Magna Carta
Magna Carta (latinaa, suomeksi ”suuri peruskirja”) on Britannian julkista valtaa rajoittava säädöskokoelma vuodelta 1215. Se vastaa osittain muiden maiden perustuslakeja. Magna Carta säädettiin alun perin rajoittamaan Englannin kuninkaan Juhana Maattoman valtaa.[1] Tyytymättömät aateliset katsoivat joutuneensa kärsimään taloudellista vääryyttä kuninkaan menetettyä paljon Englannin maita Ranskassa, joten he pakottivat kuninkaan allekirjoittamaan säädökset. Magna Carta käsitti 63 lausetta, joissa kuvattiin aatelisten erioikeuksia ja oikeuksia, joita kuningas lupasi suojella ja kunnioittaa. Lauseisiin kuului muun muassa kuninkaan metsäalan pienentäminen ja tiettyjen verojen poistaminen. Lauseessa 39 todettiin, että ketään ei saa vangita ilman oikeudenkäyntiä, ja lauseessa 40, että kukaan ei voi ostaa tai evätä oikeutta.[2]
Magna Carta allekirjoitettiin Runnymeden niityllä lähellä Windsoria järjestetyssä kokouksessa 15. kesäkuuta 1215.[1][2] Vaikka kuningas allekirjoitti Magna Cartan, hän katsoi itse senkin jälkeen olevansa kaikkien lakien lähde ja siksi myös lain yläpuolella. Juhana aloitti nopeasti sodan aatelisia vastaan, jotka saivat tukea Ranskan kuninkaalta. Hän kuoli jo seuraavana vuonna.[2]
Juhanan kuoltua kuninkaaksi nousi hänen alaikäinen poikansa Henrik III, jonka valtakunnan aateliset hyväksyivät hallitsijakseen ja sisällissota päättyi. Henrikin nimissä toimivat sijaishallitsijat antoivat Magna Cartan uudestaan hieman heikennettynä versiona, joka palautti kuninkaalle hallitsijan oikeudet. Sijaishallitsijat antoivat vielä kolmannen, uudistetun Magna Cartan, ja Henrik itse antoi täysi-ikäiseksi tultuaan neljännen version vuonna 1225. Henrik III hallitsi Englantia 56 vuotta, jona aikana Magna Carta vakiintui osaksi Englannin valtiosääntöä. Viimeisen kerran Magna Cartan antoi Edvard I:n parlamentti vuonna 1297 vahvistamalla Henrik III:n vuoden 1225 version.
Magna Carta on toiminut esikuvana myöhemmille perustuslaeille ja ihmisoikeusjulistukselle. Alkuperäisen version oikeudet koskivat lähinnä vain ”vapaita miehiä”, mutta sittemmin sitä on laajennettu antamaan koko kansalle yhä laajempi suoja julkisen vallan käyttäjiä vastaan.[1]
Magna Cartaa levitettiin tiettävästi ainakin 50 kappaletta, ja niistä on säilynyt 24. Alkuperäistä Juhana Maattoman vuonna 1215 sinetillään vahvistamaa on jäljellä neljä.[1]
Henrik III:n vuonna 1217 allekirjoittama Charter of the Forest on Magna Cartan rinnakkaislaki, joka palauttaa aatelisille miehille valtuudet operoida kruunun mailla entiseen tapaan kuninkaan heikennettyä kyseisiä oikeuksia.[3][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Nurminen, Jussi: Miljoonien eurojen arvoinen Magna Carta unohtui arkistoon ja löytyi sattumalta leikekirjan välistä Yle Uutiset. 8.2.2015. Viitattu 9.2.2015.
- ↑ a b c Daniell, Christopher: Matkaopas historiaan: Englanti, s. 66–67. UNIpress, 2004 (ensimmäinen painos 1991). ISBN 951-579-114-6
- ↑ The Forest Charter, 1217 The History of England. Viitattu 15.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Jones, Graham: The Charter of the Forest of King Henry III Forests and Chases of England and Wales c. 1000 to c. 1850. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Magna Carta Wikimedia Commonsissa
- Grand Lodge of British Columbia and Yukon: Magna Carta. Magna Cartan alkuperäinen latinankielinen teksti ja englanninkielinen käännös. (latinaksi, englanniksi)
- legislation.gov.uk: Magna Carta (1297). Magna Carta nykyisin voimassa olevilta osiltaan lisäyksineen. (englanniksi)