Mehrgarh
Mehrgarh (kirjoitetaan myös Mehrgahr, Merhgarh tai Merhgahr) on muinainen nykyisessä Balochistanissa, Pakistanissa sijaitseva kylä. Sieltä on löydetty merkkejä varhaisesta maanviljelyasutuksesta sekä suuri kuparikautinen asutuskeskus. Paikka on näin merkittävä kohde Indus-kulttuurin kehittymisen tutkimisessa. Kuparikautinen väestö oli samaa, kuin mitä ainakin osassa Harappaa asui.
Sijainti
muokkaa
Mehrgarh sijaitsee nykyisin Balochistanin provinssissa, Pakistanissa. Se on Quettasta noin 100 km kaakkoon. Nykyään lähistöillä on Sibin kaupunki. Paikka on tasangolla vuorisen maan rajalla, joen lähellä. Kylä sijaitsee strategisesti merkittävällä paikalla Bolaninsolan lähellä. Sola oli merkittävä kulkureitti Induksen tasangolta Balochistanin pohjoisosien vuoristolaaksoihin. Ihmiset ja eläimet ovat todennäköisesti liikkuneet solaa pitkin jo varhain. Kaivausten perusteella asutus oli levinnyt noin 200 hehtaarin alueelle, ja sieltä on löytynyt asutusta tuhansien vuosien ajalta.[1]
Mehrgarhia tutkimalla on voitu kartoittaa induskulttuurin syntyä Intian ja Pakistanin alueiden kaupunkisivilisaatioita edeltävää kehitystä. Paikalla oli varhainen maanviljelykylä, josta on löydetty muun muassa naista esittäviä pienoisveistoksia, jotka olivat tuolle ajalle tyypillisiä Lähi-idässä.
Historia
muokkaaMehrgarhin historia voidaan jakaa kahdeksaan eri vaiheeseen. I–III-vaiheiden merkitys Etelä-Aasiaan historiassa on iso, sillä tuolloin löytyivät ensimmäiset merkit keräilijä-metsästäjien siirtymisestä kaupunkielämään.[2]
Varhainen viljely
muokkaaEnsimmäiset merkit maanviljelystä Mehrgarhissa ovat peräisin 7000 eaa. Mehrgarh Ia-vaiheesta.[3][4] Ihmiset elivät puolipaimentolaista elämää maanviljelyllä ja karjanhoidolla. Viljeltiin varsinkin ohraa, 90 % löydetyistä jäänteistä[5][6]. Ohra oli mm. 2- ja 6-rivistä. Myös einkorn, emmer ja durumvehnää viljeltiin. Alussa metsästettiin paljon muun muassa gaselleja, villiä lammasta ja hevosta. Myöhemmin karjana pidettiin lehmiä lampaita ja vuohia. Ei liene juurikaan linnustetu ja kalastettu. Maanviljelykylän ala 3–4 ha[5]. Mehrgarh I vaiheesta on löydetty kuparihelmiä, jotka luultavasti tehtiin luonnonkuparista metallia sulattamatta. Kylän ihmiset asuivat nelikulmaisissa[4] mudasta tehdyissä 4–6-huoneisissa taloissa, joiden ala noin 5 × 4 m. Viljavarastoja. Kiviastioita. Piikivityökaluja. Kauppa ulottui jo varhain kauas. Kotiloita tuotiin merenrannalta ja lasuurikiveä Badakshanista[7]. Koillis-Iranista hankittiin turkoosia[4].
Keramiikka
muokkaaKeramiikka tuli jo Mehrgarh Ib-vaiheessa noin 6000–5500 eaa. Mehrgarhin II-vaihe on ajoitettu vuosille 5500–4800 eaa.[7]. Kulttuuri jatkoi aiempaa perinnettä kivi- ja luutyökalujen osalta[8]. II-vaiheessa asutuskeskuksen koko laajeni selvästi. Haudoissa on tuon ajan tapaan taivutettuja ruumiita[9] ja punaokraa. Kaudella ensimmäiset painantasinetit. Viljavarasto[4], helmitehdas. Puuvillan siemeniä löydetty, ei tiedetä tehtiikö siitä tekstiilejä. Lapis lazulin tuontia Badakshanista[7]. II vaiheen kulttuuri muistuttaa Iranin tasangon kulttuuria, esim. Tepe Yahya VII-V, Tepe Sialk[5]
Pyörällä tehty keramiikka ilmestyi Mehrgarh IIc-kaudella. IIb-kaudelta muutama kuparihelmi.
