Mikuláš Dzurinda
Mikuláš Dzurinda (s. 4. helmikuuta 1955) on slovakialainen poliitikko. Hän oli Slovakian pääministerinä 30. lokakuuta 1998 – 4. heinäkuuta 2006. Hänen jatkokautensa alkoi vuonna 2002. Hän oli SDKÚ-DS-puolueen johtaja, vuodesta 2010 Slovakian ulkoministeri Iveta Radičován hallituksessa.
| Mikuláš Dzurinda | |
|---|---|
 |
|
| Slovakian pääministeri | |
| Edeltäjä | Vladimír Mečiar |
| Seuraaja | Robert Fico |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. helmikuuta 1955 Spišský Štvrtok, Tšekkoslovakia |
| Tiedot | |
| Puolue |
Slovenská demokratická a kresťanská únia – Demokratická strana |
| Aiheesta muualla | |
| www.vlada.gov.sk/dzurinda_en | |
Dzurinda syntyi pienessä Spišský Štvrtokin kylässä Itä-Slovakiassa. Hän valmistui Žilinan liikenne- ja viestintäyliopistosta, jossa hän suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1998 työskenneltyään aluksi Žilinassa liikennetutkimuskeskuksessa. Tämän jälkeen hänestä tuli Tšekkoslovakian rautateiden tietotekniikkaosaston aluejohtaja.
Dzurinda lähti politiikkaan konservatiivisen kristillisdemokraattisen liikkeen jäsenenä vuonna 1990. Ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen 1991 hänestä tuli Slovakian tasavallan liikenne- ja viestintäministerin apulainen. Vuonna 1992 hänet valittiin kansallisneuvostoon. Slovakian ja Tšekin erottua toisistaan vuonna 1993 Dzurinda toimi maalis-lokakuussa 1994 Jozef Moravčíkin hallituksen liikenneministerinä, mutta jäi syksyn 1994 vaalien jälkeen oppositioon.
Slovakian ongelmallisen politiikan vuoksi uudistukset keskeytyivät. Kuusi vuotta autoritaarisesti hallinneen Vladimír Mečiarin säätämän vaalilain vuoksi viisi oppositiopuoluetta muodosti lokakuussa 1997 Slovakian demokraattisen koalition (SDK), jonka puhemieheksi ja myöhemmin puheenjohtajaksi Dzurinda nousi. Kun oppositio voitti vaalit lokakuussa 1998, Dzurinda nimitettiin ensi kertaa pääministeriksi.
Hän toimi myös Slovakian vastaavana presidenttinä parlamentin puhemiehen Jozef Migašin kanssa, kun parlamentissa ei saatu tarvittavaa kolmen viidesosan enemmistöä kenenkään valitsemiseksi. Presidentinvaali muutettiin suoraksi kansanvaaliksi perustuslain muutoksella 1999 ja toukokuussa virkaan valittiin Košicen pormestari Rudolf Schuster.
Parlamentti peruutti Mečiarin HZDS:n ja äärikansallisen SNS:n hallituksen säätämän kielilain, joka syrji vähemmistöjä ja antoi unkarinkielisille oikeuksia. Neuvottelut EU:n jäsenyydestä Slovakia aloitti helmikuussa 2000 ja heinäkuussa se otettiin OECD:n jäseneksi. Liittymisestä Natoon päätettiin 1999.
Jan Carnogursky onnistui vuonna 1999 hajottamaan viiden puolueen koalition takaisin osiinsa. Tammikuussa 2000 Dzurinda perusti uuden puolueen, Slovakian demokraattisen ja kristillisen unionin (SDKÚ), jonka johdossa hän toimi. Vuoden 2002 vaalien jälkeen hän jatkoi kolmen puolueen koalition johdossa. Kansanäänestyksessä EU:hun liittymisestä toukokuussa 2003 93,7 prosenttia kannatti jäsenyyttä.
Konservatiiviset ja kristillisdemokraatit solmivat sopimuksen Pyhän istuimen kanssa lääkärien oikeudesta kieltäytyä omantuntonsa vastaisista operaatioista, käytännössä siis aborteista, keinohedelmöityksestä tai muista katolisen kirkon vastustamista toimenpiteistä[1], mitä Euroopan unionin asiantuntijaryhmä arvosteli[2].
Talous parani ja työttömyys putosi tammikuun 2001 19,8 prosentista joulukuun 2004 13,1 prosenttiin. Dzurindan hallitus otti 1. tammikuuta 2004 käyttöön 19 prosentin tasaveron.[3]
Dzurinda harrastaa pitkänmatkanjuoksua ja on osallistunut useisiin maratoneihin, muun muassa New Yorkissa 2001 ja Lontoossa 2003.
Lähteet
muokkaa- ↑ Draft Treaty between the Slovak Republic and the Holy See on the Right to Objection of Conscience consciencelaws.org. Viitattu 29.05.2007.
- ↑ E.U. NETWORK OF INDEPENDENT EXPERTS ON FUNDAMENTAL RIGHTS: OPINION N° 4-2005: THE RIGHT TO CONSCIENTIOUS OBJECTION AND THE CONCLUSION BY EU MEMBER STATES OF CONCORDATS WITH THE HOLY SEE: 14 December 2005[1]
- ↑ Wall Street Journal Europe, Rastislav Kacer and Marian L. Tupy, Out of the Black Hole [2]
Aiheesta muualla
muokkaa- Pääministerin sivusto (englanniksi)