Wikipedia

Maria Lang

ruotsalainen salapoliisikirjailija

Maria Lang (oik. Dagmar Maria Lange, 31. maaliskuuta 1914 Västerås, Ruotsi − 8. lokakuuta 1991 Nora, Ruotsi) oli ruotsalainen salapoliisikirjailija. Lang kirjoitti yli 40 salapoliisiromaania, ja lisäksi häneltä ilmestyi myös nuortenkirjoja, novelleja, elokuvakäsikirjoituksia sekä sanomalehtiarvosteluja oopperasta.[1]

Maria Lang
Maria Lang vuonna 1956.
Maria Lang vuonna 1956.
Henkilötiedot
Syntynyt31. maaliskuuta 1914
Västerås, Ruotsi
Kuollut8. lokakuuta 1991 (77 vuotta)
Nora, Ruotsi
Ammatti Ruotsin kirjallisuuden opettaja, kirjailija
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämäkerta

muokkaa

Lang opiskeli opettajaksi ja väitteli vuonna 1946 filosofian tohtoriksi kirjallisuustieteestä aiheenaan Pontus Wikner. Kirjailijantyönsä rinnalla hän työskenteli yksityisen Östermalmilla Tukholmassa sijainneen Nya Elementarskolan för flickor - Ahlströmska skolan tyttökoulun apulaisrehtorina vuosina 1948-1968 ja opettajana vuodesta 1952 lähtien, mutta joutui lopulta luopumaan virastaan liituallergian vuoksi vuonna 1972.[2] Hän asui 20 vuotta koulun yhteydessä olleessa opettajien asuntolassa ja vuodesta 1979 lähtien hän asui elämänsä loppuun asti Noran pikkukaupungissa Örebron läänissä Keski-Ruotsissa.

Langin ensimmäinen romaani Murhaaja ei valehtele yksinään ilmestyi 1949. Hänen varhaisdekkarinsa käsittelivät seksuaalisuutta rohkeammin kuin perinnäisessä dekkarissa oli tapana.[2] Langin teokset ovat Agatha Christie -tyylisiä klassisia mysteerejä eli "arvoitusdekkareita".[3] Hän kirjoitti yleensä yhden romaanin vuodessa, useimmiten yöaikaan, yhteensä 43 kappaletta.[4]

Alkutuotannon kahdeksassa ensimmäisessä romaanissa pääosassa on usein kertojanakin toimiva pieni, tumma ja sinisilmäinen Puck Ekstedt, joka on syntynyt vuonna 1925. Hän on uppsalalaisen egyptologian professori Johannes Ekstedtin tytär, joka tekee kirjallisuustieteen lisensiaattityötä Fredrika Bremeristä. Puck ei halua kotirouvaksi eikä osaa laittaa ruokaa. Myös hänen aviomiehensä, keskiajan historian professori Einar Bure ja heidän poikansa Pyret esiintyvät teoksissa.[3] Kirjassa Ei enää murhia! he ovat vastavihittyjä. 1960-luvulle tultaessa Puck kuitenkin katoaa Langin teoksista.

Vielä Puckia tunnetumpi hahmo on Einar Buren lapsuudenystävä Christer Wijk, jota pidetään ruotsalaisen salapoliisikirjallisuuden klassisena etsivänä. Wijk on syntynyt joko vuonna 1918 tai 1919, ja myöhemmissä kirjoissa hän on naimisissa itseään 12 vuotta nuoremman oopperalaulajatar Camilla Martinin kanssa. He tapaavat kirjassa Murha vuokralaisena. Herrasmiesmäisellä tweediin pukeutuvalla rikoskomisario Wijkillä on teräväpiirteinen profiili, hän on pitkä ja komea, hän polttaa piippua ja juo vahvaa mustaa kahvia vähintään viisi kuppia päivässä. Naiset monesti lankeavat hänen charmiinsa.

Myöhemmissä teoksissa 1960-luvulta lähtien Langin omana alter egona toimi vuonna 1913 syntynyt salapoliisikirjailija Almi Graan.