Kupari
muokkaaMehrgarh III -vaihe sijoittuu aikaan 4800–3800/3500 eaa. Kautta sanotaan Togau-kaudeksi. Suuri keskus. Tuolloin alkoi laaja käsityötuotteiden valmistus. Tämä oli kuparikautta[10] . Kupariporia. Kuparikauden alussa väestö näyttää vaihtuneen[11] Harappasta hautausmaalta R-37 löydetyn kaltaiseksi. Väestö muistutti Iranin tasangon ja Lähi-idän väestöjä[12]. Aiempi väestö muistutti enemmän idässä olevaa. Kauden alussa myös hautaustapa ja keramiikka vaihtuvat.. Kauppa ulottui Keski-Aasiaan asti[4]. Savenvalajan pyörällä tehtyjä saviastioita[4], joissa geometrisia ja puolinaturalistisia kuvioita. Paikan ala 70 ha. Steatiittisinettejä, jotka tehty kuumakäsittelyllä. Lapis lazulista, steatiitista ja karneolista tehtyjä mosaiikkimaisia töitä. Poraustekniikka muistuttaa Sahr-i-Sokhtan Mundigakin töitä[5].
Linnoitetut kylät
muokkaaNoin IV-vaiheessa 3600–3200 eaa. alkoi varhaisharappalainen vaihe, jolle olivat muualla tyypillisiä suuret linnoitetut kylät. lapsia haudattiin uurniin noin 4000–3300 eaa.[13]. Noin 3500 eaa. Mehrgarhin ala oli 75 ha. Viimeistään tällöin otettiin dreija käyttöön.
VI-vaiheessa 3200–2600 eaa. tehtiin sinettejä ja naispatsaita.
Lähteet
muokkaa- Sharif, M & Thapar, B. K.: Food-producing Communities in Pakistan and Northern India. (Dani, A. H. & Masson, V. M. (toim.): History of Civilizations of Central Asia) Motilal Banarsidass Publ, 1999. ISBN 978-81-208-1407-3 Google-kirjat (viitattu 20.1.2013). (englanniksi)
- Singh, Upinder: A History of Ancient and Early Medieval India. Dorling Kindersley, 2008. ISBN 978-81-317-1120-0 Google-kirjat (viitattu 20.1.2013). (englanniksi)
- [14]
- Cultural Atlas of India, Gordon Johnson, Facts on File Inc, 1996, ISBN 0-8160-3013-8, s. 58
Viitteet
muokkaa- ↑ Singh, s. 102.
- ↑ Singh, s. 103.
- ↑ Sharif & Thapar, s. 128.
- ↑ a b c d e f Holthoer et al. 1982, s. 324–325
- ↑ a b c d Neil Asher Silberman: The Oxford Companion to Archaeology (s. 333) 1.11.2012. OUP USA. Viitattu 27.5.2016. (englanti)
- ↑ Mehrgarh Neolithic Jean-Francois Jarrige s. 142 Paper presented in the International Seminar on the "First Farmers in Global Perspective', Lucknow, India, 18–20 January, 2006 http://archaeology.up.nic.in/doc/mn_jfj.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Mehrgarh – New World Encyclopedia www.newworldencyclopedia.org. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ Upinder Singh: A History of Ancient and Early Medieval India: From the Stone Age to the 12th Century, s. 103. Pearson Education India, 2008.
- ↑ Arts de l'Inde: Neolithique, Civilisation de l`Indus, du Gange et Maurya www.atthalin.fr. Arkistoitu 23.4.2015. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ India Condensed: 5,000 Years of History & Culture: Anjana Motihar Chandra, s. 20. Marshall Cavendish International Asia Pte Ltd,, 2008.
- ↑ Coningham, Robin; Young, Ruth: The Archaeology of South Asia: From the Indus to Asoka, c.6500 BCE–200 CE, s. 114. Cambridge University Press, (2015.
- ↑ Gregory L. Posseh: The Indus Civilization: A Contemporary Perspective, s. 35. Rowman Altamira, 2002.
- ↑ Astha Dibyopama, Yong Jun Kim, Chang Seok Oh, Dong Hoon Shin, Vasant Shinde: Human Skeletal Remains from Ancient Burial Sites in India: With Special Reference to Harappan Civilization. Korean Journal of Physical Anthropology, 1.3.2015, nro 1. doi:10.11637/kjpa.2015.28.1.1 ISSN 1225-150X Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Rostislav Holthoer & Asko Parpola & Simo Parpola: Otavan suuri maailmanhistoria 2 – Jokilaaksojen valtakunnat. (Päätoim. Erling Bjöl) Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06987-X suomi
Aiheesta muualla
muokkaa