Mikael Agricola

Mikael Agricola (noin 1510 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557 Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Häntä pidetäänkin siksi suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä.

Mikael Agricola
Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan muistomerkki, Lahden Erkonpuistoon vuonna 1953 pystytetty valos.
Turun piispa
1554–1557
Edeltäjä	Martti Skytte
Seuraaja	Pietari Follingius
Henkilötiedot
Koko nimi	Michael Olai Mikael Olavinpoika
Syntynyt	noin 1510 Pernaja, Suomi
Kuollut	9. huhtikuuta 1557 (46–47 vuotta) Uusikirkko, Suomi
Ammatti	piispa, suomentaja, rehtori
Vanhemmat	Olof
Puoliso	Birgitta Olavintytär ( 1540-luku)
Lapset	Kristian Agricola
Muut tiedot
Koulutus	Filosofian maisteri (1549)
Tutkinnot	Wittenbergin yliopisto
Merkittävät teokset	Abckiria (1543) Se Wsi Testamenti (Uuden testamentin suomennos, 1548) Vanhan testamentin osittainen suomennos
Uskonto	kristinusko
Tunnustuskunta	luterilaisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt.

R. W. Ekman, Mikael Agricola luovuttaa Uuden testamentin suomennoksen kuningas Kustaa Vaasalle, 1853.

Agricola opiskeli 1530-luvulla Wittenbergin yliopistossa reformaatiokauden molempien johtohahmojen Philip Melanchthonin ja Martti Lutherin oppilaana. Valmistuttuaan hän toimi Suomessa Turun katedraalikoulun rehtorina ja Turun piispana. Agricolan käännös Uudesta testamentista julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Kymmenen vuoden aikana yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua, julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse.

Agricolan runomuotoinen luettelo vanhoista suomalaisista jumalista on ollut tärkeä myöhemmälle tutkimukselle. Agricolan kuolinpäivänä 9. huhtikuuta vietetään suomen kielen päivää.

Elämä

Lapsuus ja nuoruus

Syntyperä

Mikael Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta. Hänen syntymäaikaansa ei tiedetä, mutta hänen myöhempien vaiheidensa perusteella se on sijoitettu noin vuodelle 1510. Hänen isänsä nimi oli Olavi (ruotsalaisittain Olof), äidin nimeä ei tiedetä. Perheessä oli Mikaelin lisäksi kolme tytärtä, joiden nimiä ei tunneta. Hänen isänsä näyttäisi kuolleen 1540-luvun alussa ja äiti noin vuonna 1550.

Opintojen alku

Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas. Hänen ensimmäinen opettajansa, Pernajan seurakunnan kirkkoherra, ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään pojan 1510-luvun lopulla Viipuriin latinankouluun. Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus. Siihen vaadittiin aina varakkaita vanhempia, luontaista kykyä ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia. Viipurissa Mikael Olavinpoika otti sukunimekseen isänsä ammatin mukaan Agricolan (lat. ’maanviljelijä’), joka oli suosittu nimenomaan Saksan humanistipiireissä, joihin Agricola opiskeluaikoinaan Viipurissa tutustui.

Äidinkieli ja kielitaito

Agricolan Nils Pederinpoika Bielkelle 1549 ruotsiksi kirjoittama kirje.

Agricolan äidinkielestä on esitetty erilaisia käsityksiä. Käsitykset ovat perustuneet toisaalta Agricolan käyttämään suomen kieleen ja toisaalta hänen syntymäpaikkansa Pernajan kylän asutustilanteeseen.

Heikki Ojansuu on katsonut Agricolan äidinkieleksi suomen. Hänen mukaansa Agricola käyttää kielessään sentapaisia Kanta-Hämeen murteen piirteitä, jotka antavat olettaa kielen omaksutun jo lapsuudessa. Ojansuu katsoo, että Agricolan tekstit sisältävät kieltä, jota hän ei olisi voinut tietää tai hallita, jollei suomi olisi ollut hänen ensimmäinen kielensä.

