Mick Mars
Mick Mars (s. Robert Alan Deal, syntynyt 4. toukokuuta 1951[1], Terre Haute, Indiana, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko ja lauluntekijä. Hänet tunnetaan parhaiten urastaan rockyhtye Mötley Crüen kitaristina. Mars liittyi yhtyeeseen vuonna 1981. Mars on yhtyeen jäsenistä vanhin, ja häntä on pidetty jäsenistä rauhallisimpana ja hiljaisimpana.[1] Tunnetuimpia Mötley Crüe -kappaleita, joiden kirjoittamiseen Mars on osallistunut, ovat muun muassa ”Girls, Girls, Girls”, ”Dr. Feelgood”, ”Same Ol’ Situation (S.O.S.)”, ”Without You” ja ”Don’t Go Away Mad (Just Go Away)”. Hän on myös säveltänyt yhtyeen ainoan instrumentaalin ”God Bless the Children of the Beast”.
| Mick Mars | |
|---|---|
 Mick Mars soittamassa Mötley Crüen konsertissa vuonna 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Robert Alan Deal |
| Syntynyt | Lähteestä riippuen joko 4. toukokuuta 1951 tai 4. huhtikuuta 1955 Terre Haute, Indiana, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, lauluntekijä |
| Puoliso |
Sharon Deal (1970–1973) Emi Canyn (1990–1993) Seraina Mars (2013–) |
| Lapset |
poika Les Paul Deal (s. 1971) tytär Stormy Deal (s. 1973) poika Erik Deal (s. 1976) |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi |
Mick Mars Zorky Charlemagne |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1970-luvulta alkaen |
| Tyylilajit | hard rock, heavy metal, glam metal, bluesrock |
| Merkittävät teokset |
”Girls, Girls, Girls” ”Dr. Feelgood” ”Same Ol’ Situation (S.O.S.)” ”Without You” ”Don’t Go Away Mad (Just Go Away)” |
| Soittimet | kitara, laulu |
| Yhtyeet | Mötley Crüe |
| Levy-yhtiöt | Leathür • Elektra • Mötley • Warner Music Group • Eleven Seven Label Group |
| Aiheesta muualla | |
| www.mickmars.tv | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
1970-luvulla Mars soitti erilaisissa bluesrock-kokoonpanoissa ja tienasi elantonsa lyhytaikaisissa pätkätöissä. Hän on kertonut musiikillisen ensirakkautensa olleen kantrimusiikki,[1] ja piti nuorempana myös esimerkiksi Elvis Presleyn musiikista. Marsin raskaiden kitarariffien sävyttämä soittotyyli on bluesvaikutteinen.[2] Hän on soittanut 2000-luvulla lähinnä yhdellä yksikelaisella mikrofonilla ja kahdella Humbucker-mikrofonilla sekä Floyd Rose-vibrakammella varustelluilla Fender Stratocaster -sähkökitaroilla, jotka on rakennettu 1960-luvun Stratocaster-kitaroiden osista.[3]
Mars on suuren osan elämästään sairastanut selkärankareumaa, joka hänellä diagnosoitiin 19-vuotiaana. Hän on sairautensa vuoksi muun muassa kärsinyt alkoholismista,[1] ollut riippuvainen kipulääkkeistä ja erakoitunut julkisuudesta, ja joutunut myös opettelemaan 2000-luvulla soittamaan kitaraa uudelleen.[4][5] Vaikka Mars pystyy soittamaan kitaraa normaalisti, sairaus on rajoittanut hänen lavaesiintymistään merkittävän paljon.[1] Mars on sanonut energisen lavaesiintymisen olevan hänelle mahdottomuus, minkä vuoksi monet ovat kuvitelleet hänen luoneen itselleen kylmän ja etäisen imagon.[1][5]
Mötley Crüen ohella Mars on soittanut kitaraa muun muassa Rock Star Supernovan, Papa Roachin ja Hinderin kappaleissa, ja kirjoittanut kappaleita esimerkiksi Crashdïet-yhtyeelle. Mars on kertonut tällä hetkellä työstävänsä omaa albumiaan, jonka hän on sanonut kuvaavan omaa tyyliään ja olevan musiikillisesti raskaampaa kuin Mötley Crüe.[2]
