Myskilurikki
Myskilurikki (Glossopsitta concinna) on eteläaustralialainen kaijalaji.
Myskilurikki | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
Suku: | Myskilurikit Glossopsitta |
Laji: | concinna |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaMyskilurikin pituus on noin 22 cm ja paino 60–90 g. Sen höyhenpuvun yleisväri on vihreä. Päälaki on sininen, otsa ja poski ovat punaiset ja rinnan sivulla on keltainen laikku. Nokka on musta, oranssikärkinen; iiris on oranssi ja koivet vihertävän ruskeat. Sukupuolet ovat muuten samanvärisiä, mutta koiraan sininen kruunu on kirkkaampi kuin naaraan. Nuoren linnun nokka on mustanruskea ja iiris ruskea.
Esiintyminen
muokkaaMyskilurikki elää Kaakkois-Australiassa sekä Tasmaniassa ja Kengurusaarella. Lajin populaation koko on yli 100 000 yksilöä. Laji on melko yleinen, mutta sen kanta on taantunut lähinnä eukalyptusmetsiköiden hakkuiden takia. Myskilurikkia pidetään Australiassa yleisesti vankeudessa lemmikkilintuna, mutta Suomessa sitä ei tavata lainkaan tai lähes lainkaan.
Elinympäristö
muokkaaMyskilurikit asuvat alavilla mailla, sekä metsissä että aukeilla tai puoliaukeilla alueilla kaikkialla siellä missä on kukkivia eukalyptuspuita. Ne viihtyvät myös esikaupunkien puistoissa ja kadunvarsien puissa. Parvet ovat hyvin meluisia ja huomiota herättäviä ja vaeltelevat kukkivia puita etsien. Myskilurikit lyöttäytyvät usein muiden myskilurikkilajien ja tasmaniankaijojen (Lathamus discolor) seuraan.
Lisääntyminen
muokkaaMyskilurikin pesintää tapahtuu elokuusta tammikuulle. Pesä on joko puunrungon tai paksun oksan kolossa, yleensä veden äärellä kasvavassa eukalyptuksessa. Naaras munii tavallisesti kaksi munaa. Muna on kooltaan 24,6*20 mm. Haudonta kestää 22 päivää. Pesäpoikasaika on noin 50 päivää.
Ravinto
muokkaaMyskilurikit syövät pääasiassa eukalyptusten mettä ja siitepölyä, jota ne harjaavat erikoisella kielellään. Ne syövät myös hedelmiä, siemeniä ja hyönteisiä.
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Glossopsitta concinna IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
- Birds in Backyards