Samaa kantaa edustaa myös Osmo Ikola. Hänen mukaansa etenkin Agricolan kielen runsaat kaakkoishämäläisyydet, joita esiintyy vain lähellä Pernajaa puhutuissa suomen murteissa, sekä Agricolan suomen yleinen sujuvuus ja rikkaus tukevat näkemystä. Agricola käyttää teksteissään kaikkiaan noin 6 000 suomen sanaa, mikä lähentelee Kalevalan sanamäärää. Näillä perusteilla Ikola pitää todennäköisenä, että nuori Mikael olisi ollut kaksikielinen, mutta pitää todennäköisempänä, että pääasiallinen kotikieli hänen lapsuudenkodissaan oli suomi.

Myös vanhin asutus Pernajassa on ollut suomenkielistä, minkä todistavat Pernajan useat suomenkieliset kylännimet ja vanhat suomenkieliset talonnimet. Vanhat suomalaisasutukset kuitenkin ruotsalaistuivat keskiajalta alkaen niin, että kaikkien kylien nimistö viimeistään 1700-luvulla oli enemmistöltään ruotsinkielistä. Asiakirjoissa säilyneestä nimistöstä on kuitenkin päätelty, että pääosaltaan ruotsinkielisellä alueella on ollut myös Agricolan aikana jonkin verran suomenkielistä asutusta. Samoin Agricolan pernajalaisen opiskelutoverin Martinus Teitin tiedetään osanneen suomea.

Toisaalta on arveltu, että Agricolan äidinkieli oli ruotsi, koska synnyinpitäjä olisi tuolloin ollut pääasiallisesti ruotsinkielistä seutua. Agricolan ruotsinkielisyyttä tukee myös se, että hän kirjoitti omistamansa Martti Lutherin postillan marginaaleihin 45 ruotsinkielistä ja vain yhden suomenkielisen reunahuomautuksen selittäessään latinan kielen sanojen merkityksiä itselleen.

Agricolan henkilöhistorian kirjoittanut Kari Tarkiainen toteaa, että jos lähtökohdaksi otetaan Agricolan käyttämä suomen kieli, niin lopputuloksena on hänen äidinkielensä ollut suomi. Jos taas lähtökohtana ovat Pernajan kieliolot Agricolan syntymän aikoihin, niin varovaisena lopputuloksena hänen äidinkielensä on ollut ruotsi. Tarkiainen pitää mahdollisena, että Agricola tuli täysin ruotsinkielisestä perheestä, mutta saattoi joutua kosketuksiin suomen kielen kanssa perheessä mahdollisesti vaikuttaneen suomenkielisen palvelusväen kautta.

Kaisa Häkkisen mukaan kysymystä Agricolan kotikielestä tai äidinkielestä on mahdotonta yksiselitteisesti ratkaista, mutta hänen suomen kielen taitoaan voidaan pitää syntyperäisen veroisena. Agricolan kielitaito oli kaikkiaan laaja. Suomen ja ruotsin lisäksi Agricola opiskeli Raamatun kieliä ja ilmoitti Uuden testamentin alkupuheessaan, että se on suomennettu osittain kreikan-, latinan-, saksan- ja ruotsinkielisistä laitoksista.

Pappisura ja jatko-opiskelu Saksassa

Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen vuonna 1528 Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi. Kuunnellessaan Martti Lutherin entisen oppilaan Petrus Särkilahden saarnoja luterilaisesta uskonopista hän sai tuntea, kuinka luterilaiset uudistuksen tuulet jo puhaltelivat kirkollisessa elämässä. Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä vuotta aiemmin 1527, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. Vuonna 1529 Agricolasta tuli kansleri, ja papiksi hänet vihittiin 1530-luvulla.

