Maresuke Nogi
Maresuke Nogi (jap. 乃木 希典, Nogi Maresuke; 25. joulukuuta 1849 Edo (Tokio) – 13. syyskuuta 1912 Tokio) oli japanilainen kreivi ja kenraali.[1][2]
Elämä ja ura
muokkaaNogin isä oli samurai, joka kuului Chōfu-klaaniin. Nogi osallistui nuorena toiseen Chōshūn sotaretkeen ja yleni vuonna 1871 majuriksi. Hän osallistui myös Hagin ja Satsuman kapinoiden kukistamiseen.[3] Hänestä tuli vuonna 1875 jalkaväkirykmentin apulaiskomentaja, 1880 rykmentinkomentaja ja 1885 prikaatinkomentaja.[2] Vuonna 1887 hän matkusti Sōroku Kawakamin kanssa Saksaan täydentämään sotilasopintojaan.[3] Vuosien 1894–1895 Kiinan–Japanin sodassa Nogi komensi 1. jalkaväkiprikaatia, joka miehitti Port Arthurin. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi, ja vuodesta 1896 hän toimi jonkin aikaa Japanille sodassa siirtyneen Formosan saaren (nyk. Taiwan) sotilaskuvernöörinä.[3][2]
Vuonna 1904 Nogi ylennettiin kenraaliksi. Venäjän–Japanin sodassa hän komensi Japanin 3. armeijaa ja johti sitkeästi 6. kesäkuuta 1904 alkanutta Port Arthurin piiritystä. Suurten vaikeuksien jälkeen kaupungin valtaus onnistui viimein 2. tammikuuta 1905.[3][2] Vallattuaan kaupungin hän vei armeijansa tärkeimmälle sotanäyttämölle Mantšuriaan ja vaikutti merkittävällä tavalla japanilaisten voittoon ratkaisevassa Mukdenin taistelussa, jossa hänen armeijansa iski venäläisten oikeaa siipeä vastaan.[2] Sodan jälkeen Nogi nimitettiin sotaneuvoston jäseneksi, ja vuodesta 1907 hän toimi Gakushūin-koulun johtajana.[3] Samana vuonna hän sai kreivin arvon.[2]
Nogi teki vaimonsa Shizukon kanssa rituaali-itsemurhan Japania lähes puoli vuosisataa hallinneen keisari Meijin hautajaispäivänä syyskuussa 1912.[3] Nogi suoritti perinteisen samuraiden itsemurhaseremonian eli seppukun osoittaakseen uskollisuutensa keisarilleen, sillä Japanin varhaisemmassa historiassa uskollisten palvelijoiden oli tapana seurata herraansa kuolemaan (junshi). Nogin vaimo tappoi itsensä naisten tapaan viiltämällä kurkkunsa auki.[4] Monet tuon ajan japanilaiset kirjailijat, kuten Sōseki Natsume ja Mori Ōgai, pitivät Nogin itsemurhaa esimerkkinä Japanin feodaalisten perinteiden ja nopean modernisaation välisestä ristiriidasta.[1]
Venäjän–Japanin sotaan liittyvistä henkilöistä Nogi kohosi amiraali Heihachirō Tōgōn ohella Japanissa tärkeimmäksi isänmaallisen sankarinpalvonnan kohteeksi. Nogista on tehty useita elokuvia.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Nogi Maresuke (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.3.2014.
- ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1913), s. 1126 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.3.2014.
- ↑ a b c d e f Nogi, Maresuke (englanniksi) Portraits of Modern Japanese Historical Figures. Japanin parlamentin kirjasto. Viitattu 20.3.2014.
- ↑ Erling Bjøi, Olof G. Lidin & Göran Malmqvist (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika, s. 290. Otava, Helsinki 1986.
- ↑ Milo Flahavan: The Memorialisation of Port Arthur and the Russo Japanese War (1904-05) in Japanese Media, s. 1, 5–8 (englanniksi) Academia.edu. Viitattu 10.10.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maresuke Nogi Wikimedia Commonsissa