Maailmanpankki
Maailmanpankki (engl. World Bank) on kansainvälinen finanssilaitos, johon kuuluvat Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki (IBRD) ja Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA).[2] Se perustettiin 1. heinäkuuta 1944.
| Maailmanpankki | |
|---|---|
| World Bank | |
 |
|
 Maailmanpankin päämaja Washington DC:ssä. |
|
| Perustettu | 1. heinäkuuta 1944 |
| Tyyppi | Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestö |
| Toimiala | kehityspankki |
| Päämaja | Washington DC, Yhdysvallat |
| Jäsenet |
189 jäsenvaltiota (IBRD)[1] 173 jäsenvaltiota (IDA)[1] |
| Pääjohtaja | Ajay Banga |
| Kattojärjestö | Yhdistyneet kansakunnat |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Maailmanpankin tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja maailmanlaajuisen kestävän kehityksen edistäminen. Se lainoittaa jäsenmaiden sosiaalisia ja rakenteellisia uudistuksia, neuvoo hallituksia, antaa teknistä apua erilaisissa projekteissa sekä toimii yhteistyökumppanina yksityisen sektorin ja muiden kansainvälisten yhteisöjen ja rahoituslaitosten kanssa. Lisäksi Maailmanpankki pyrkii edistämään jäsenmaissaan hyvää hallintoa ja korruption vastaista toimintaa.[2]
Historia
muokkaaMaailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) luotiin toisen maailmansodan jälkeen Bretton Woodsissa pidetyissä neuvotteluissa 1. heinäkuuta 1944,[3] joita johtivat Ison-Britannian puolelta John Maynard Keynes ja Yhdysvaltojen puolelta Harry Dexter White. Neuvotteluissa Yhdysvallat oli voima-asetelmissa niskan päällä ja Keynes joutui luopumaan monista ideoistaan kuten kansainvälisestä rahayksiköstä. Alun perin oli tarkoitus luoda myös Kansainvälinen kauppajärjestö, joka perustettiin vasta 1994 nimellä Maailman kauppajärjestö (WTO). Neuvottelujen tuloksena syntyneiden Bretton Woods -instituutioiden (Maailmanpankki ja IMF) toimenkuva on myöhemmin käynyt läpi lukuisia muutoksia.lähde?
Maailmanpankki perustettiin vuonna 1944 rahoittamaan Euroopan ja Japanin jälleenrakentamista. Alussa pankki keskittyi infrastruktuurin, kuten maanteiden, lentokenttien ja voimaloiden, korjaamiseen ja jälleenrakentamiseen. Japanin ja Euroopan maiden kehittyessä pankin huomio keskittyi kehitysmaihin. 1990-luvun alkupuolella pankki alkoi myöntää lainoja myös entisille itäblokin maille.lähde?
Suomen jäsenyys
muokkaaSuomi liittyi Maailmanpankin jäseneksi 14. tammikuuta 1948. Maailmanpankilla ei ole toimipistettä Suomessa, vaan Suomella on edustaja Maailmanpankin Pariisin-toimistolla. Suomen suhteista Maailmanpankkiin vastaa ensisijaisesti valtiovarainministeriö, ja Suomen korkeinta äänestysvaltaa käyttää istuva valtiovarainministeri. Hänen varaedustajansa on istuva kehitysministeri. Suomi kuuluu Maailmanpankin päivittäisessä korkeimmassa päätöksenteossa Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteiseen äänestysryhmään, jolla on Maailmanpankin johtokunnassa yksi yhteinen, vuorotellen eri maista valittava edustaja.[4]
Suomi sai 27. huhtikuuta 1966 Maailmanpankilta 20 miljoonan markan lainan tieverkoston kehittämiseksi.[5]
Hallinto
muokkaaMaailmanpankissa on 189 jäsenmaata, joista jokaisella on edustajansa pankin hallintoneuvostossa. Se kokoontuu kerran vuodessa varsinaiseen vuosikokoukseensa, joka pidetään yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Hallintoneuvosto on delegoinut suurimman osan tehtävistään pankin johtokunnalle, johon kuuluu 25 jäsentä.[2]
Maailmanpankin päämaja sijaitsee Washington DC:ssä Yhdysvalloissa. Nykyinen pääjohtaja on huhtikuussa 2019 valittu yhdysvaltalainen David Malpass.[2]
Pääjohtajat
muokkaa| Nimi | Virka-aika |
| Eugene Meyer | 1946 |
| John J. McCloy | 1947–1949 |
| Eugene R. Black | 1949–1963 |
| George D. Woods | 1963–1968 |
| Robert McNamara | 1968–1981 |
| Alden W. Clausen | 1981–1986 |
| Barber Conable | 1986–1991 |
| Lewis T. Preston | 1991–1995 |
| James Wolfensohn | 1995–2005 |
| Paul Wolfowitz | 2005–2007 |
| Robert Zoellick | 2007–2012 |
| Jim Yong Kim | 2012–2019 |
| Kristalina Georgieva (tp.) | 2019 |
| David Malpass | 2019–2023 |
| Ajay Banga | 2023-virassa |
Kritiikki
muokkaa
Monet vasemmistolaiset pitävät Maailmanpankkia (ja Kansainvälistä valuuttarahastoa) liberaalin talouspolitiikan levittäjänä, kun taas monien liberaalien ja konservatiivien mielestä tällaiset maailmantalouden sääntelyelimet ovat liberaalin talouspolitiikan vastaisia ja lisäksi usein hyväksyvät kohdemaiden sääntelyn.lähde?
Taloustieteilijä Arnold Klingin mukaan IMF ja Maailmanpankki, kuten yleensä muutkin julkisen sektorin elimet, ovat oikeutettavissa teoriassa, mutta ne heikommin onnistuvat käytännössä ja myös aiheuttavat tahattomia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi kehityksen pääesteet ovat protektionismi ja lahjonta, joten Maailmanpankki on Klingin mukaan turha. Myös The Wall Street Journalin Mary O’Grady on arvostellut Maailmanpankin ja IMF:n vääristävän markkinoita haitallisesti.[6]
Vuoteen 2005 asti Maailmanpankkia johtaneen James Wolfensohnin on kehuttu lähentäneen Maailmanpankkia kansalaisjärjestöihin. Useiden oikeistolaisten kriitikoiden mukaan hän on liiaksi toteuttanut rikkaiden maiden äänekkäiden kansalaisjärjestöjen tahtoa sen sijaan, että olisi sijoittanut rahat sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä kehitysmaille. Vasemmistolaiset taas näkevät Maailmanpankin usein yhä talouspolitiikalta liian liberalistisena.lähde?
Lähteet
muokkaa- ↑ a b World Bank Group Members Maailmanpankki. Viitattu 27.12.2020.
- ↑ a b c d Maailmanpankki Valtiovarainministeriö. Viitattu 3.4.2022.
- ↑ Bretton Woods and the Birth of the World Bank World Bank. Viitattu 2.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Satu Santala becomes member of World Bank Board of Directors (Arkistoitu – Internet Archive) 11.4.2013. Valtiovarainministeriö.
- ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 38. Otava, 1966.
- ↑ Arnold Kling: Why the IMF and World Bank? Econlog. 15.9.2006. Library of Economics.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maailmanpankki Wikimedia Commonsissa