Agricola lähetettiin 1536 opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon, jossa Martti Luther ja Philip Melanchthon elivät ja vaikuttivat. Nuoren Agricolan matkakumppanina oli Martinus Teit. Siihen aikaan oli tavallista, että opiskelijat ja muutkin matkalaiset liikkuivat turvallisuussyistä pienissä ryhmissä. Ajan käytännön mukaisesti Turun tuomiokapituli antoi Agricolalle opintoavustukseksi voitynnyreitä, joita tämä voisi myydä elämisen kulujen kattamiseksi. Yliopistossa Mikael Agricola kuunteli teologeja, mutta suoritti opinnäytteensä filosofisessa tiedekunnassa. Agricola valmistui kolmen vuoden opintojen jälkeen keväällä 1539 maisteriksi. Hän oli kolmanneksi paras viidentoista valmistuneen ryhmässä.

Teit ja Agricola palasivat Turkuun kesällä 1539. Sekä Luther että Melanchthon olivat kirjoittaneet Agricolasta suosituskirjeet Kustaa Vaasalle ja Agricola valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Agricola hoiti virkaa yhdeksän vuotta ja kirjoitti samalla ahkerasti. Koulun johtaminen ei aina ollut helppoa, ja hän valittikin eräälle ystävälleen kirjeessään: ”Kuinka hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opilliseen kasvatuksen tulokseen”. Agricola riitaantui kuningas Kustaa Vaasan kanssa ja joutui jättämään paikkansa vuonna 1548.

Avioliitto ja viimeiset vuodet

Agricola avioitui vuonna 1550 Birgitta Olavintyttären kanssa, ja vuoden kuluttua heille syntyi poika Kristian Agricola. Agricola oli ensimmäisiä suomalaisia pappeja, jotka saivat uskonpuhdistuksen oppien myötä solmia avioliiton.

Joseph Alanen: Agricolan kuolema (1917).

Turun piispan Martti Skytten kuoltua vuonna 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä. Kun Kustaa Vaasa jakoi Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin, hän nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi vuonna 1554. Ruotsalaisten ja venäläisten väliset rajariidat olivat tuohon aikaan jatkuvia, niinpä Kustaa Vaasa yritti saada rauhan aikaan neuvotteluilla. Hän lähetti vuoden 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricolakin kuului. Paluumatkalla hevoskyydissä Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri valtakunnan rajan ylitettyään Uudenkirkon pitäjässä, myöhemmän Kuolemajärven kunnan alueella. Paavali Juustenin 1560-luvulla kirjoittaman Suomen piispainkronikan mukaan Agricola haudattiin Viipuriin arkkipiispan läsnä ollessa. Todennäköisesti hautapaikka oli Viipurin vanhassa tuomiokirkossa, mutta tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Venäläiset veivät Kuolemajärven kunnassa olleen Agricolan kuolinpaikan muistokiven pois sotien jälkeen, mutta suomalaisten aloitteesta se tuotiin 2000-luvun alussa takaisin ja entisöitiin.

Kirjalliset työt

Uskonnolliset teokset

Abckiria 1543.

Mikael Agricolan Uuden testamentin käännöksen Se Wsi Testamenti nimiölehti 1548.

Luukkaan evankeliumin alkusivu käännöksen ensimmäisessä painoksessa.

Uskonpuhdistuksen tärkeimpiä uudistuksia oli Raamatun ja kirkollisten tekstien kääntäminen latinasta kansankielelle. Jumalanpalvelusten kansankielistäminen vaati suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta, ja Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään. Suomenkielisen uskonnollisen kirjallisuuden luomisesta tuli Mikael Agricolan elämäntyö.

Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen Abckiria (1543). Teos painettiin Tukholmassa Amund Laurentssonin kirjapainossa. Tekijä luultavasti tarkoitti Abckirian ennen kaikkea katekismukseksi ja osoitti sen eritoten papeille, jotka Agricolan mukaan olivat usein ”laiskoja ja tomppeleita”, eivätkä viitsineet opiskella saati opettaa kyllin ahkerasti.