Mars julkaisee sooloalbumin ”The Other Side Of Mars” 23. helmikuuta 2024.[6]
Varhainen elämä
muokkaaMick Mars on syntymänimeltään Robert Alan Deal.[7] Hän on syntynyt Terre Hautessa, Indianassa.[5] Marsin todellinen ikä on yhä arvoitus, sillä hän ei ole paljastanut oikeaa ikäänsä koskaan julkisesti.[8] Lähteestä riippuen Marsin syntymäpäivän on ilmoitettu olevan joko 4. toukokuuta 1951[1] tai 4. huhtikuuta 1955.[5]
Lapsuus- ja nuoruusvuosiensa ajan Mars asui perheineen Indianassa, Huntingtonin kaupungissa.[5] Hänen on lapsena cowboy-intiaani-leikin tiimellyksessä sanottu lähes hirttäneensä isoveljensä yhdessä pikkuveljensä kanssa, ennen kuin heidän tätinsä oli pelastanut köydessä rimpuilevan lapsen.[1] Marsin isä Frank Deal työskenteli Menasha Container -yrityksen leivissä. Yritys valmisti pahvilaatikoita esimerkiksi Fenderin kitaroiden pakkausmateriaaliksi.[7] Myöhemmin uskonnollistuneesta Frank Dealista tuli baptistipappi.[7] Marsin äiti Tina Deal silitti viikonloppuisin vaatteita ylimääräisen rahan ansaitsemiseksi.[7]
Marsin ensikosketus kitaraan tapahtui hänen ollessaan seitsemänvuotias.[9] Marsin esikuvien ja innoittajien kirjo oli laaja, ja hän piti esimerkiksi Jeff Beckin soitosta ja Paul Butterfield Blues Bandin kappaleista.[5] Mars sai ensimmäisen, Mikki Hiiri -kuvioisen kitaransa lahjaksi vanhemmiltaan.[10] Hän sai soittotunteja kotinaapurustossaan asuneelta ystävältään, ja ensimmäinen hänen opettelemansa kappale oli ”My Dog Has Fleas”.[7] Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli The Beatles -covereita soittanut The Jades, johon hän liittyi 14-vuotiaana muutettuaan perheineen Kalifornian Garden Groveen.[7][5] Mars soitti The Jadesissa alun perin bassoa, kunnes korvasi yhtyeestä eronneen kitaristin.[7][5]
Koulussa Mars ei juurikaan menestynyt sen jälkeen, kun hän oli löytänyt musiikin ja kitaransoiton. Hän lintsasi usein, ja joutui vaikeuksiin asetettuaan musiikin koulunkäynnin etusijalle.[7] Lopulta Mars jätti koulunkäynnin ja muutti asumaan vanhempiensa kotitalon takana sijaitsevaan vajaan, jossa hän saattoi soittaa kitaraansa niin lujaa kuin itse halusi.[7] 17-vuotiaana hän muutti Fresnoon kuultuaan paikallisen bluesyhtyeen etsivän kokoonpanoonsa kitaristia. Mars ei kuitenkaan onnistunut saamaan pestiä, ja muutti takaisin vanhempiensa luo. Hän koki kuitenkin jo itsenäistyneensä, eikä halunnut jäädä asumaan kotiinsa ja muutti asumaan Orangen piirikunnan paikallisen moottoripyöräjengin kanssa.[7]
Mars sai diagnoosin selkärankareumaastaan ollessaan 19-vuotias.[1][4] Hän piti sairautensa pitkään omana tietonaan.[7]
»Aloin tuntemaan kipua lantiossani joka kerta, kun käänsin vartaloani. Tuntui, kuin joku olisi räjäyttänyt ilotulitteita luissani. Minulla ei ollut tarpeeksi rahaa lääkärissä käymiseen, joten toivoin vaivojen loppuvan kuten yleensä: pakottamalla ne pois mielessäni. Ne kuitenkin jatkoivat pahenemistaan. Eräänä iltapäivänä pyykätessäni tunsin hengittämisen käyvän vaikeaksi. Aluksi tuntui, kuin joku olisi tunkenut veitsen selkääni. Seuraavina viikkoina kipu jatkoi liikkumistaan selässäni. Seuraavaksi vatsaani alkoi polttaa, ja pelkäsin koko kehoni romahtavan. Epäilin, että vatsassani oli reikä, josta vuotava happo tuhosi luuni ja sisäelimeni. Tartuin ovenkahvoihin, ankkuroin jalkani lattiaan ja vedin selkäni suoraksi käsivoimillani, jotta paineen tunne laskisi.»
