinin toimintahäiriö | INS-geenistä tuotetaan insuliinia. MODY10:ssä mutatoituneen insuliinin toiminta on normaalia insuliinia heikompaa. Sitä potevilla ilmenee vastasyntyneenä, lapsena tai aikuisena diabetes. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset tai niellyt diabeteslääkkeet.[1] |
| MODY11 | BLK | <1% | Insuliinin erityshäiriö | B-lymfosyyttikinaasi (BLK) on osa erästä tyrosiinikinaasireseptoria, joka ohjaa kateenkorvassa T-solujen kypsymistä[2] ja tehostaa beetasoluissa ei-reseptoritoimintoisena insuliinin tuottoa.[3] MODY11:sta potevilla BLK:n toiminta on heikentynyt. Sitä potevat ovat ylipainoisia. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset, ruokavalio tai niellyt diabeteslääkkeet.[1] |
| MODY12 | ABCC8 | <1% | ATP-herkän kaliumkanavan toimintahäiriö | ABC-kuljettajan C8-alatyyppi (ABCC8) on osa sulfonyyliureareseptoria 1, joka on osa beetasolujen solukalvojen tiettyä ATP-herkkää kaliumkanavaa. Toimimattomuusmutaatiot estävät kanavan toimintaa.[2] Heterotsygooteilla ilmenee vastasyntyneinä diabetes (neonataalidiabetes), joka on ohimenevä. Homotsygooteilla on pysyvä neonataalidiabetes. Hoitona hyperglykemiaan toimivat sulfonyyliurealääkkeet.[1] |
| MODY13 | KCNJ11 | <1% | ATP-herkän kaliumkanavan toimintahäiriö | KCNJ11 on osa beetasolujen Kir6.2-ionikanavaa.[2] KCNJ11:n toimintaa heikentävän mutaation omaavilla ilmenee MODY13. Homotsygooteilla on neonataalidiabetes. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset tai niellyt diabeteslääkkeet.[1] |
| MODY14 | APPL1 | <1% | Insuliinin erityshäiriö | APPL1 sitoutuu haimassa AKT2-entsyymiin, joka on osa insuliinin tuottoa tehostavaa reittiä.[4] APPL1:n toimintaa heikentävän mutaation omaavilla ilmenee lapsena tai aikuisena diabetes. Hoitona hyperglykemiaan toimivat insuliini, sen johdannaiset, ruokavalio tai niellyt diabeteslääkkeet.[1] |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s T Urakami: Maturity-onset diabetes of the young (MODY): current perspectives on diagnosis and treatment. Diabetes, Metabolic Syndrome and Obesity, 2019, 12. vsk, s. 1047–1056. PubMed:31360071 doi:10.2147/DMSO.S179793 ISSN 1178-7007 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h i j k P Firdous et al: Genetic testing of maturity-onset diabetes of the young current status and future perspectives. Frontiers in Endocrinology, 2018, 9. vsk. PubMed:29867778 doi:10.3389/fendo.2018.00253 ISSN 1664-2392 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ M Borowiec et al: Mutations at the BLK locus linked to maturity onset diabetes of the young and β-cell dysfunction. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 2009, 106. vsk, nro 34, s. 14460–14465. PubMed:19667185 doi:10.1073/pnas.0906474106 ISSN 0027-8424 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ S Prudente et al: Loss-of-function mutations in APPL1 in familial diabetes mellitus. American Journal of Human Genetics, 2015, 97. vsk, nro 1, s. 177–185. PubMed:26073777 doi:10.1016/j.ajhg.2015.05.011 ISSN 0002-9297 Artikkelin verkkoversio.