Rucouskiria / Bibliasta (1544; "Rukouskirja / Raamatusta") sisälsi jumalanpalveluksia ja yksityistä hartautta varten tarkoitettuja rukouksia, jotka Agricola oli kirjoittanut Raamatun, vanhojen katolisten rukousten, uskonpuhdistajien ja Erasmus Rotterdamilaisen tekstien pohjalta. Jumalanpalveluksia varten Agricola laati (1549) kirkkokäsikirjat Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista, Messu eli Herran Echtolinen ja Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu. Kirjojen tarkoituksena oli mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot seurakunnissa ja opettaa kansa lukemaan.

Uuden testamentin suomentamisen Agricola aloitti jo opiskellessaan Wittenbergissä. Hän käytti lähteinään kreikankielistä alkuteosta ja Lutherin saksannosta. Agricolan käännös julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Agricolan tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. SacharJa. Maleachi. (1551–1552).

Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä, sillä yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin sekä huomattavasti laajempaa että kielellisesti taidokkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Agricola haki suomen kielen kirjoitusasulle mallia ruotsista, saksasta ja latinasta, ja hänen teksteissään on havaittavissa näistä kielistä lainattuja piirteitä, kuten vierasperäiset lauserakenteet (muun muassa artikkelin käyttö: ”Se Wsi Testamenti”). Agricola käytti suomen kirjakielestä myöhemmin hävinneitä kirjaimia (b, c, w, x).

Agricolan teksteistä tunnetuin on Abckirian etulehdellä oleva runo. Teksti on vanhahtavasta kieliasustaan huolimatta yhä nykylukijan ymmärrettävissä:

»Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.

Opi nyt, vanha ja nuori, / joilla ompi sydän tuore,
Jumalan käskyt ja mielen, / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa, / mutta Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina, / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.»

Agricola keksi tai lainasi suomen kieleen lukuisia uusia sanoja. Osa Agricolan sanoista jäi päiväperhoiksi: styyri, falskata, insigli, alasastua, edesseisoa ja monet muut sanat eivät juurtuneet suomeen. Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin yhä käytössä.

Kansanperinteen tallentaja

Dauidin Psalttarin esipuheeseen Agricola kirjoitti runomuotoisen luettelon vanhoista suomalaisista jumalista ja lyhyet selostukset eri jumalien merkityksestä ihmisille. Tarkoitus oli osoittaa, miten vimmattua ja syntistä pakanuus oli. Hän liitti luetteloonsa kuitenkin vain osan jumalista. Tarkoituksena lienee ollut muodostaa kreikkalaisen mallin eli olympolaisen pantheonin mukainen suomalainen Pantheon. Luettelo on kiinnostanut tutkijoita, sillä seuraavat laajemmat kansanuskon kuvaukset ovat vasta myöhemmiltä vuosisadoilta. Mikael Agricolan on sanottu jopa laskeneen tietämättään perustan sekä suomalaiselle uskontotieteelle että folkloristiikalle.

Jälkimaine ja merkitys

Ville Vallgren, Mikael Agricola, 1887, Helsingin tuomiokirkko.

Emil Wikström, Mikael Agricolan muistomerkki, 1908, Viipuri.

1800-luvun kansallisromantikkojen idealistinen talonpoikaiskuva vaikutti siihen, että Agricola on kuvattu vaatimattomaksi ihmiseksi, joka oli kotoisin köyhistä oloista. Todellisuudessa hänen kotitalonsa oli varakas ja hän oli tietoinen omasta arvostaan ja merkityksestään.

Jälkipolvet ovat kunnioittaneet Agricolan työtä suomenkielisen kirjallisuuden luojana, mutta Agricola koki aikanaan toisin. Hänen mielestään hänen työtään ei arvostettu, vaan arvosteltiin ja hyljeksittiin. Hän kirjoitti Rukouskirjaan (1544): Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä on jokunen vika.

Agricola-tutkija Simo Heinisen mukaan Mikael Agricola ja hänen työnsä unohdettiin melko pian. Suurmieheksi hänet nostettiin vasta satoja vuosia myöhemmin Elias Lönnrotin, J. L. Runebergin ja J. V. Snellmanin rinnalle, kun suomalainen nationalismi oli voimakkaimmillaan. Heinisen mielestä Agricola oli todellinen eurooppalainen humanistioppinut, jolla oli teologisen ja kielellisen harrastuksensa lisäksi aikalaisekseen laajat tiedot historiassa ja maantieteessä.