(Marsin kuvaus kokemistaan selkärankareuman ensioireista.[4])
Mars tapasi 19-vuotiaana ensimmäisen vaimonsa, kolme vuotta häntä nuoremman Sharonin.[7] He aloittivat seurustelun, ja avioituivat vuonna 1970. He saivat vuonna 1971 ensimmäisen lapsensa, kitaristi Les Paulin mukaan nimetyn pojan.[7] Vuonna 1973 heille syntyi tytär Stormy.[7]
1970-luvulla Mars ansaitsi elantonsa työskentelemällä päivisin mattopesulassa ja soittamalla iltaisin keikkoja Watoshi-nimisen yhtyeensä kanssa.[7] Loukattuaan kätensä eräänä työpäivänä hän irtisanoutui ja päätti, että tulisi elättämään itsensä täysipäiväisesti vain musiikin avulla. Päätös oli liikaa Sharonille, ja Mars otti eron perheestään.[9] Mars ei kuitenkaan ollut kykenevä maksamaan elatusapua, minkä vuoksi hän oli myös tuomittuna vankilassa.[7]
Seuraavina vuosina Mars soitti lähinnä yhtyeessä White Horse, ja asui yhdessä yhtyeen rumpalin ja kosketinsoittajan kanssa torakoiden kansoittamassa asunnossa.[7] Muu yhtye päätti myöhemmin erottaa Marsin, joka oli vuonna 1976 tullut kolmannen kerran isäksi tyttöystävänsä Marcian synnytettyä Erik-pojan.[7]
White Horsen jälkeen Marsin yhtyeitä olivat esimerkiksi Ten-Wheel Drive, Video Nu-R ja Vendetta.[5] Video Nu-R julkaisi kaksi singleä, ”Gypsy Woman” ja ”Decadence Plus”, mutta yhtyeen ura ei lähtenyt lentoon. Ten-Wheel Drive muotoutui kokoonpanoksi nimeltä Spiders and Cowboys, jossa Mars soitti taiteilijanimellä Zorky Charlemagne.[7] Hän vaihtoi nimensä laillisesti Mick Marsiksi myöhemmin, ja oli keksinyt nimen White Horse -yhtyeen nimeä Micki Marz käyttäneeltä laulajalta.
Musiikillinen ura
muokkaaMötley Crüe
muokkaa- Pääartikkeli: Mötley Crüe
Vuonna 1981 Mars oli laittanut losangelesilaisen The Recycler -lehden palstalle ilmoituksensa, jossa hän ilmoitti olevansa ”vapaalla jalalla oleva äänekäs, röyhkeä ja raju kitaristi.”[1] Ilmoitus kiinnitti vastaperustetun Mötley Crüen rumpali Tommy Leen huomion, ja Lee sekä yhtyeen toinen perustajajäsen ja basisti Nikki Sixx kutsuivat Marsin koesoittoihin. Leen mukaan Mars oli vaikuttanut kaksikon soittotaidollaan välittömästi, eikä ”yhtyeen kitaristiksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin Mars.”[5] Mars, joka oli ehtinyt soittaa jo monissa eri yhtyeissä, on myöhemmin vitsaillut Leen ja Sixxin järjestämän koesoiton olleen todellisuudessa kaksikon oma koesoitto, jossa Mars testasi heidän kykyjään.[10]
Kun Mars oli saanut paikan yhtyeen kitaristina, yhtye tarvitsi kokoonpanoonsa vielä laulajan. Paikan sai covereita soittaneessa Rock Candy -yhtyeessä laulanut Vince Neil, joka oli Leen vanha tuttava lukion ajalta.[11] Marsin on kerrottu vaikuttuneen Neilin voimakkaasta äänestä ja taitavuudesta, ja ehdottaneen tätä yhtyeen laulajaksi.[1] Alun perin tarjouksesta kieltäytynyt Neil liittyi yhtyeeseen vasta Rock Candyn hajoamisen jälkeen. Tämän jälkeen yhtye muutti asumaan yhteiseen asuntoon Sunset Stripille, maineikkaan Whisky a Go Go -klubin liepeille.
Marsin ehdotus yhtyeen nimeksi oli Mottley Cru.[1] Nimi pohjautui lausahdukseen ”a motley looking crew” (suom. kirjava porukka), jollaiseksi Marsin vanhaa White Horse -yhtyettä oli kutsuttu.[1] Nikki Sixx muutti nimen symmetrisemmaksi versioksi Motley Crue, jonka jälkeen Vince Neil lisäsi o- ja u-kirjaimien päälle vielä niin kutsutut heavy metal -umlautit. Mötley Crüe saavutti räiskyvän lavaesiintymisensä avulla nopeasti maineen rajuna ja arvaamattomana yhtyeenä.[11] Yhtye julkaisi ensimmäisen singlensä ”Stick to Your Guns” ja esikoisalbuminsa Too Fast for Love vuonna 1982 omalla Leathür Records -levymerkillään, sillä sen oli vaikea saada itselleen levytyssopimusta.[11] 20 000 kappaletta myyneen ja Billboard 200 -albumilistan sijalle 77 nousseen Too Fast for Loven jälkeen yhtye onnistui saamaan myös levytyssopimuksen, kun levy-yhtiö Elektra Recordsin nuori kykyjenetsijä Tom Zutaut kirjasi yhtyeen Elektralle nähtyään sen soittavan Whisky a Go Go -klubilla.