 
Maria Langin rintakuva Norassa rantabulevardilla.

Henkilöhahmot vanhenevat kirjojen mukana. Puckin ja Wijkin välille Lang ei kirjoittanut romanssia. Monesti etenkin myöhemmässä tuotannossa tapahtumapaikkana on fiktiivinen pikkukaupunki Skoga, jonka esikuvana toimi ruotsalainen pikkukaupunki Nora. Paikkakunnalla järjestetään hänen kirjoihinsa liittyviä matkailukierroksia.[5]

Langin teosten pohjalta on tehty elokuvia 2010-luvulla.[1][3]

Maria Langin teokset

muokkaa

Salapoliisiromaanit

muokkaa
  • Mördaren ljuger inte ensam, 1949 (Murhaaja ei valehtele yksinään, suom. H. Sorjo-Smeds, Gummerus 1950; Uusi Kirjakerho 1982)
  • Farligt att förtära, 1950 (Vaarallista nautittavaksi, suom. H. Sorjo-Smeds, Gummerus 1951; 3. painos 1996; 4. painos 2012)
  • Inte flera mord!, 1951 (Ei enää murhia, suom. H. Sorjo-Smeds, Gummerus 1952; 2. painos 1990; 3. painos 1994)
  • En skugga blott, 1952 (Varjo vain, suom. H. Sorjo-Smeds, Gummerus 1955; 3. painos 1994)
  • Rosor, kyssar och döden, 1953 (Ruusuja, rakkautta, rikoksia, suom. Kyllikki Holmquist, Gummerus; 2. painos 1993)
  • Tragedi på en lantkyrkogård, 1954 (Murhenäytelmä hautausmaalla, suom. Jussi Sorjonen, Gummerus 1963; 2. painos 1996)
  • Se, döden på dig väntar, 1955 (Kuoleman aaria, suom. Ritva Huhtala, Kai Hornungin kuvittama, Gummerus 1956; 2. painos 1992; 3. painos 1994; 4. painos 2006)
  • Mörkögda augustinatt, 1956 (Pimeä elokuun yö, suom. Kyllikki Holmquist, Gummerus 1957; 2. painos 1989; 3. painos 1994; 4.-6. painos 2011)
  • Kung Liljekonvalje av dungen, 1957 (Kielojen kuningas, suom. Eero Perkiö, Gummerus 1958; 2. painos 1994)
  • Farliga drömmar, 1958 (Vaarallisia unia, suom. Eero Perkiö, Gummerus 1959)
  • Ofärd i huset bor, 1959 (Murha vuokralaisena, suom. Ritva Tiusanen, Gummerus 1960; 3. painos 1987)
  • Vår sång blir stum, 1960 (Pian laulu, leikki vaikenee, suom. Ritva Tiusanen, Gummerus 1961)
  • Att vara kvinna, 1961 (Tunkeilija naistenkerhossa, suom. Antero Tiusanen, Gummerus, 1962)
  • En främmande man, 1962 (Käärmeet eivät kuole, suom. Mauno Suuronen, Gummerus 1964; 2. painos 1996; 3. painos 2002)
  • Tre små gummor, 1963 (Kolme pientä eukkoa, suom. Else-Maj Hurmerinta, Gummerus 1964)
  • Siden sammet, 1964 (Silkkiä, samettia, suom. Else-Maj Hurmerinta, Gummerus 1965)
  • De röda kattorna, 1965 (Punaiset kissat, suom. Elsemaj Hurmerinta, Gummerus 1966)
  • Svart sommar, 1966 (Musta kesä, suom. Elsemaj Hurmerinta, Gummerus 1967)
  • Vitklädd med ljus i hår, 1967 (Kahdeksastoista Lucia-neito, suom. Elsemaj Hurmerinta, Gummerus 1968)
  • Ingen returbiljett, 1968 (Ei paluulippua, suom. Liisa Vihko, Gummerus 1969)
  • Intrigernas hus, 1969 (Juonien talo, suom. Eero Mänttäri, Gummerus 1970)
  • Staden sover, 1970 (Kaupunki nukkuu, suom. Risto Lehmusoksa, Gummerus 1971)
  • Mördarens bok, 1971 (Murhaajan kirja, suom. Ulf Erik Qvickström, Gummerus 1972)
  • Vem väntar på värdshuset?, 1972 (Kuka odottaa majatalossa?, suom. Anna-Liisa Laine, Gummerus 1973)
  • Vi var tretton I klassen, 1973 (Meitä oli kolmetoista, suom. Aarne Valpola, Gummerus 1974; 2. painos 2005)
  • Det är ugglor i mossen, 1974 (Suo on täynnä taikaa, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1975; 2. painos 1975)
  • Dubbelsäng i Danmark, 1975 (Tanskalainen kaksoisvuode, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1976)
  • Körsbär i november, 1976 (Kirsikoita marraskuussa, suom. Niiilo Pakarinen, Gummerus 1977)
  • Arvet efter Alberta, 1977 (Albertan perintö, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1978)
  • Camilla vid skiljevägen, 1978 (Camilla katoaa, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1979)
  • Svar till ensam Eva, 1979 (Vastaus yksinäiselle Eevalle, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1980)
  • Inga pengar till Vendela, 1980 (Paras murha palkitaan, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1981)
  • Gullregn i oktober, 1981 (Kuoleman kultasade, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1982)
  • Docka vit, docka röd, 1982 (Tanssi mun nukkeni, suom. Irmeli Sallamo, Gummerus 1983; 2. painos 2007)
  • Fyra fönster mot gården, 1983 (Pimennetty ikkuna, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1984; 2. painos 1984)
  • Använd aldrig arsenik, 1984 (Arsenikkia aamuisin, suom. Inkeri Pitkänen, Gummerus 1985; 2. painos 2005)
  • Klappa inte katten, 1985 (Keltainen kissa, suom. Veijo Kiuru, Gummerus 1986)
  • Dödligt drama på Dramaten, 1986 (Murhanäytelmä, suom. Leena Vallisaari, Gummerus 1987)
  • Ånglok 16 på fel spår, 1987 (Aavejuna, suom. Leena Vallisaari, Gummerus 1988)
  • Tvillingen i spegeln, 1988 (Peilimurha, suom. Leena Vallisaari, Gummerus 1989)
  • Flyttbil försvunnen, 1989
  • Se Skoga och sedan ..., 1990