Heininen luetteli Mikael Agricolan juhlavuoden 2007 vieton yhteydessä asioita, joita Agricolasta pitäisi vielä tutkia. Hänen raamatunkäännöksestään pitäisi tehdä kokonaisesitys ja kaikista julkaisuista kattava bibliografia.

Muistaminen

Mikael Agricolan kuolinpäivä, 9. huhtikuuta, on nykyisin liputuspäivä ja suomen kielen päivä. Sama päivä on myös Elias Lönnrotin syntymä- ja nimipäivä.

Mikael Agricolan mukaan on nimetty Agricolankatu Helsingissä, Lohjalla ja Turussa sekä Agricolantie Pernajan Torsbyssä. Hänen mukaansa on Helsingissä saanut nimensä myös Mikael Agricolan kirkko.

Ensimmäinen julkisella paikalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas oli Ville Vallgrenin veistämä, ja se paljastettiin vuonna 1887 Helsingin tuomiokirkossa. Sitä ennen vuonna 1877 oli valmistunut C. E. Sjöstrandin suunnittelema Agricolan patsas Turun tuomiokapitulin istuntosaliin. Vuonna 1908 pystytettiin Viipurin tuomiokirkon edustalle Emil Wikströmin tekemä patsas, joka kuitenkin katosi talvisodan loppuvaiheessa. Arkkitehti Alex Nyström oli 1900-luvun alussa tilannut Turun seurakunnalle oman valoksen, joka sijoitettiin tuomiokirkkoon. Muut Wikströmin patsaaseen pohjautuneet valokset pystytettiin vuosina 1953 Lahden Erkonpuistoon ja vuonna 1954 Pernajan kirkon lähelle. Vuonna 2009 uusi valos kadonneesta patsaasta pystytettiin uudelleen Viipuriin, Pietari–Paavalin kirkon edustalle. Turun tuomiokirkon seinustalla on vuonna 1952 paljastettu Oskari Jauhiaisen tekemä Agricolan patsas.

Vuonna 2006 perustettiin Turussa toimiva Mikael Agricola -seura. Agricolan kunniaksi kehitettiin vuonna 2014 Agricola-leivos. Leivoksen suunnittelukilpailun järjesti Suomen pipliaseura.

Turussa vuonna 1938 löydetty pikkuplaneetta 3212 Agricola on nimetty Mikael Agricolan mukaan.

Haudan etsintä

Agricolan hautaa yritettiin etsiä Viipurin vanhan tuomiokirkon lattian alta arkeologisissa kaivauksissa J. R. Aspelinin johdolla vuonna 1886 ja Juhani Rinteen johdolla vuonna 1913. Talvisodassa tuhoutuneen kirkon raunioilla käynnistyivät vuonna 2011 Mikael Agricola -seuran tukemat uudet kaivaukset, joiden yhtenä sivutavoitteena oli myös Agricolan haudan mahdollinen löytäminen. Hautaa ei löydetty. Vaikka Agricola olisikin haudattu vanhaan tuomiokirkkoon, hauta lienee tuhoutunut viimeistään 1700-luvulla, jolloin rakennusta käytettiin ensin ortodoksikirkkona ja myöhemmin Venäjän armeijan muona- ja kalustovarastona. Lisäksi kirkkoon haudattiin Agricolan jälkeen 1700-luvun loppuun mennessä lähes 10 000 muuta vainajaa, joten yksittäisen haudan etsiminen on jokseenkin toivotonta.

Agricola postimerkeissä

Vuonna 2007 tuli Agricolan kuolemasta kuluneeksi 450 vuotta, minkä kunniaksi julkaistiin postimerkin ohella muun muassa mitali ja juhlaraha. Vuonna 1948 oli Sen Wden Testamentin julkaisun 400-juhlavuosi.