1980-luvulla Mötley Crüe tuli tunnetuksi hedonistisesta ja pahennusta herättäneestä rock and roll -elämäntyylistään.[12] Mars, joka on yhtyeen vanhin jäsen, on kuitenkin saanut maineen Mötley Crüen jäsenistä rauhallisimpana ja hiljaisimpana.[1] Hän oli yhtyeen haastatteluissa usein ”taka-alan tummaksi ja mysteeriseksi hahmoksi” luonnehdittu jäsen, joka ei ”juuri koskaan ollut kuvissa etualalla.”[9] Mötley Crüen 1980-luvulla kohua aiheuttaneista tempauksista Marsin on sanottu vetäytyneen syrjään ja ”omiin maailmoihinsa”.[13] Alkoholin- ja huumeidenkäytöstään tunnetun Mötley Crüen jäsenenä kuitenkin myös Mars on kärsinyt esimerkiksi alkoholismiista ja kokaiiniriippuvaisuudesta.[13][1]
Vuonna 1983 Mars kirjoitti Mötley Crüelle ensimmäisen kerran kappaleita. Hän sävelsi Shout at the Devil -albumille instrumentaalin ”God Bless the Children of the Beast”. Lisäksi Mars, Vince Neil ja Nikki Sixx vastasivat kappaleiden ”Red Hot” ja ”Danger” tekemisestä. Yhtyeen kaksi seuraavaa albumia, vuoden 1985 Theatre of Pain ja vuoden 1987 Girls, Girls, Girls sisälsivät niin ikään kolme Marsin tekemäksi kirjattua kappaletta, joista keskeisin oli jälkimmäisen albumin nimikkokappale ”Girls, Girls, Girls”. Vuoden 1989 albumi Dr. Feelgood, joka oli levytetty yhtyeen jäsenten vieroitushoidon jälkeen,[1] merkitsi aiempaa suurempaa lauluntekijäpanosta Marsilta ja sisälsi kahdeksan hänen tekemäänsä kappaletta. Hän osallistui esimerkiksi albumin viidestä singlestä neljän (”Dr. Feelgood”, ”Same Ol’ Situation (S.O.S.)”, ”Without You” ja ”Don’t Go Away Mad (Just Go Away)”) kirjoittamiseen. Albumi nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi,[14] ja ”Dr. Feelgood” -kappale sai parhaan hard rock -esityksen Grammy-palkintoehdokkuuden.[15]
1990-luvulla Mötley Crüe julkaisi kaksi studioalbumia, joista ensimmäinen oli vuoden 1994 Mötley Crüe. Albumilla yhtyeen laulajana toimi Vince Neilin yhtyeessä vuonna 1992 korvannut John Corabi. Yhtye otti musiikkiinsa vaikutteita ensimmäisen kerran esimerkiksi alternative metalista. Fanien keskuudessa uusi musiikillinen tyyli sai ristiriitaisen vastaanoton, eikä albumi menestynyt. Neilin palattua yhtyeeseen se julkaisi vuonna 1997 Generation Swine. Albumin oli tuottanut Scott Humphrey, jonka on sanottu vaikuttaneen albumin kokonaissoundiin ja Marsin soittotyyliin huomattavasti.[16] Nikki Sixx on kertonut ”passiivisen” Marsin olleen albumin tekemisen aikana pettynyt yhtyeen suuntaan, ja että Humphreyn tuotantotyyli sai Marsin etäiseksi ja ”söi” tätä.[16] Etenkin Generation Swine -albumille Mars kirjoittikin aiempaa vähemmän kappaleita.
Vuonna 2000 Mars teki Mötley Crüen New Tattoo -albumille kolme kappaletta, joista ”Hell on High Heels” ja ”New Tattoo” lohkaistiin singleiksi. Yhtye teki tyylillisesti paluun takaisin lähemmäs sen 1980-luvun kappaleisiin, mikä Generation Swinen suuntaan pettyneelle Marsille oli positiivinen vaihdos. Mötley Crüen viimeisen studioalbumin, vuoden 2008 Saints of Los Angelesin kolmestatoista kappaleesta Mars oli kirjoittamassa kuutta, mukaan lukien singlejä ”Mutherfucker of the Year” ja ”White Trash Circus”.
Mötley Crüe teki viimeisen kiertueensa vuosina 2014–2015.[17] Marsin terveyden arveltiin osaltaan vaikuttaneen yhtyeen lopettamispäätökseen. Vuonna 2019 ensi-iltansa saaneessa, yhtyeen urasta kertovassa elokuvassa The Dirt – Törkytehdas Marsia esitti walesilainen näyttelijä Iwan Rheon.[18]
Tyyli
muokkaa
»Ihmisten tulisi tajuta, että kaikella on kaksi puolta. Mutta vaikka soittaisin mitä tahansa genreä, niin Mötley-puoleni tulee aina olla olemassa. [...] Upeinta on, kun antaa sormiensa juosta kitarankielillä ja sulautuu rytmiin, jota vaikka joku pimeimmästä Afrikasta oleva mies luo hakkaamalla puun runkoa. Tällaiseen yksinkertaiseen ja puhtaaseen rytmiin lisätään sitten esimerkiksi suomalaisia tai irlantilaisia rytmejä. Kokeilu on tärkeintä.»
