Mojavet
Mojavet (joskus myös mohavet tai hamakhawit[1]) ovat intiaanikansa Yhdysvaltojen Kalifornian, Arizonan ja Nevadan alueella. Historiallisesti he asuttivat Mojave Valleyn aluetta Coloradojoen varrella ja nykyisin kahta reservaattia. Nimi mojave on johdettu sanoista aha macave, joka viittaa veden äärellä asuviin ihmisiin. Nykyisin mojaveja on noin 2 000.
| Mojavet | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | noin 2 000 | |||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | mojave, englanti | |||||||||
Asuinalue ja lukumäärä
muokkaa
Mojavet asuttivat historiallisesti Mojave Valleyn aluetta Coloradojoen varrella. Mojaveilla on nykyisin kaksi reservaattia, joista kuitenkin vain toinen on yksinomaan mojaveille.[2] Fort Mojaven reservaatti sijaitsee Kalifornian, Arizonan ja Nevadan rajalle käsittäen alueita kaikista kolmesta osavaltiosta.[3] Toisella Arizonan Coloradojoen reservaatilla asuu mojavien lisäksi kolmen muun heimon jäseniä.[2] Nykyisin mojaveja on yhteensä arviolta 2 000.[4]
Historia
muokkaa
Mojavet ovat toinen joki-yumiin laskettavista ryhmistä. Toinen samaan ryhmään kuuluva kansa ovat quechanit. Joki-yumat ja heille sukua olevat ylänköjen yumat polveutuvat 600-luvulta lähtien Coloradon ylängölle saapuneista muuttajista. Joskus näihin kaikkiin ryhmiin on viitattu hopin kielen nimellä cohoninat, eli "he jotka asuvat länteenpäin".[1] Yuma-intiaanien kansanperinteen mukaan heidän alkuperäinen kotiseutunsa oli henkivuori nykyisessä Nevadassa. Mojavien esi-isät asettuivat Mohave Valley -laakson vuoden 1150 paikkeilla.[2] Nimi mojave on johdettu sanoista aha macave, joka viittaa veden äärellä asuviin ihmisiin.[1] Alueen asukkaat harjoittivat maanviljelyä hyödyntäen Coloradojoen kevättulvia ja sen mukanaan tuomaa hedelmällistä lietettä. Eurooppalaisia mojavet kohtasivat ensimmäisen kerran mahdollisesti, jo vuonna 1540 ja heidän tiedetään toimineen oppaina Francisco Garcesin Grand Canyonin retkikunnalle vuonna 1776. Muuten mojavet elivät melko itsenäisesti alueella tuolloin vaikuttaneesta Espanjasta. Heidän määränsä väheni kuitenkin huomattavasti. Vielä 1500-luvulla heitä oli ehkä noin 20 000, mutta vuonna 1770 enää noin 3 000.[2]
1800-luvulta lähtien mojavien alueelle alkoi saapua yhdysvaltalaisia turkiksenmetsästäjiä, joita mojavet alkoivat ryöstellä. Siirtolaisten virta alueelle kasvoi Meksikon luovutettua alueitaan Yhdysvalloille, sekä Kalifornian kultaryntäyksen myötä. ;ojavet kävivät yhteenottoja siirtolaisten lisäksi muita intiaaniheimoja vastaan ja he kärsivät vuonna 1857 merkittävän tappion vihollisilleen pimoille ja maricopille. Kaksi vuotta myöhemmin Yhdysvaltojen armeija rakennut Fort Mojaven ja Fort Yuman linnoitukset mojavien ryöstöretkien hillitsemiseksi. Vuonna 1865 mojavepäällikkö Irrateba johti ryhmän mojaveja Coloradojoen varrelle, jonne perustettiin samana vuonna Coloradojoen reservaatti.[2] Samana vuonna he karkottivat reservaatin chemehuevit, jotka palasivat kuitenkin vain hieman myöhemmin.[1] Mojave Valleyn suurempi joukko mojaveja sai oman reservaattinsa vuonna 1880.[2]