• 
  vuodelta 1933
• 
  vuodelta 1948
• 
  vuodelta 1948
• 
  vuodelta 1982

Katso myös

• Jöns Budde
• Mikael Agricolan risti
• Suomen kielen historia
• Suomen Kielen Seura
• Suuret suomalaiset

Lähteet

• Agricola, Mikael: Jumalan aijnoan olcohon kijtos. Rukouksia Agricolan Rukouskirjasta. (Mikael Agricolan rukoukset on nykysuomeksi toimittanut Juhani Holma) Helsinki: Kirkkohallitus, 2007. ISBN 978-951-789-220-9
• Heininen, Simo: Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-807-5
• Heininen, Simo: Mikael Agricola. Elämä ja teokset. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4869-2
• Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
• Häkkinen, Kaisa & Vaittinen, Tanja (toim.): Agricolan aika. Helsinki: BTJ-kustannus, 2007. ISBN 978-951-692-682-0
• Ikola, Osmo: Mikael Agricolan kieli. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 951-717-533-7
• Lipasti, Roope: ABCkiria. Agricolaa a:sta ö:hön. Helsinki: Lingsoft, 2007. Kirjanen
• Tarkiainen, Viljo & Tarkiainen, Kari: Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08176-4
• Topelius, Sakari: Pernajan poika. Lasten- ja nuortenkertomus valikoimassa Lukemisia lapsille. (Suomentaneet V. Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa) Porvoo: WSOY, 1932.

Kirjallisuutta

• Agricola, Mikael: Mikael Agricolan Psalttari. 1551. (Toimittanut Kaisa Häkkinen) Turku: Turun yliopisto, 2010. ISBN 978-951-29-4243-5
• Agricola, Mikael: Mikael Agricolan käsikirja 1549. (Toimittanut Kaisa Häkkinen) Turku: Turun yliopisto, 2011. ISBN 978-951-29-4846-8
• Enberg, Sture: Mikael Agricola. Pernåpojken som blev reformator. Litorale, 2017. ISBN 978-952-5045-85-7. (ruotsiksi)
• Hatara, Viia & Westermarck, Harri: Sanan mahti. Mikael Agricola 450 vuotta. (Studia generalia syksy 2007) Helsinki: Helsingin yliopiston vapaan sivistystyön toimikunta, 2008. ISBN 978-952-10-4507-3
• Heininen, Simo: Mikael Agricola psalmien suomentajana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISBN 978-951-858-188-1
• Eskatologisia piirteitä Mikael Agricolan teoksissa / kirjoittanut V. Tarkiainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1943. Kansalliskirjasto.
• Mikael Agricolan opiskelu Wittenbergissä / esittänyt 9.V.1945 V. Tarkiainen. Suomalainen Tiedeakatemia, 1945. Kansalliskirjasto.
• Mikael Agricola : tutkielmia / V. Tarkiainen ; toimittanut Sulo Haltsonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1958. Kansalliskirjasto.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikael Agricola Wikimedia Commonsissa

• Mikael Agricolan teoksia digitoituina Kansalliskirjaston kokoelmissa.
• Mikael Agricola -seura.
• Agricola 2007. Turun yliopisto.
• Mikael Agricola. (Arkistoitu – Internet Archive) Uskonto Suomessa -sivusto.
• Forsius, Arno: Mikael Agricola ja lääkintätaito. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Agricolan jalanjäljillä. Yle Oppiminen.
• Mikael Agricola 2 minuutissa. Yle Areena.
• Agricola, Mikael hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Mikael Agricolan kirjaston jäännöksiä. Suomen Kuvalehti 21.11.1925, nro 47, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
• Valavirta, T.: Mikael Agricola rauhantekijänä Moskovassa v. 1557. Helsingin Sanomat 27.11.1938, nro 321, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Edeltäjä: Martti Skytte

Turun piispa 1554–1557

Seuraaja: Pietari Follingius