(Mars Rytmin haastattelussa vuonna 2011.[9])
Monissa eri yhtyeissä ennen Mötley Crüen kitaristiksi liittymistään soittaessaan Mars oppi monia asioita musiikin eri genreistä. Hän on perehtynyt myös musiikin vieraisiin kulttuureihin.[9] Hän on omien sanojensa mukaan pyrkinyt avartamaan musiikkimaailmaansa tietoisesti, ja on kykenevä soittamaan paljon erilaisia musiikkityylejä. Mars on sanonut tuntevansa erityistä paloa musiikin tekemiseen ja luomiseen.[9] Marsin musiikkimaun laajuudesta esimerkkeinä ovat muun muassa hänen musiikillinen ensirakkautensa kantrimusiikki ja kiinnostus flamencoa kohtaan.[1][9] Mars on sanonut nauttivansa saadessaan tehdä erilaisia, Mötley Crüen tuotannosta poikkeavia kappaleita.
»Olisin kitaristi joka tapauksessa. En tosin osaa sanoa, minkälainen bändini siinä tapauksessa olisi. Tai olisinko edes onnistunut musiikkini kanssa. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta ilman bändiä tekisin varmaankin mekaanikon hommia ja touhuaisin prätkien ja autojen kanssa.»
(Marsin vastaus kysymykseen, miltä hänen elämänsä olisi näyttänyt ilman Mötley Crüeta.[9])
Marsia on pitkästä ja menestyksekkäästä urastaan huolimatta pidetty eräänä rockin aliarvostetuimmista kitaristeista.[7] Hänen tyylinsä ”ujon nerokkuuden” löytämisen on sanottu jäävän kuulijoiden tehtäväksi.[9] Mars on tunnettu paksusta, Marshall-vahvistimien täyttämästä soundistaan, jota sävyttävät iskeviksi ja pistäviksi luonnehditut kitarariffit ja -soolot.[19] Hänen soittotyylinsä on bluesvaikutteinen,[2] ja hän on sanonut olevansa ”sydämeltään blues-mies”.[19] Merkittävimmiksi esikuvikseen oman soittotyylinsä kannalta Mars on nimennyt Mike Bloomfieldin, Jeff Beckin, Eric Claptonin ja Jimi Hendrixin.[20] Verratessaan itseään muihin sukupolvensa kitaristeihin Mars on sanonut bluesin vaikuttaneen hänen soittonsa ”tunteeseen”,[19] kun vastaavasti moni hänen aikalaisensa ihannoi kitarasooloissaan Marsin mielestä tunteettomia skaaloja.[19] Mars on sanonut Mötley Crüen kappaleen ”Primal Scream” blues-henkisen ja monen hänen esikuviensa soittotyyleistä ammentavan kitarasoolon olevan hänen suosikkinsa omista kitarasooloistaan.[20]
Yksityiselämä
muokkaaTerveys
muokkaa
Mars on sairastanut suuren osan elämästään selkärankareumaa. Hän sai diagnoosin ollessaan 19-vuotias,[1] ja on sairautensa vuoksi ollut muun muassa riippuvainen erilaisista kipulääkkeistä, kuten Xanaxista, oksikodonista ja etenkin erittäin koukuttavaksi sanotusta Lortabista.[1][9] Selkärangan jäykistävä selkärankareuma estää esimerkiksi pään kääntöliikkeen, minkä vuoksi innokkaana auto- ja moottoriharrastajana aiemmin tunnettu Mars on menettänyt muun muassa ajokykynsä.[9][22] Hän on vitsaillut löytäneensä selkärankareumastaan myös positiivisen puolen, sillä hän on kumaran ryhtinsä ja päänsä asennon vuoksi kykenevä näkemään aina kitaransa soittaessaan.[4] 2000-luvun alussa Mars myös erakoitui julkisuudesta Mötley Crüen viettämän tauon aikana, ja vietti lähes kaksi vuotta soittamatta kitaraa ollenkaan, minkä vuoksi hän on joutunut opettelemaan 2000-luvulla soittamaan uudelleen.[4][5] Erakoitumisensa aikana hän myös laihtui rajusti.[4] Sairautensa pahimpana ajanjaksona hän on kertonut saaneensa lääkäreiltään kaksi päivää elinaikaa.[9]
Mars on sanonut päässeensä sairaudensa pahimmasta aallonpohjasta takaisin jaloilleen yhtyetoveri Nikki Sixxin avulla.[9] Hän on 2000-luvulla lopettanut terveydellisiin syihin vedoten muun muassa alkoholinkäytön ja tupakoinnin kokonaan hetken päätöksellä, ja vieroitti itsensä Xanax- ja Oxycon-lääkkeiden riippuvuudestaan itsenäisesti vain muutamassa viikossa.[9] Raitistumisensa jälkeen hän on sanonut, ettei ole kaivannut alkoholia ollenkaan ja on saanut uuden, raittiin elämän.[9]
»Pyysin kaikilta sukulaisiltani apua, kerjäsin heitä viemään minua hoitopaikkoihin, mutta ketään ei kiinnostanut olla narkkarin kanssa tekemisissä. [...] Ei varmaan tule kuitenkaan yllätyksenä kenellekään, että taiteilijat käyttävät päihteitä. Oli valinta sitten happo tai viina, niin totuus on, että se avaa uusia maailmoja artisteille.»