1900-luvun alussa mojavet kärsivät influenssaepidemioista ja siirtolaiset alkoivat vaatia heidän maitaan. Maita aloitettiin palstoittamaan vuonna 1904 ja Coloradojoen padot tekivät 1930-luvulla perinteisen tulvalietteisiin perustuneen maatalouden mahdottomaksi. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat takavarikoi osan Coloradojoen reservaatin maista Yhdysvaltojen japanilaisten keskitysleirejä varten. Vuonna 1964 reservaatti avattiin myös navajoille ja hopeille, minkä jälkeen reservaatti koostui nyt neljän eri heimon jäsenistä. Heimoista on käytetty yhteisnimitystä CRIT eli Colorado River Indian Tribes.[2]
Kulttuuri
muokkaa
Mojavet kuuluvat niin sanottuihin Lounaisalueen metsästäjä- ja keräilijäkansojen kulttuurialueeseen.[1] Perinteisesti eri suvut ja heimokunnat asuivat erillisillä tiloillaan kasvattaen esimerkiksi maissia, papuja, kurpitsoja, sekä espanjalaisten aikaan tuomia meloneja ja viljaa. Ennen Coloradojoen patoamista maanviljelyn mahdollisti joen kevättulviren mukanaan tuoma hedelmällinen liete. Maanviljelyn ohella harjoitettiin metsästystä. Riistaeläimiin kuuluivat esimerkiksi jänikset ja majavat. Meskitetpuiden hedelmistä valmistettiin ruokaa, kaarnasta vaatteita ja mahlasta liimaa.[2]
Mojavien päälliköt saavuttivat asemansa pääsääntöisesti kykyjensä perusteella. Heillä tiedetään olleen myös periytyviä päällikköjä, mutta heidän tarkkaa asemaansa ei tunneta. Heimorakenne oli varsin löyhä, mutta mojavet yhdistyivät esimerkiksi sodassa vihollisiaan vastaan. Mojavet tunnettiin rohkeina sotureina. Mojavien soturiseura oli nimeltään kwanamis. Heimon historiallisia vihollisia olivat muun muassa pimat, cocopahit, läntiset apassit ja o’odhamit. Vihollisilta otettiin usein vangeiksi heidän naisiaan.[2]
Olennainen osa mojavien perinteistä uskoa olivat unet, joiden kautta saatettiin olla yhteyksissä esi-isiin. Joidenkin unien kautta uskottiin saavan myös voimia esimerkiksi parantamiseksi tai joukkojen johtamiseksi taisteluissa. Merkittävämpiä unia saivat usein šamaanit. Seremonioissa laulettiin , soitettiin helistintä ja rummutettiin koreja. Tällaisia seremoniallisia syklejä oli yhteensä noin 30 ja jokaiseen saattoi kuulua 100 tai 200 eri laulua. Syklit liittyivät esimerkiksi hautajaisiin, parantamiseen tai vain viihteeseen.[2]
Sekä naiset että miehet käyttivät tatuointeja ja ihomaaleja. Tatuointeja tehtiin leukaan. Molemmat sukupuolet pukeutuivat lannevaatteisiin ja kasvattivat pitkät hiukset.[2] Mojavet puhuvat mojaven kieltä, jolla oli erään vuoden 2007 arvion mukaan 100 puhujaa. Muut mojavet puhuvat englantia.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia, s. 87–88, 288, 526. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
- ↑ a b c d e f g h i j k Bruce E. Johansen ja Barry M. Pritzker: Encyclopedia of American Indian History, s. 1018–1020. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-818-7 (englanniksi)
- ↑ About Us Fort Mojave Indian Tribe. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Mojave Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Lewis, M. Paul, Gary F. Simons, and Charles D. Fennig: Mojave language Ethnologue: Languages of the World, Eighteenth edition. SIL International. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi)