Mikael Aleksandrovitš Romanov
Suuriruhtinas Mikael [1] Aleksandrovitš Romanov (ven. Михаил Александрович Романов, Mihail Aleksandrovitš Romanov; 4. joulukuuta (J: 22. marraskuuta) 1878 – 12. kesäkuuta 1918) oli Aleksanteri III:n ja Maria Fjodorovnan poika ja keisari Nikolai II:n veli. Mikaelin isoisä oli Aleksanteri II. Nikolain lisäksi Mikaelilla oli neljä sisarusta
- suuriruhtinas Aleksanteri Aleksandrovitš Romanov (7. kesäkuuta 1869 – 2. toukokuuta 1870), kuoli lapsena
- suuriruhtinas Georgi Aleksandrovitš Romanov (6. toukokuuta 1871 – 9. elokuuta 1899)
- suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna Romanova (6. huhtikuuta 1875 – 20. huhtikuuta 1960)
- suuriruhtinatar Olga Aleksandrovna Romanova (13. kesäkuuta 1882 – 24. marraskuuta 1960).
| Mikael Aleksandrovitš | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinas | |
 | |
| Venäjän keisari (julistettu, muttei noussut valtaan) | |
| Edeltäjä | Nikolai II |
| Seuraaja | monarkia lakkautettu |
| Syntynyt |
Mikael Aleksandrovitš Romanov 4. joulukuuta (J: 22. marraskuuta) 1878 Pietari, Pietarin kuvernementti, Venäjä |
| Kuollut |
13. kesäkuuta 1918 (39 vuotta) Perm, Neuvosto-Venäjä |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksanteri III |
| Äiti | Maria Fjodorovna |
| Uskonto | Venäjän ortodoksi |
Veljensä Georgin kuoleman jälkeen vuonna 1899[2] Mikaelista tuli kruununperillinen kunnes Nikolaille syntyi poika Aleksei vuonna 1904[3][4].
Mikael aloitti suhteen Natalja Sergejevna Wulffertin (os. Šeremetervskaja), kahdesti eronneen aatelittoman naisen kanssa. He saivat pojan Georgin vuonna 1910. Mikael nimesi pojan veljensä Georgi Aleksandrovitš Romanovin mukaan. Georgi tunnettiin nimellä kreivi Brasov. Hän kuoli auto-onnettomuudessa 22. heinäkuuta vuonna 1931. lähde?
Mikael matkusti naisen kanssa ulkomaille ja he menivät salaa naimisiin Wienissä Pyhän Savvan serbialaisessa kirkossa 30. lokakuuta 1911. Ulkomaiset tiedustelupalvelut kuitenkin seurasivat paria tiukasti, ja Mikael menetti perintöruhtinas Aleksein syntymän jälkeen vuonna 1904 saamansa sijaishallitsijan arvonimen eikä saanut palata kotimaahansa.lähde?
Mikael sai palata Venäjälle sodan sytyttyä. Hänen vaimonsa käytti nyt arvonimeä kreivitär Brasova. Hän puheli duuman vasemmistoedustajien kanssa, jopa asioita, joista kuka tahansa muu olisi kyyditty pariksikymmeneksi vuodeksi Siperiaan. Suuriruhtinas Mikael komensi ensimmäisessä maailmansodassa ratsuväen ”Villiä divisioonaa” ja palkittiin Pyhän Yrjön ristillä.lähde?
Monarkian loppu
muokkaaNikolai II luopui kruunusta veljensä hyväksi Pihkovassa 15. maaliskuuta (J: 2.. maaliskuuta) 1917.[5] Aluksi Nikolai suunnitteli luopuvansa vallasta poikansa Aleksein hyväksi Mikael tämän sijaitshallitsijana, mutta lääkärien lausuntojen mukaan hemofiliasta kärsivä Aleksei tarvitsisi vanhempiaan, jotka todennäköisesti ajettaisiin maanpakoon. Näin ollen Nikolai päätyi valitsemaan veljensä seuraajakseen.[6][7] Seuraavana päivänä Mikael allekirjoitti Pietarissa manifestin, jossa hän sanoi suostuvansa hallitsijaksi vain, jos perustuslakia säätävä kokous niin päättäisi.[8] Mikaelin manifesti:
»
JULISTUSKIRJA.
Raskas taakka on Veljeni tahdosta laskeutunut hartioilleni, kun Hän on ennenkuulumattoman sodan ja kansassa vallitsevan levottomuuden aikana Minulle luovuttanut Venäjän Keisarillisen Valtaistuimen.
Kun Minua, samoin kuin koko kansaa, elähyttää ajatus, että Isänmaamme onni on ylin kaikesta, olen vakaasti päättänyt vastaanottaa Korkeimman vallan ainoastaan siinä tapauksessa, että sitä tahtoo meidän suuri kansamme, jonka tulee yleisellä kansanäänestyksellä valittujen edustajiensa kautta Perustavassa Kokouksessa säätää Venäjän Valtakunnalle hallitusmuoto ja uudet perustuslait.
Rukoillen Jumalan siunausta pyydän sentähden Venäjän Valtakunnan kaikkia kansalaisia alistumaan Valtakunnanduuman alotteesta syntyneen ja täydellä vallalla varustetun Väliaikaisen Hallituksen alaisiksi, kunnes mahdollisimman pian koollekutsuttava, yleisen, välittömän, yhtäläisen ja salaisen äänestyksen perusteella valittu Perustava Kokous hallitusmuotoa koskevalla päätöksellään ilmaisee kansan tahdon.
Allekirjoitti:
"MIKAEL". 3/III - 1917.
Petrograd.[9]
»
Helmikuun vallankumouksen jälkeen helmi-maaliskuussa 1917 Mikael Aleksandrovitš asui Hatsinan palatsissa eikä osallistunut maan poliittiseen elämään. Elokuusta 1917 lähtien hän oli kotiarestissa. Loka-marraskuussa 1917 valtaan nousseet bolševikit antoivat Mikaelin olla Hatsinassa maaliskuuhun 1918 saakka. Sen jälkeen hänet päätettiin lähettää Permin alueelle. Luotettavimpien arkistolähteiden mukaan Mikael teloitettiin Permin lähistöllä 12. kesäkuuta 1918 Permin Tšekan käskystä.lähde?
Lähteet
muokkaa- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, osa 6. s. 4719. (hakusana Nikolai II: "...luopui kruunusta ... veljensä Mikaelin hyväksi") Helsinki: Otava, 1979.
- ↑ Kaikkein korkein manifesti 28.6.1899. Louhi, 16.7.1899, nro 81, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.8.2020.
- ↑ Horan, Brien Purcell: The Russian Imperial Succession riuo.org. Arkistoitu 10.8.2020. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Tsarevich Aleksei angelfire.com. Arkistoitu 30.12.2010. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Russian Provisional Government | Facts, History, & Summary Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ June 13, 1918 – Execution of Grand Duke Michael Alexandrovich Unofficial Royalty. 12.6.2018. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Crawford, Rosemary & Crawford, Donald: Michael and Natasha: The Life and Love of the Last Tsar of Russia, s. 279–287. Weidenfeld & Nicolson, 1997. ISBN 978-0-7538-0516-9 (englanniksi)
- ↑ Biographies - Grand Duke Mikhail Alexandrovich alexanderpalace.org. 2024. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Julistuskirja. "MIKAEL". 3/III - 1917. 1998. Tampereen yliopiston historiatieteen laitos: Suomi80.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikael Aleksandrovitš Romanov Wikimedia Commonsissa