(Mars Rytmin haastattelussa vuonna 2011.[9])
Mars on alkoholismiin lisäksi kärsinyt kokaiiniriippuvaisuudesta.[13][1] Hän on myös yrittänyt itsemurhaa ja kärsinyt masennuksesta.[7] Ennen Mötley Crüen kitaristiksi liittymistään Mars käytti myös esimerkiksi efedriinitabletteja.[1]
Tätä nykyä Mars on kykenevä soittamaan kitaraa normaalisti, ja hän on kertonut soittavansa parhaimmillaan jopa kymmenen tai kaksitoista tuntia päivässä.[9] Selkärankareuman vuoksi hänen lavaesiintymisensä on kuitenkin kärsinyt merkittävästi. Vuonna 2001 hän sanoi Mötley Crüen yhtye-omaelämäkerrassa Mötley Crüe: The Dirt – Törkytehdas, jossa paljasti ensimmäisen kerran julkisesti sairastavansa selkärankareumaa,[7] että energinen esiintyminen lavalla on hänelle mahdotonta, minkä vuoksi monet ovat luulleet hänen luoneen tietoisesti itselleen kylmän ja etäisen imagon.[1][5] Mars on sanonut, että pahinta hänen sairaudessaan eivät ole niinkään kipu tai liikkumisen vaikeus, vaan se, että hän ei voi ottaa esiintyessään kontaktia faneihinsa samalla tavalla kuin yhtyetoverinsa.[1]
Marsille on selkärankareuman aiheuttamista vaikutuksista johtuen tehty vuonna 2004 leikkaus, jossa hän sai lonkkaproteesin.[4] Hän on 19-vuotiaana saamansa diagnoosin jälkeen menettänyt noin kymmenen senttimetriä pituudestaan.[1] Kun Mötley Crüe konsertoi vuoden 2007 kesäkuussa Helsingin jäähallissa, Mars tuotiin Ilta-Sanomien saamien tietojen mukaan konserttilavalle pyörätuolilla nivelsairautensa vuoksi.
Mars on ilmoittanut haluavansa tulla tuhkatuksi.[9] Hän on testamentissaan ilmoittanut haluavansa, että hänen tuhkauurnansa pudotetaan Bermudan kolmion keskelle:
»Joo, eihän sitä tiedä vaikka löytäisin lennon numero 19! [...] Saan olla aivan yksin.»
(Mars Rytmin haastattelussa vuonna 2011.[9])
Perhe- ja avioelämä
muokkaaMarsin ensimmäinen avioliitto oli vuosina 1970–1973 Sharon Dealin kanssa. Hänellä on kolme lasta: poika Les Paul Deal (syntynyt 1971), tytär Stormy Deal (s. 1973) ja poika Erik Deal (s. 1976). Hän otti 1970-luvulla eron biologisesta perheestään, eikä ole tavannut esimerkiksi jälkikasvuaan vuosiin.[9]
»En ole tavannut heitä vuosiin. Ainoa, jonka kanssa puhun joskus, on vanhin poikani. Hän on tehnyt samanlaisen päätöksen, joten me ymmärrämme toisiamme.»
