Mihály Zichy
Mihály Zichy (14. lokakuuta 1827 – 1. maaliskuuta 1906) oli unkarilainen taiteilija, taidemaalari, romantiikan mestari. Hän oli Venäjän tsaariperheen hovimaalari. Georgialaiset pitävät häntä kansallismaalarinaan, sillä hän kuvitti heidän kansalliseepoksensa Pantterintaljainen. Kuvitukset olivat käytössä myös kansainvälisissä julkaisuissa. Hän kuvitti muun muassa myös Madáchin kirjan Ihmisen murhenäytelmä.
Mihály Zichy | |
---|---|
Mihály Zichy Wienissä vuonna 1881 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. lokakuuta 1827 Zala, Itävallan keisarikunta |
Kuollut | 1. maaliskuuta 1906 (78 vuotta) Pietari, Venäjä |
Kansalaisuus | unkarilainen |
Taiteilija | |
Ala | taiteilija, taidemaalari |
Taidesuuntaus | romantiikka |
Elämä
muokkaaZichyn suku periytyi 1300-luvulta asti. Mihály Zichy kuului suvun köyhtyneeseen haaraan. Hänen isoisänsä oli Moson komitaatin alivouti, jolla oli laaja kirjasto. Nuori Mihály vietti siellä usein aikaa lukien Voltairea ja Rousseauta. Mihályin isä oli myöhemmin poliitikkona tunnetun Ferenc Deákin koulutoveri. Mihály opiskeli 10-vuotiaasta asti Veszprémissä, kunnes siirtyi kahden vuoden kuluttua Pestiin. Hän aloitti piirtämisen jo tuolloin ja sai harrastustaan varten tukea Perczelin perheeltä. Vuonna 1840 hän piirsi omakuvan itsestään. Vuodesta 1842 hän opiskeli juristiksi Pestin yliopistossa. Lisäksi hän opiskeli maalaustaidetta Jacopo Marastonin johdolla. Vuonna 1844 hän lopetti juristin opinnot Wienissä. Hän pyrki Wienin taideakatemiaan, muttei tullut valituksi. Jonkin aikaa hän maalasi itsekseen, kunnes pääsi akatemiassa opettaneen Ferdinand Georg Waldmüllerin oppilaaksi. Hän matkusti 1846 Waldemüllerin kanssa Italiaan. Sen jälkeen maalasi kuvan Pelastusvene, jolla olisi halunnut ottaa osaa kilpailuun Reichel-palkinnosta, mutta Waldmüllerin yhteyksien ja Akatemian taiteen vastustamisen takia hän ei saanut palkintoa.
Vuonna 1847 hän matkusti Pietariin, jossa hänestä tuli keisari Nikolai I:n veljen vaimon piirustuksenopettaja. Sitä ennen hän osallistui suuriruhtinasperheen Euroopan-matkaan. Unkarin vuoden 1848 kansannousun jälkeen hän jätti perheensä. Zichy työskenteli valokuvaajan apulaisena ja toisinaan maalasi henkilökuvia Pietarin ylimystölle. Hän oli saanut lapsia ja yritti myös avioitua Pietarin katolisessa kirkossa, mutta venäläisten lakien mukaan avioliitto ei ollut virallinen. Vuonna 1853 hän sai toimen tsaarinperheeltä. Hän kuvitti Mihail Lermontovin ja Aleksandr Puškinin kirjoja ja kirjoituksia. Vuonna 1866 hänen perheensä muutti takaisin Unkariin. Zichy kävi itse Unkarissa harvoin. Vuonna 1871 Zichy matkusteli Länsi-Euroopassa. Hän oli 1871 Englannin kruununprinssin vieraana ja jätti Venäjän kolme vuotta myöhemmin.
Zichy eli vuosina 1874–1879 Pariisissa, ja vuonna 1874 hän matkusti myös Englantiin. Hän oli Pariisin vuoden 1878 maailmannäyttelyn arvostelukunnan presidentti. Vuonna 1880 hän palasi Unkariin. Vuodet 1881–1882 Zichy vietti Georgiassa, jossa hän teki korvauksetta kuvituksen Georgian Pantterintaljainen-kansalliseepokseen. Vuonna 1883 hänellä oli näyttely Budapestissä. Zichy sai uuden toimen Venäjän hovilta, kun hänestä nimitettiin keisari Aleksanteri III:n hovimaalari. Vuonna 1885 hän teki Imre Madáchin suurimman teoksen, Ihmisen murhenäytelmän, kuvituksen.
Mihály Zichy kuoli Pietarissa, 29. helmikuuta 1906, kello 11 illalla. Hänet haudattiin Budapestiin 17. maaliskuuta.
Teoksia
muokkaa-
Pelastusvene
-
Tuhon neron voitto
-
Ihmisen murhenäytelmä
-
Lucifer
-
Lankeavat tähdet
-
Demoni
-
Valtiopäivätanssiaiset Aleksanteri II:n kunniaksi Helsingissä 1863
-
Tsaari menee Moskovaan
Lähteet
muokkaa- Zichy Mihály Oroszországban (Arkistoitu – Internet Archive)
- Emlékmúzeum, Zala (Arkistoitu – Internet Archive)
- Orosz életrajzi lexikon
- Hungart
- Zichy Mihály Iparművészeti, Ruhaipari Szakképző Iskola és Kollégium (Arkistoitu – Internet Archive)
- Zichy Mihály festményei - TerminArtors.com
- Zichy.lap.hu - -linkgyűjtemény
- Zichy Mihály emléktábla