Nuortenkirjat

muokkaa
  • Akta dej Katja, 1971 (Varo Katja, suom. Tarja Kangasluoma, Gummerus 1973)
  • Hjälp mej Katja!, 1972
  • Jan och Katja jagar jultomten, 1975
  • Jan och Katja jagar en kista, 1977

Novellikokoelma

muokkaa
  • Ögonen, 1964 - sisältää neljä novellia: Ögonen, Mord vid midnatt, Slutscenen, Operan ger i afton ... Vuoden 1978 painos sisältää lisäksi novellit: Drama i december ja Att få meta ifred.

Langin teoksiin perustuvat elokuvat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Maria Lang filmer - Nora kommun www.nora.se. Arkistoitu 24.11.2022. Viitattu 24.11.2022. (ruotsiksi)
  2. ↑ a b Kangosjärvi Jaakko: Kirjailija Dagmar Lange Maria Lang oli osa perinnäisen dekkarin historiaa Helsingin Sanomat. 11.10.1991. Viitattu 20.11.2022.
  3. ↑ a b c Nelly Ekström: Maria Lang, den inte längre bortglömda. Kulturdelen. Viitattu 3.4.2016. (ruotsiksi)
  4. ↑ Maria Lang (kort sammanfattning av hennes 43 böcker) Tomelius. Arkistoitu 30.8.2017. Viitattu 3.4.2016.
  5. ↑ Maria Langs Skoga - Visitnora www.visitnora.se. Viitattu 24.11.2022. (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maria_Lang&oldid=22623678”
  NODES