(Mars Rytmin haastattelussa vuonna 2011.[9])
Vuonna 1990 Mars avioitui Mötley Crüen Girls, Girls, Girls Tour -kiertueella taustalaulajana esiintyneen Emi Canynin kanssa.[23] Avioliiton on sanottu herättäneen kielteisiä tuntemuksia yhtyeen muissa jäsenissä, koska Canyn oli yhtyeen työntekijä,[23] ja suhteen koettiin olevan vastoin yhtyeen sisäisiä sääntöjä.[23] Lisäksi muun yhtyeen mielestä Canyn vaikutti Marsin kautta koko Mötley Crüen toimintaan.[23] Marsin ja Canynin avioliitto päättyi vuonna 1993, kun Mars haki avioeroa vaimonsa petettyä häntä.[7] Avioeron on sanottu olleen Marsille sekä taloudellisesti että henkisesti raskas koettelemus.[7]
Mars tapasi nykyisen kumppaninsa, sveitsiläisen mallin ja Miss Zürich -ehdokas Seraina Marsin (o.s. Schönenberger) vuonna 2007 Sveitsissä Mötley Crüen konsertin jälkeen.[22][8] He avioituivat vuonna 2013.[24]
Soitinvalikoima
muokkaa
Mars on tunnettu innokkaana kitaroiden keräilijänä. Hän on vuosien saatossa sanonut omistaneensa parhaimmillaan noin sata kitaraa.[25] Marsin henkilökohtainen kitaroiden valikoima käsittää hänen konserteissa ja studiossa käyttämiensä instrumenttien lisäksi joukon harvinaisia ja arvokkaampia vintage-kitaroita.[25]
Too Fast for Love- ja Shout at the Devil -albumien tekemisen aikana Mars soitti lähinnä vuoden 1972 Gibson Les Paul Customia.[25] Hän soitti kitaraa myös Mötley Crüen 1980-luvun kiertueilla, ja sen on sanottu olleen hänen varhaisen ominaissoundinsa kulmakivi.[25] Kitara on sittemmin päätynyt Floridassa sijaitsevan Hard Rock Cafen näyttelykappaleeksi.[25]
1980-luvulla Mars on soittanut myös ainutlaatuisella, yhdellä Humbucker-mikrofonilla varustetulla Gibson Flying V -kitaralla, B.C. Rich Warlockilla ja Guild Flying Starilla.[25] Mars on kertonut joko myyneensä tai rikkoneensa kolme edellä mainittua 1980-luvun kitaraansa.[25]
Theatre of Pain -albumin myötä Mars siirtyi käyttämään myös Hamerin Explorer-mallia sekä Kramerin Baretta- ja Pacer-malleja.[25] Eri kitaramallien käytön syynä on ollut Mötley Crüen kasvanut suosio, jonka myötä eri kitaroita valmistaneet yhtiöt tarjosivat instrumenttejaan Marsin käytettäväksi.[25] Girls, Girls, Girls -albumin myötä Mars siirtyi käyttämään myös Kramerin Telecaster-muotoisia kitaroita,[25] ja muun muassa Marsin tunnetun riffin sisältävä ”Kickstart My Heart” -kappale Dr. Feelgood -albumilta (1989) on soitettu Kramerin custom-Telecasterilla.[25] Toisinaan Mars on soittanut myös esimerkiksi Gretschin valmistamalla Chet Atkinsin nimikkokitaralla vuodelta 1964.[25]
1980-luvun lopussa Mars soitti myös erilaisilla Baretta- ja Kramer-kitaroilla. Hän soitti ensimmäisen kerran Fender Stratocasteria vuonna 1989 kappaleen ”Don’t Go Away Mad (Just Go Away)” musiikkivideossa.[25] Stratocaster on sittemmin valikoitunut Marsin keskeisimmäksi kitaraksi. Hän on kertonut omistaneensa 1980-luvun lopussa muutaman vanhan Stratocasterin, ja pitäneensä niiden keveydestä.[25] Eräs ensimmäisistä Marsin omistamista Stratocastereista oli kasattu yhteen vuosien 1963, 1964 ja 1965 Stratocaster-kitaroiden osista,[3] ja hän oli ostanut kitaran alun perin vuoden 1987 Girls, Girls, Girls Tour -kiertueella.[25] Kitaran mikrofonit olivat rikki, joten Mars asensi kitaraan itse kaksi humbucker-mikrofonia ja Floyd Rose-vibrakammen.[25] Kyseinen Stratocaster on pysynyt Marsin merkittävimpänä soittimena siitä lähtien.[3][25]
Mars on käyttänyt 14-vuotiaasta alkaen kitaroissaan Ernie Ballin valmistamia kieliä.[10] Aiemmin hän on käyttänyt kitarankieliä, joiden vahvuus on 10-48.[10] Tavallisin hänen suosimansa vahvuus on 11-50,[10] mutta alemmissa virityksissä hän soittaa 52- ja 54-vahvuisia kieliä oikeanlaisen soundin saavuttamiseksi.[10]
Marsin soittotyyli ja soundi perustuu pitkälti hänen käyttämiinsä useampiin ja erilaisiin kitaravahvistimiin.[25] Tunnetuin hänen käyttämänsä vahvistinvalikoima koostuu Marshallin 50 ja 100 wattin JCM800 2203 -vahvistimista sekä Soldano SLO-100 Super Lead Overdrive- ja Rivera Bonehead 100 Watt Head -kitaranupeista. Useamman vahvistimen käyttäminen samanaikaisesti tekee Marsin soundista paksumman ja äänekkäämmän.[25] Marsin käyttämissä Marshall-kaiutinkaapeissa on Celestion Vintage 30 -kaiuttimet.[25]
Kitaraefektejä Mars on käyttänyt urallaan vähemmän kuin moni muu tunnettu kitaristi, sillä hän luo oman kitarasoundinsa useamman vahvistimensa turvin. Keskeisimpiä Marsin hyödyntämistä efekteistä ovat Bradshawin efektiyksikkö, Marsin itsensä mukaan hänen soundinsa merkittävä osa Eventide H300 (oktaaviefekti), Yamaha SPX100 (chorus-efekti) ja Alesis Quadraverb.[25]
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Mötley Crüe: The Dirt - Törkytehdas
- ↑ a b c Harju, Minttu: Mötley Crüen kitaristi Mick Mars: ”Uusi sooloalbumini on hieman rankempaa kuin Mötley Crüen musiikki” kaaoszine.fi. 16.3.2019. Kaaoszine. Viitattu 2.4.2019.
