Meteoroidi

asteroidin kaltainen Aurinkokunnan pienkappale

Meteoroidi on asteroidin kaltainen Aurinkokunnan pienkappale; asteroideja pienempiä kappaleita kutsutaan meteoroideiksi, kun niiden läpimitta on alle 10–200 metriä (tietolähteestä riippuen). Meteoroidien lukumäärä kasvaa nopeasti koon pienentyessä. Millimetrin sadasosaa pienemmät hiukkaset ovat mikrometeoroideja.

Pienoisanimaatio meteoroidista, joka muuttuu meteoriksi ja lopulta meteoriitiksi.

Maahan osuvan meteoriperäisen massan kokonaismäärä on satakunta tonnia vuorokaudessa, törmäysnopeuden vaihdellessa 10–70 km/s. Jos meteoroidin läpimitta ylittää kymmenesosamillimetrin, se näkyy meteorina eli tähdenlentona. Maanpinnalle pudonnutta meteoroidia kutsutaan meteoriitiksi. Suurin osa meteorimassasta, eli mikrometeoridit jarruuntuvat yläilmakehässä ja leijailevat pitkän ajan kuluessa alas maanpinnalle.

Planeettainvälisessä avaruudessa liikkuu Aurinkoa kiertävillä radoilla lukemattomia kappaleita, jotka ovat planeettoja pienempiä jäänteitä aurinkokunnan synnyttäneestä kertymäkiekosta. Suurin osa näistä kappaleista kiertää aurinkoa radalla, jonka ratataso poikkeaa korkeintaan 30 astetta planeettojen ratatasosta. Suurimpia kappaleista ovat asteroidit ja pyrstötähdet eli komeetat; pienempiä kappaleita sanotaan meteoroideiksi ja kaikkein pienimpiä hiukkasia planeettainväliseksi pölyksi.

Tällainen jaottelu on hieman keinotekoinen, sillä pienkappaleet muodostavat pikemminkin jatkumon, jossa ei ole selviä rajoja eri luokkien välillä, mutta massa/lukumääräjakaumassa on havaittavissa maksimit mikrometeoroidien, meteoriparvien kirkkaampien meteoreiden ja metri-kokoisten meteoroidien kohdalla. Tämän lisäksi kaukaa aurinkokunnan ulkopuolelta muutamista lähitähtien keräytymäkiekoista saapuu tähtienvälistä pölyainesta.

Mikrometeoroideja havaitaan mm. tekokuihin ja luotaimiin asennetuilla pölyilmaisimilla. Ne ovat osoittaneet hiukkasten määrän jyrkästi lisääntyvän massan pienentyessä.

Jo pelkästään Maan vetovoiman vaikutuksesta avaruudesta Maata kohti putoava meteoroidi saavuttaa lopulta nopeuden 11 km/s. Meteoroidilla on lisäksi alun alkuaankin omalla Aurinkoa kiertävällä radallaan oma nopeutensa Maan suhteen. Maa kiertää Auringon ympäri nopeudella 30 km/s. Jos meteoroidi kiertää Aurinkoa soikealla radalla vastakkaiseen suuntaan kuin Maa, se voi lähestyä Maata jopa yli 70 km/s.

Meteoroidin suuren nopeuden vuoksi se jarruuntuu jo aivan ilmakehän yläosissa. Noin 100 kilometrin korkeudella meteoroidiin pinta kuumenee ja ilmiö nimeltä ablaatio alkaa kuluttaa sen massaa. Ablaation vaikutuksesta meteoroidin lähelle syntyy välittömästi sen taakse jäävä lyhytkestoinen kirkas vana, jonka näemme meteorina eli tähdenlentona.

Mikrometeoroidit ovat liian pieniä aiheuttaakseen havaittavaa valoilmiötä. Vapautuva liike-energia kuitenkin ionisoi ilmakehän atomeja. Tämä ionisoitunut vana antaa selvän tutkakaiun, joten hiukkasia voidaan välillisesti havaita myös tutkan avulla.

Putoava meteoroidi jarruuntuu voimakkaasti lentonsa loppuosassa ilmakehän paksummissa osissa noin 90 kilometrin – suurimmat vain noin 30 kilometrin – korkeudella. Jos kappale selviytyy maanpinnalle saakka, sen loppunopeus on enää muutama sata kilometriä tunnissa. Jäljelle jäänyttä kappaletta kutsutaan meteoriitiksi.

Katso myös

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  NODES
Note 1
os 21