- ↑ a b c Sharken, Lisa: Mick Mars Shows Off A Piece Of His Action vintageguitar.com. Syyskuu 2009. Vintage Guitar. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Lifton, Dave: How Mick Mars Has Lived With Ankylosing Spondylitis ultimateclassicrock.com. Ultimate Classic Rock. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Linden, Eric: Mick Mars – Biography & History AllMusic. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Samuel Järvinen: Mick Mars halusi uudella sooloalbumillaan "tehdä jotain erilaista" KaaosZine. 14.11.2023. Viitattu 14.11.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Mick Mars age, hometown, biography last.fm. Last.fm. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Tani, Iida: Mötley Crüen jäsenet saapuivat leffan ensi-iltaan upeiden nuorten seuralaistensa kanssa – yhteisikäeroa huimat 104 vuotta is.fi. 23.3.2019. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Talvio, Anna-Maria: Syvähaastattelussa Suomeen saapuvan Mötley Crüen Mick Mars 20.12.2011. Rytmi. Viitattu 2.4.2019.
- ↑ a b c d e f Ernie Ball: String Theory featuring Mick Mars youtube.com. 5.9.2018. Ernie Ballin virallinen YouTube-kanava. (englanniksi)
- ↑ a b c Lindfors, Jukka: Mötley Crue tahtoi kotikylän kunkuiksi yle.fi. 1.6.2007. Yle Elävä arkisto. Viitattu 2.4.2019.
- ↑ Vedenpää, Ville: Mötley Crüe -elokuva näyttää rocktähtien sikailun kaikessa törkeydessään – Olli Herman: Sekoilu ei ole kadonnut mihinkään yle.fi. 24.3.2019. Yle Uutiset. Viitattu 2.4.2019.
- ↑ a b c Juntto, Anssi: Maailman pahamaineisin rockbändi kaleva.fi. 17.11.2002. Kaleva. Viitattu 2.4.2019.
- ↑ Jeffries, David: Mötley Crüe – Biography & History allmusic.com. AllMusic. Viitattu 5.4.3019. (englanniksi)
- ↑ Motley Crue www.grammy.com. Grammy. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Siltanen, Vesa: Nikki Sixx avoimena Mötley Crüen henkilökemioista ja lopettamisesta: ”Se ei päättynyt hyvällä tavalla” soundi.fi. 1.8.2017. Soundi. Viitattu 5.4.2019.
- ↑ Mötley Crüe pistää pillit pussiin - ja bändi saattaa jopa lopettaa ihan oikeasti soundi.fi. 29.1.2014. Soundi. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ Juuti, Mikko: Vertaa kuvia: tässä ovat odotetun Mötley Crüe -elokuvan näyttelijät – mukana kuuluisa räppäri ja Game of Thrones -tähti is.fi. 8.3.2019. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ a b c d Bosso, Joe: Motley Crue's Mick Mars: the 10 greatest blues guitarists of all time musicradar.com. 17.7.2012. Musicradar. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Bosso, Joe: Dear Guitar Hero: Mick Mars guitarworld.com. 7.6.2011. Guitar World. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Mars, Mick: Mick Marsin Twitter-päivitys 21.7.2016. Mars, Mick ja Twitter. (englanniksi)
- ↑ a b Mötley Crüe Guitarist's 24 Year Old Girlfriend: 'I Am Totally In Love' blabbermouth.net. 20.7.2008. Blabbermouth. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jääsalmi, Nikki: Mötley Crüe – kolme vuosikymmentä tyttöjä, lisää tyttöjä ja vielä enemmän tyttöjä kaaoszine.fi. 15.5.2017. Kaaoszine. Viitattu 6.4.2019.
- ↑ Mars, Seraina: Seraina Marsin Twitter-päivitys 13.12.2018. Mars, Seraina ja Twitter. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Glynn, Lee: Motley Crue Gear Guide - The Dirt On Their Gear pmtonline.co.uk. 28.2.2019. PMT Online. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)